KESKUSTELU

Jossain lehdessä taisi olla maininta, että arvio maailmankaikkeuden koosta on nyt 250 kertaa näkyvä maailmankaikkeus. Mistä tällaisia päätelmiä tehdään? Eikö siitä näkymättömästä osasta ole aika vaikea tehdä arvioita?

Samalla kysyisin muista laskennallisuuksista. Tähtien mineraalipitoisuuksia käytetään ihan yleisesti, esim että jossain tähdessä on tuhannesosa meidän aurinko rautamäärästä. Miten tähtien aine pitoisuuksia voidaan laskea?

Ensimmäiseen kysymykseen en tiedä vastausta, mutta...



...käsittääkseni tähtien spektriviivoista.

Asian voi laskea helposti kun verrataan laajenemisnopeutta eri etäisyyksillä ja sitä että kaukaisimmat näkyvät kohteet olivat 13 miljardia vuotta sitten siellä missä ne näyttävät olevan, mutta todellisuudessa ne tietysti ovat nyt erittäin paljon kauempana.
Jos nyt oikein muistelen, maailmankaikkeuden säde on 160 miljardia valovuotta.
Voi kuitenkin olla että avaruus tai higgsin tms. kenttä aaltoilee alkuräjähdyksen jäljiltä, eikä avaruus laajene ja on ehkä ääretön.
post1126418.html#p1126418

Eli tuokin arvio on vain 13 vuotta sitten valon kantamalla olevan pohjalta, mutta ei osaa ottaa huomioon sitä osaa joka oli jo silloin näkökentän ulkopuolella. Eli tässä arviossa ei oteta esim. näkyvän ulkopuollella olevaa gravitaatiota huomioon.. Eli tämä arvio ei ota kantaa siihen kuinka suuri osa näkyvä maailmankaikkeus on kokonaisuudesta?

Jos tähden spektriviivoista niin tapahtuuko se niin, että jokainen alkuaine fuusioidessaan lähettää tiettyä aaltoa?

Ehkä fuusioituessaankin, mutta tähdet yleensä fuusioivat vain vetyä; muiden aineiden fuusio alkaa vasta vedyn loppuessa. Yleisesti ottaen kyse on alkuaineiden (ja molekyylien) aiheuttamista absorptioista (kuoppia spektrissä) ja emissioista (hehkuessaan):

http://fi.wikipedia.org/wiki/Spektroskopia

Ei laskuissa tarvitse ottaa huomioon tänne näkymätöntä aluetta, eikä kaukaisimpia kohteita, todellinen koko voidaan laskea tietysti vaikka 0 - 11 miljardin valovuoden matkalta vertailemalla eroja laajenemisnopeudessa.

Jos oletetaan että maailmankaikkeus on täysin tasainen kaikkiin suuntiin, niin suhteellisuusteoriassahan on kolme nämä symmetriaehdot täyttävää geometriaa: suljettu, laakea ja avoin. Suljettu maailmankaikkeus on äärellisen kokoinen, kasvaa johonkin maksimikokoon ja sitten romahtaa takaisin kasaan. Laakea laajenee äärettömyyksiin niin, että äärettömyydessä laajenemisvauhti on nolla. Se, mikä näistä geometrioista toteutuu, riippuu maailmankaikkeuden painosta.

Tässä itseasiassa ollaan mitattu maailmankaikkeuden kaarevuutta. Nykyiset mittaukset näyttävät viittaavan siihen, että maailmankaikkeus on tosi lähellä laakeaa, virherajat on yhden prosentin luokkaa. Tässä uutisessa varmaan tarkoitetaan sitä, että mikäli maailmankaikkeus on pallon muotoinen, sen säteen täytyy olla vähintään tuo 250 kertaa näkyvän maailmankaikkeuden säde.