KESKUSTELU

Marsilla ei ole magneettikenttää ,joten aurinkotuuli puhaltaa ilma/kaasukehän planeetalta huitsin nevadaan.

Kuvuissa ehkä voisi asua,mutta luolat olisivat luultavasti turvallisempia säteilyn takia?

Mutta vasta miljoonien tai jopa satojen miljoonien vuosien kuluessa. Jos ihmiskunta terraformaisi Marsin omiin tarkoituksiinsa, niin kyse olisi hyvin paljon lyhytaikaisemmasta käytöstä.


Jos Marsilla olisi paksu kaasukehä niin sekin pysäyttäisi säteilyn tehokkaasti.

Aurinkotuulihan pääsee ilmakehän alaosiin Maapalollakin napojen lähellä mutta eipä siitä ole suuremmin huolta.

Lisäksi aurinkotuulen pois pyyhkimä ilmakehä voitaisiin korvata samassa tahdissa. Itse asiassa, jos ilmakehän ylläpito olisi kasvillisuudesta peräisin kuten muutamissa suunnitelmissa on, kuvittelisin kasvillisuuden pystyvän ylläpitämään ilmakehää itsessään.

Eli pitäisi kehittää "jostain" valtava määrä hiilidioksidia ja vesihöyryä Marsin kaasukehäksi ja loppu hoituisikin kasvien avulla.

Onkohan "likaisissa lumipalloissa" kappaleita joisa on jäätynyttä hiilidioksia vai ovatkohan ne kaikki vesijään ja kiviaineksen sekoituksia?

Miten niin akseli ei ole vakaa? Miten esim. kierrähdysaika ts. päivänpituus on wikipedian mukaan pystytty määrittelemään, jos planeetta kieppuu mukamas ihan miten sattuu?

Lienee magneettikentän puute se olennaisin juttu, joka aiheuttaa vaikeuksia maankaltaistamisessa. Voisikohan sellaisen toteuttaa kiertoradalla kiertävien generaattoreiden avulla?



Näinpä juuri minäkin asiaa ajattelin.

Marsissahan niitä on omasta takaa ihan riittävästi ilmakehän tarpeisiin ja vettäkin ilmeisesti kohtuullisien vesistöjenkin luomiseen. Pintalämpötilan nostaminen nykytilanteesta on se suurin haaste.

Ei se tietysti kiepu miten sattuu, vaan akselin kaltevuudessa voi olla vaihtelua geologisella aikaskaalalla.



Tuskin ongelma on sen paremmin akselin kaltevuuden vaihtelut tai magneettikentän olemattomuus, vaan se, että ihmisen teknologia ei ole nyt eikä missään näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa riitävää vaaditavien massa- ja energiavirtojen käsittelyyn. Eikä ihmisen psykologia ja sitä kautta talousjärjestelmät ole kykeneviä toimimaan terraformauksen edellyttämällä aikaskaalalla. Kukaan ei uhraa resursseja epävarmaan projektiin, joka tuottaa onnistuessaan hedelmää 10000 tai 100000 vuoden kuluttua. Sätelytasot, joihin magneettikentillä vaikutetaan, ovat siihen verrattuna hifistelevää luksusta. Tuollainen terraformaus vaatisi joka tapauksessa koko ajan ylläpitoa, joka voisi huomioida mahdolliset rataparametrien tai akselikaltevuuden hitaat muutokset. Aikaahan noihin reagoimiseen olisi valtavan paljon, kymmeniä tai satoja tuhansia vuosia.

Terraformaaminen veisi valtavan pitkän ajan. Start Trekissä niillä oli sellainen pommi, joka muokkasi planeetan asuttavaksi alle minuutissa

Mutta tuli mieleen, että voisiko ihan normaali asuttaminen pikkuhiljaa viedä planeetan oloja siedettävämpään suuntaan, vaikka ei oltaisi varsinaisesti maankaltaistamishankkeessa? Vaikka ei oltaisikaan tekemässä paikasta toista Maata, niin paksumman kaasukehän ansiosta ulkona työskentely on helpompaa, vaikka pitäisikin olla happipullo mukana. Mielummin sitä työskentelee paksussa haalarissa maski naamalla, kuin painepuvussa. Olen ymmärtänyt, että sopivan murikan kun pudottaa, niin saadaan paksumpi kaasukehä. Tosin se kirja on aika vanha, mistä tuon luin. Kiinnostaisi nähdä uudempiakin ajatuksia.

Jos paksumpi kaasukehä on helpotus elämiseen, niin ehkä joku tulevista sukupolvista keksii jonkun toisen helpotuksen elämiseen. Kupoleissa ja louhituissa tiloissa asuminen taitaa silti olla se pysyvä käytäntö siitä huolimatta.

Entä tuo Valles marineris? Onko sen alueen ilmasto erilainen verrattuna ylemmälle alueelle?

Eli "nanokalvosta" valmistettuja heijastinpintoja sopiviin paikkoihin kiertoradalle heijastamaan ylimääräistä auringonvaloa Marsin pintaan.

Ongelmaksi tässä muodostuu tietysti se että Auringon säteilypaine puskee kalvot ruttuun tai pois asemistaan joten ne pitäisi jotenkin ankkuroida Phobokseen ja /tai Deimokseen

Mulla on ollut semmonen visio, että ammutaan iso kohde, vaikka Ceres Marsiin sopivassa kulmassa, siten että se osuu jyrkästi Marsin pyörimissuunnanmukaisesti ja hyvällä tuurilla nopeuttaa Marsin pyörimistä. Samallahan se kasvattaa hivenen Marsin massaakin. Jos sisällä on yhtään sulaa yhdintä, niin käsittääkseni nopeampi pyöriminen pitäisi parantaa planeetan dynamoefektiä ja näin osittain magneettikenttää.
Samalla tuo Ceres nostattaisi hetkellisesti lämpöä pinnalla, sekä nostattaisi hiekkamyrskyn pitkäksi aikaa Marsin pinnalle, joka taas ottaisi vastaan paremmin auringon lämpöä. Samalla Ceres vapauttaisi suuren määrän vesihöyryä Marsiin ilmakehään.

Luulisi että Cereksen saisi työnnettyä nykyteknologiallakin Marsin suuntaan, mutta osuminen varmasti tuottaisi päänvaivaa.

Siitä sitten vaan ampuun raketeilla levää ja muuta töhnää, joka kestää vastaavat olosuhteet, niin päästään Juhannuksena paisteleen makkaraa Marsin pinnalle.

Tiedä sitten kuinka tuhoontuomittu ajatus tuommonen olisi ja olisiko tuosta hyötyä?

Olisiko helpompi aloittaa nämä utopiat vaikka maan ilmakehän ennallistamisesta ja saasteiden poistamisesta siitä ? :p

Luulo ei ole tiedon väärtti. Ceresin massa on 9E20 kg ja sen suistamiseen Marsin kanssa törmäyskurssille tarvittaisiin muutaman kilometrin sekunnissa nopeudenmuutos. Oikeasti tutkijat spekuloivat, voisiko mitenkään olla mahdollista tuottaa 1E9-1E10 kg:n painoiselle asteroidille muutaman senttimetrin sekunnissa nopeudenmuutos, joka veisi sen muutaman vuoden kuluessa ohi Maan. Kertaluokkaero on käsittämätön, ei kaukana siitä kuin 6 neliön kasvihuoneen rakentamisen ja Marsin terraformaamisen välinen ero on.

Jos Ceres tosiaan putoaisi Marsiin, se sulattaisi koko planeetan pinnan ja Marsissa velloisi magmameri epämääräisen ajan. Korkeapaineinen kaasukehä koostuisi silikaateista ja vastaavista ja sen lämpötila olisi muutama tuhat astetta. Ei sekään ihan optimilähtökohta terraformaukselle taida olla.




Nämä höpinät ottavat saman vaivan aiheesta riippumatta. Miksei siinä tapauksessa ottaisi hieman raflaavampia skenaarioita. Ilmakehä ennallistuu ihan itse, kunhan ihminen kuolee paskomasta sitä. Tai siis kehittyy, eihän se stabiilina ole ennenkään pysynyt.

Noin niinkuin pidemmän päälle minusta olisi helpompaa, taloudellisempaa ja yksinkertaisempaa modata 'ihmisiä'(* kuin planeettoja.


*) 'ihminen' väljänä terminä kuvaamaan oletettua tulevaisuuden 'ihmiskuntaa', kun en tiedä miksi itseään kutsuisivat mikäli ylipäätään ovat edelleen olemassa.