KESKUSTELU

Se on suhteettomuuden tila, sitä ei meidän "kopat" tajua.

---Koska täällä suolletaan tuubaa, uskallan jauhaa sitä lisää.
Jotain on vielä olemassa, koska singulariteetistä on kulunut vasta hetki.
Kun universumi venyy, ajan kanssa, ei ole meitä, ei maata, ei aurinkokuntaa...venyy ja venyy. Ei materiaa juuri nimeksikään.
Singulariteetti "imahtaa", kuvittele kuinka älyttömän iso musta aukko pullahtaa ja röyhtäisee ulospäin laajenevan gravitaation.
Aika kulkee taaksepäin.
Imetään isosta akvaariosta ilmaa pois.
Iso tyhjiö.
Aallonpituudet ovat käsittämättömiä ihmiselle nyt.
Me kommunikoimme kapealla spektrillä.
Kun ääretön pisteeseen keskittynyt gravitaatio laajenee ilmapallon lailla, mitä keskelle jää?
Kun kupla nousee paineesta pintaan?
se laajenee, tiheys pienenee.
aallonpituus kasvaa.
informaatio? ei tihene.

Niinhän se on , mtä emme voi havainnoida tai mita emme voi mitata sitä ei ole olemassa meidän mielemme maailmassa, se on helppo kieltää. Näinhä se historia opettaa.
Voiko aine (energia) täyttää tyhjyyden(Tyhjiön)?

"Voiko aine (energia) täyttää tyhjyyden(Tyhjiön)?"
Silloinhan sillä systeemillä olisi SELVÄSTI ominaisuuksia. Silloin se olisi normaali kvanttisysteemi fluktuaatioineen ja tietysti kuuluisi omaan kosmokseemme.

Mitä olemassaolo merkitsee? Tietoisuudensisäisyyttä. Tämä ymmärretään, kun huomataan "ulkomaailman" ym. käsitteiden olevan vain tietoisuuden kategorioita. Ainakaan niitä ei voida järjen, logiikan puitteissa osoittaa miksikään muuksi, eihän voikaan? Humen ja Berkeleyn visiota ei ole pystytty kumoamaan.

Näin ollen myös maailmankaikkeus koostuu ko. kategoriaa koskevista ajatuksista, tunteista jne. Tieto maailmankaikkeudesta mielen kategoriana muuttuu tietoisuuden tilojen muuttuessa, rikastuessa yms.

Niinpä myös tiede ja tiedeyhteisö ovat mielensisäisiä prosesseja, joissa mieli jäsentää ja muokkaa itseänsä.

Jos Tractatuksen Wittgenstein on oikeassa, vain sellaisia kysymyksiä voidaan esittää, joihin on olemassa vastaus. Vastaus olemassaolon ongelmaan piilee siis mielen olemuksessa. Wittgensteinille tuo vastaus ilmeni eettisenä: "Kirjani tarkoitus on eettinen."

Kokija on kai olemassaolon ydin. Onko maailma Boltzmannin aivot, jotka uneksivat kaiken? Järjestäytynyt kuviteltu virtuaalitodellisuus, yhden kokijan jakomielinen monena kokeminen, josta seuraa fysikaalisestikin havaittava vuorovaikutusketjujen kokonaisuus. Boltzmannin aivot ovat syntyneet tai olleet aina, niiden rakenteen ei tarvitse olla fysikaalinen. On vain järjestynyt suhteiden verkko. Boltzmannin aivot ovat tietenkin uusi nimi maailmantietoisuudelle, Luojalle ja Jumalalle, joka luo ja kokee luomansa. Periaatteessa siis kaikki on kokijan päässä. Tai "päässä" voidaan laittaa sulkuihin, sillä rakenne on kuviteltua.

Kaksoisrakokoe kertoo yksinkertaisuudessaan ,että aivot/tarkkailija itse luo todellisuutta tai todellisuus sijaitsee itsessä jota todellisuutta "sielu" katselee.
Kun hiukkasia ammutaan yksitellen kohti rakoja muodostuu interferenssikuvio, eli hiukkasen sijaintitieto suhteessa rakoihin on kaikkialla (ja se käyttäytyy kuten aalto) .
Mutta mielenkiintoinen osa on se ,että kun asennetaan havainnointilaite seuraamaan kummasta raosta yksittäinen hiukkanen kulkee niin hiukkanen "tietää " että sitä katsotaan ja valitsee vain jomman kumman raon käyttäytyen kuten hiukkanen. Eikä interferenssikuviota muodostu ??
Mistä hiukkanen tietää ,että sitä valvotaan ellei todellisuus ole tarkkailijan sisällä?

Miten interferenssikuvio saadaan, jos sitä hiukkasta ei tarkkailla?

Siksi, että sinulla olisi jotakin tekemistä.

Ja lausettani ei pidä käyttää esimerkkinä huonosta suomenkielen passiivista, vaan tarkoitin nimenomaan sinua.

[quote="Dredex"]Miten interferenssikuvio saadaan, jos sitä hiukkasta ei tarkkailla?[/quote

Päätät: "Nyt hiukkasta tarkkaillaan vain raon luona /nyt ei tarkkailla ainoastaan interferenssikuviota " ?

Vaikutat siis itse päätöksilläsi todellisuuteen.

Tämä on muuten todellinen kvanttifysiikan ilmiö.

Jos havaitset hiukkasen menneen vain toisesta raosta, tarkkailu vaikutti hiukkaseen siten, että se ei mennyt kuin toisesta.

Aivan oikein.
Mutta jos rakoa ei tarkkailla menee hiukkanen molemmista raoista muodostaen interferenssikuvion.
Yksinkertaista ,eikö totta? Miksi hiukkanen siis käyttäytyy näin?

Todennäköisempää on, että yksittäisen ihmisen päätös siitä, että tarkkailenpa nyt hiukkasta, ei vaikuta. Syy löytynee siis tarkkailulaitteista tai tilanteesta.

Tätä on vaikeata ymmärtää kuten kvanttimekaniikkaa muutenkin.
Voit luonnollisesti tutustua itse kaksoisrakokokeen kvanttimekanistiseen selitykseen muualla ja tulla kertomaan selityksen .
Tässä varmaan tarpeeksi yksinkertaistettu esitys:
http://www.youtube.com/watch?v=DfPeprQ7oGc

Elektronit ovat materiaa, koska yhden raon läpi ammuttuna ne muodostavat yhden jäljen kuten materia. Mutta toisaalta elektronit ovat myös aaltoilevaa ainetta, koska kahden raon läpi ammuttuna ne muodostavat interferenssikuvion kuten aalto kahden raon läpi ammuttuna. (Materia kahden raon läpi ammuttuna muodostaa kaksi jälkeä eikä interferenssikuviota.) Lisäksi elektronit käyttäytyivät kuten aaltoileva aine vaikka elektroneja ammuttiin kahden raon läpi yksi elektroni kerrallaan. Kukin elektroni reagoi itsensä kanssa muodostaen aaltojäljen ikäänkuin tuo elektroni olisi mennyt molempien rakojen läpi.

Eli: Elektronia voidaan hallita yksittäisenä pisarana. Kuitenkin tuo pisara on aaltoilevaa ainetta siten, että se voi mennä molempien rakojen läpi ja aiheuttaa aaltojäljen (interferenssikuvion).

Seuraavaksi tutkijat laittoivat mittalaitteen katsoakseen kumman raon läpi elektroni oikein meni. Mutta nyt kävikin niin, että elektroni käyttäytyi kuin materia eikä enää muodostanut aaltojälkeä (interferenssikuviota) vaan tavallisen jäljen.

Siispä herää kysymys miten tätä asiaa on oikeasti tutkittu ja onko tutkimusta vahvistettu samalla ja muilla koejärjestelyillä. Voihan edelleen olla, että mittalaite jotenkin vaikutti asiaan. Linkittämässäsi videossa ei otettu tähän mitenkään kantaa.