KESKUSTELU

Menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole olemassa. On vain nykyhetki.

Aika on kuin laajenevan saippuakuplan kuori. Meidän kolmiulotteinen maailmamme on tämän kuoren pinta, kuten kaksiulotteinen pinta on kolmiulotteisen pallon pinnalla. Kolmiulotteinen maailmamme on neliulotteisen kuplan pinnalla ja koska kupla laajenee niin koemme se muutoksena, aikana. Kun aika virtaa se tarkoittaa sitä että tuo ajan saippuakupla laajenee ja maailma liikkuu ajassa sen mukana. Ei ole menneisyyttä (paitsi tuohon kolmiulotteiseen maailmaan jäsentyneinä muistoina) eikä tulevaisuutta siinä mielessä kuin laajenevassa saippuakuplasssakaan ei ole kuin se yksi pinta.

Alkuräjähdys on tämän neliulotteisen kuplan laajenemisen alku. Laajenemisesta tulee ajan suunta ja eteneminen. Laajeneminen vaikuttaa myös sen kolmiulotteiseen pintaan niin että maailmankaikkeus tuntuu mystisesti laajenevan kiihtyvällä nopeudella (pimeä energia). Kuplan säde kasvaa vakionopeudella josta tulee se ajan tasainen virtaaminen ja kolmiulotteisen maailmankaikkeutemme kiihtyvä laajeneminen. (Kuten kaksiulotteinen pinta laajenee kiihtyvästi kolmiulotteisen pallon pinnalla.)

Aikamatkustus on mahdotonta koska ei ole olemassa niitä muita aikoja joihin voisi matkustaa. Einsteinin raketissa kyllä aika kuluu hitaammin mutta se on koko ajan tässä samassa ajassa. Aikamatkustus tarkoittaisi sitä että häviäisi tästä ajasta ja ilmestyisi siihen toiseen aikaan. Einsteinin raketin matkustaja ei liiku ajassa vaan hänen aikansa liikkuu hitaammin (miksi?). Hän on koko ajan siinä samassa ajassa kuin koko muukin kolmiulotteinen maailmankaikkeus.

Miten nykyhetki mahtuu muuntumaan itsessään?

Heh, piirtelin tuon tyylisestä joskus kuvan, mutta en jaksanut koskaan selittää sitä. Kiitos

Joko nyt jaksaisit?
1.=
2.=
jne.
kiitos.

Tuossa kuvassa aikajanan suunta on mielelestäni virheellinen, aika "virtaa" nykyhetkestä menneisyyteen ei menneisyydestä nykyhetkeen. Eli ei voi olla menneisyyttä ennen ensimmäistä nykyhetkeä. siksi "aika" syntyy nykyhetkessä ja virtaa "menneisyyteen". Henkilokohtaisesti ongelmana on etten ymmärrä vuosienkaan pohdiskelun jälkeen mistä/missä aika mahtuu syntymään koska sillä ei ole kaistanlevayttä muuntua siinä nykyhetlkessä jossa ei ole tulevaisuutta eikä menneisyyttä "elossa" vain kun nykyhetki.
Siksi oletan että olevaisuukäsitteestä puttuu joku komponentti eli se mistä aika virtaa nykyhetkeen/ nykyhetkessä jossa / siellä ei ole tilaa muuntumiseen. Tällä hetkellä se puuttuva olevaisuuden komponentti on minulle "ei mitään".

Jussi, aikaa ei ole, on vain muutos. Muutos tulee aineen, molekyylien, yhdisteiden ym pysymättömyydestä, siis jatkuva muutos. Aineessa, kaikessa on sisäinen vuorovaikutus, siis jatkuva muutosprosessi käynnissä kaikenaikaa. Osa tuosta on jo historiaa, siis muutos joka tapahtui menneisyydessä ja johti nykyisyyteen. Johti nykyisyyteen, eli historiaa ei ole, se on meissä, kaikessa mukana. Muutos nyt johtaa tulevaisuuteen, sitten pähkäillään siellä.

No koetetaan



Tämä on jonkinlainen layout mielessäni olevasta maailmankaikkeudesta.
Uloin kehä vastaa aikaa 13,7 mrd vuotta jälkeen BigBangin eli nykyisyyttä, sisempi kehä on n. 10mrd vuotta jBB (eli historiaa).
Ja uloin kehä on siis tämä 3-ulotteinen kaikkeus piirrettynä vain viivaksi pallon muotoon.

3 oli havannoija vuonna 10 mrd jBB (me)
1 on havannoija vuonna 13,7 mrd jBB (me)
2 ja 4 on kohde samoina vuosina

Eli kun kohde (4) vuonna 10mrd jBB lähetti valonsäteen (5) meitä kohti, oli etäisyytemme (3&4) n. 9,5mrd valovuotta (kehää pitkin).
Kun näemme tämän valon on vuosi 13,7 mrd jBB ja valonsäde (5) on matkannut 11,5 mrd valovuotta (kaikkeuden laajentuminen=kehän laajentuminen).
Ja tänä aikana 10->13,7 mrd vuotta on myös todellinen välimatkamme kohteeseen kasvanut joka on nyt n.13,5mrd valovuotta (1&2).

Eli näemme menneisyyteen katsomme mihin tahansa, mutta oikeasti kaikki elävät tässä "nyt" hetkessä (uloin kehä), ja tulevaisuutta ei tosiaankaan ole olemassa.

Sinäpä sen sanoit

En kässää, eihän ajan tarvi minnekkään virrata. Se on vain loputon sarja "nyt" hetkiä jotka sitten jäävät muistoina historiaan..

Entä jos tuon saippuakuplan tilalla onkin neliulotteisessa avaruudessa neste, josta kiinteytyy koko ajan kasvava (neliulotteinen) kiinteä pallo. Nykyhetki on siis tuon pallon kolmiulotteinen jähmettyvä pinta (tai oikeastaan 'tilapinta' tai 'pintatila'. miten olisi "pinla"?) ja menneisyys on pallon sisus, joka on jo kiinteää. Tulevaisuus on vielä nestettä..

Ei me pähkäillä ikinä siellä eikä eilisessä, me pähkäillään tässä "myos huomenna pähkäillään tässä" tämä on vain tässä eri koko ajan, mutta miten...?
Ajan käsitteestä puuttuu oleellinen komponentti, väitän

Virtaus sanan käytto on vain kuvainnollinen jotta saadaan ajan ajattelun suunta vektorille joka ei ole menneisyydesta nykyisyyteen vaan nykyisyydestä menneisyyteen. Kaikki alkaa/syntyy nykyhetkestä aina.

Kysymys mitä oli ennen ensimmäistä hetkeä on epälooginen koska ensimmäinen hetki on ensin sitten vasta kuvitteellinen "menneisyys" ei toisinpäin.

Mihin mahtuu nykyhetken muutos on se ikävän oleellinen kysymys...

Ei ole historiaa olemassa, on vain nyt koska vain nyt voi olevaisuus olla olemassa

Ajan suuntavektorin suunta on mielestäni väärin..Piirrä ajan vektori alkamaan nykyhetkesta ja nuoli osoittamaan kuvitteelliseen menneisyyteen, kiitos. Saat toki olla muuttamattakin kun sinun näkemyksesi ja piirroksesi jota kunnioitan, toin vain erilaisen näkokulman siihen.

Vertauskuvallisesti jos veneen nokka-aalto havaitaan rannalla moniko kuvittelee että se aalto on tyontänyt veneen sinne missä se on vai se että vene luo koko ajan nokka-aaltoa edetessään nykyhetkessä ja aalto on ns historiaa ?

Ei pähkäillä huomisessa ei, muutoksien jälkeen tulee huominen, aina ollaan toki nyt.
(Huomenna ilmaista kaljaa). Aina on "olemassa" huominen ja eilinen ja kaikki muutkin, tässä vain ollaan alati muuttuvassa nyt hetkessä. Muistamme eilisen, siellä tehdyt ja tapahtuneet muutokset ovat näkyvissä nyt, nyt tehdyt ja tapahtuneet muutokset luovat seuraavan hetken.
Lähdetään kvarkeista liikkeelle. Siellä kvarkin sisuksissa käy sellainen surina että oksat pois. Jokainen pikku pärähdys on pienen pieni muutos. Kvarkkien välillä käy hiukan harvempi surina, jokainen noistakin on pienenpieni muutos. Atomien välillä käy vielä harvempi surina, jokainen noistakin on muutos. Molekyylit, ja niistä muodostuvat kokonaisuudet, alamme tulemaan alueelle josta voimme jo havaita jotakin muutosta.
Kappaleiden välillä käy vielä harvempi surina, vaikkapa se kuun etäisyyden mittaus. Lähetetään se laserpulssi, se on muutos jossakin, 1,3 sekuntia myöhemmin se on kuussa ja siitä 1,3 sekuntia se on pieneltä osin takaisin maassa.
Huomaat varmaan että tuosta fotonien matkasta muodostuu aika. Rajallisella nopeudella tietty matka ottaa tietyn ajan. Vaikka fotoni olisi äärettömän nopea, se ei voisi silti olla perillä ennen lähtemistään.



Ajan suuntavektori on meissä, kaikessa sisällä. Liekö entropia pohjimmiltaan, mikään olevainen kun ei ole ikuista.

Missä on muutoksen alkupiste aina olemassa?