KESKUSTELU

Atomien ”värähtely” tai käkikello, yks lysti. Eihän tästä ole kysymys. Silloin kun mitään ei ollut, myöskään mikään ei värähtänyt.

” Ei voi olla niin, että yhtäkkiä vaan jotain tapahtuu, vaan täytyy olla jokin, joka laittaa sen ensimmäisen tapahtuman liikkeelle”. Miten niin? Mikä laittaa sitten sen ”ensimmäisen” tapahtuman liikkeelle? Kuten huomaat, siirrät vain pulmaa taaksepäin. Ei se ole looginen vastaus. Kaikkein loogisin vastaus on, että kosmos EI TARVINNUT syntymälleen syytä, se oli itse itsensä syy.

Sama takaisinkelauksen petos koskee mahdollisia hyperavaruuksia. Teoreettisesti näitä toki voi olla, mutta alun problematiikan ne vain väistävät sanomalla, että ”aina” on ollut. Silloin täytyisi tarkasti määritellä, mitä kukin tarkoittaa ”ainallaan”. Standarditeoriassa asia on yksiselitteinen, aina kun on ollut aikaa, on ollut kosmoskin. Mutta aika syntyi singulariteetin myötä. On irrelevanttia kysyä, mitä tapahtui ennen aikaa.

Jumalille ja muille henkiolennoille silmää räpäyttämättä suodaan mahdollisuus olla olemassa ilman syytä, siis olla itse itsensä syy. Kosmokselle tätä ei suotaisi.

Verrataan meidän ajanmittaamiseen.



Pikemminkin metafysiikkaa. Alun alusta ei ole tietoa, mutta päätelmiä voidaan tehdä sen perusteella, miten asioiden on järjen mukaan oltava. Jos mitään ei ollut, niin ei yhtäkkiä voinut olla jotain, koska mistä se muka olisi tullut? Ei mistään. Niinpä sen on täytynyt olla aina olemassa. Mutta jos se tulikin jostain muualta, no sitten sen jonkin muun on täytynyt olla aina olemassa tai tulla jostain vastaavasti.



Silloin kun mitään ei ollut, mitään ei myöskään ollut. Mutta "ei mistään" ei voi tulla jotain, koska mitään ei ole, mistä se tulisi. Mutta jotain ilmaantui, joten on täytynyt olla jotain, mistä tai minkä ansiosta se tulija ilmaantui. Ja se jokin, mistä tultiin, värähteli, enemmän tai vähemmän.



Jokin, mikä laittoi kosmoksen liikkeelle, oli aina olemassa, tai vastaavasti se mikä laittoi liikkeelle laittajan liikkeelle oli aina olemassa jne... Jos kosmos laittoikin itsensä liikkeelle, niin silloin kosmos itse oli olemassa muodossa tai toisessa, koska muutenhan se ei olisi voinut laittaa itseään liikkeelle.



Ei se ole irrelevanttia kysyä, mitä oli ennen meidän tuntemaamme aikaa, koska ennen sitä oli jotain muunlaista aikaa.



Äskenhän puhuit, että kosmos laittoi itse itsensä liikkeelle. Nyt väität, että vain jumalat voivat olla itse itsensä syy. Siinä on ristiriita. Toisaalta olet nyt oikeassa. Kosmos ei laittanut itseään liikkeelle, tai jos laittoikin, niin se oli aina ollutkin olemassa, muodossa tai toisessa.

Eikun tarkoitat siis, että jumalille suodaan mahdollisuus olla itse itsensä syy, että minäkin olen tähän sortunut, joten miksei kosmos? Noh, ajattelen, että jos jotain henkiolentoja on olemassa, ne mahdollisesti voivat tehdä jotain henkimaailman asioita, mutta eivät nekään ihan mitä tahansa voi tehdä. Jos henkimaailma on olemassa, ne hyödyntävät sitä "ihmeteoissaan". Tai muuten hallitsevat energioita ja materiaa. Mutta nämä ovat samaa kategoriaa kosmoksen kanssa, me emme vain vielä silloin tiedä kaikkea. Ehkä kosmos tuli henkimaailmasta, mutta silloin henkimaailma on ollut aina olemassa.

No juu, mitäänhän ei ole olemassa, jos kaikkeutta katsoo. Me ja meidän universsumi ollaan vaan se poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Omasta mielestäni on yhtä päräyttävää että maailmankaikkeus on kuin että ei olisi.

Kysymyksenä kuitenkin tarpeeton.

Dredexille:.

Minkätakia ”ei mistään” ei voi tulla jotain? Kosmos on hyvä esimerkki. Jos se on jonkin muun syy tai tullut jostain muusta, niin mikä on tämän ”jonkin muun” syy ja mistä se on tullut? Näetkö nyt, että siirrät vain ongelmaa piirun taaksepäin. Se ei ainakaan ole loogista, jollet vastaa näihin kysymyksiin. Ja vastaus EI VOI olla, että jokin ”syy” tai ”alkaja” on aina ollut olemassa. Sinun täytyy selittää, mitä ”ainallasi” tarkoitat. Standarditeoriassa asia on yksiselitteinen: aina kun on ollut aikaa, on ollut kosmoskin (ja toisinpäin). On maailman yksinkertaisin asia leikkiä ”ainalla” tai ”ikuisuudella” selittämättä alkeitakaan siitä, mitä niillä tarkoittaa. Fysiikka ei ole kielikukkasia.

Vastaus ei myöskään voi olla, että oli ”toisenlaista aikaa” (jonka esität itsestäänselvänä faktana). Se on vain kielikukkanen vailla mitään substanssia. Mitä vain voi ”todistaa” oikeaksi ”toisenlaisilla luonnonlaeilla”. Ei vakuuta.

Kysy keneltä tahansa uskontojen edustajalta, mistä heidän jumalansa tulivat. Siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä, että jos jumalia/vastaavia on, ovat ne oman kosmoksemme tuotteita, eivät siis ”syy” kosmoksen olemassaololle (oma mielipiteeni on, että "jumalien" jäljet johtavat selvästi omaan sylttytehtaaseemme eli aivoihimme ja ovat sen tuotosta). Jos jotain ”on”, on se osa kosmostamme. Kosmoksemme ”ulkopuolta” ei ole (niin kuin ei ole ”rajaakaan”).

Maailmankaikkeus on ollut ikuisesti olemassa. Ei ole muuta loogista tapaa ajatella asiaa. En usko alkuräjähdykseen, vaan sykliseen kosmokseen joka 'syntyy' itsensä lävistämällä yhä uudestaan ja uudestaan.

Syklisen maailmankaikkeuden idean ovat tiedemiehet haudanneet jo kauan sitten. Ongelmana on entropian lisääntyminen kosmos kosmokselta. Emme voi olettaa olevamme 357:s kosmos, vaan loogisinta on olettaa niiden määräksi ääretön. Tällaisessa kosmoksessa myös entropia olisi ääretön. Mitä se mitä ilmeisimmin omassamme ei ole.

"Ei mistään" ei voi tulla mitään, koska ei ole mitään, mistä se jokin tulisi. Se, mistä kosmos on tullut, on ollut aina olemassa, joten sillä ei tarvitse olla mitään muuta syytä. Kosmos on tullut jostain, joskin se on vain yksi teoria. Kuten Jees esitti, kosmos on voinut olla aina olemassa luhistuen ja laajentuen loputtomiin, tai sitten voi olla muitakin kosmoksia.



Aina tarkoittaa konkreettisesti että aina. Jos nyt yhtäkkiä maailmankaikkeus jäätyisi, niin atomien värähtely lakkaisi. Mutta aika kulkisi silti eteenpäin. Kaikki olisi vain jäätyneitä eikä mitään tapahtuisi. Kunnes sitten jossain vaiheessa jotain taas tapahtuu. Aika eteni tasaista tahtia, välillä vaan ei yhtään mitään tapahtunut.



Me emme tosiaan tiedä kaikkea. Mutta aina on oltava ollut jotain, koska muuten ei olisi nyttenkään mitään. Ei voi olla niin, että mitään ei ole ja sitten yhtäkkiä simsalabim, jotain on.

Kuinka niin kauan sitten? Lemaitren alkuräjähdys on vain yksi teorioista.

Miten braaniteoria on kuopattu?
Emmehän me voikkaan olettaa olevamme 357:s kosmos, koska niitä on ääretön määrä.
Braanit sivuuttaa koko 'mitä oli ennen alkuräjähdystä' sanomalla ettei alkuräjähdystä ollutkaan ja että se toistuu.
Väite että syklinen maailmankaikkeus on kuollut ja kuopattu tarkoittaisi säieteorian loppua, tai ainakin M-teorian.

Kolmas mistä olen lukenut, - mutten tarpeeksi (no en kyllä mistään) - on multiversumi jossa universumeita on loputon määrä.

Itse uskon johonkin syklisen maailmankaikkeuden ja ikuisen inflaation väliltä. Syklisellä universumilla ei tarvitse olla kahden maailmankaikkeuden välillä yhtään etäisyyttä. Riittää että niiden aika kulkee eri suuntiin.

Tosin ehkä kosmos olisi voitu korvata sanalla universumi..

Tähän kysymykseen on mahdotonta vastata, sillä törmäät aina samaan paradoksiin. Voimme tutkia vaikka miten pitkälle fundamentaalisia syitä minkään olemassaololle, saamatta sen parempia vastauksia. Minkään syntyminen tyhjästä ei ole millään tavalla loogista. Tuskin kuitenkaan voimme luottaa omaan rajoittuneeseen logiikkaamme.

Hieman ohi otsikon: Heräsi sellainen ajatus että jos aika on ikuista, jopa sillä hetkellä kun emme sitä havaitse, ja jos elämme vain kerran niin millä todennäköisyydella ikuisessa ajassa kykenemme olemaan juuri tässä hetkessä ja havaitsemaan. Käytännössä vastaus on äärettömän pieni. Todennäköisyysoppien mukaisesti on siis lähes äärettömän paljon todennäköisempää että elämme ikuisesti tai synnymme aina uudelleen ja uudelleen.. Samaa voi miettiä universumistamme. Jos kaikkeus laajenee ikuisesti, on todennäköisempää että olemme tällä hetkellä jo pisteessä jossa mikään ei kykene elämään. Kuitenkin olemme tässä hetkessä ja elämme, havaitsemme. Universumi kykenee vielä ylläpitämään elämää.

Itse asiassa luin hetki iltapalaa syödessäni että Gasperini ja Veneziano sai samantapaisia tuloksia kuin minä. Tosin kylmän matikan ja raudankovan päättelyn tuloksena, kun itselläni se oli lähinnä onnekas loogisen päätelmän tulos.

Yritän lyhyesti kertoa siitä kirjasta kopioiden. Pahoittelen huonoa artikulointia. On vain enemmän luettavaa kuin kerrottavaa. :/
Heidän mukaansa siis maailmankaikkeus oli olemassa ennen alkuräjähdystä äärettömän kokoisena kylmänä universumina. Se oli epästabiili ja kaikki pisteet koikkosivat nopeasti joka suuntaan. Se sai avaruuden kaareutumaan yhä voimakkaammin joka johti dramaattiseen lämpötilan ja tiheyden kasvuun. Jonkin ajan kuluttua millimetrin kokoinen kolmiulotteinen alue kokonaisuudessa näytti tismalleen siltä kuin Guthin inflatorisessa laajentumisessa muodostunut superkuuma ja tiheä piste.

Tulkintani mukaan siis tismalleen kuten pallo, joka lävistää terävänä 'piikkinä' itsensä.

Trakoitatko, että hra Krauss olisi nut ratkaissut ontologisen kysymyksen

"Mikä on olevaisen olematon alkusyy"?

(Ja minä tyhmä kun olen tähän asti luullut, että tuossa KYSYMYKSENASETTELUSSA olisi jotakin vialla... )

Ensin vähän säeteorioista. Säieteoriat ovat olleet ”suuri lupaus” noin neljäkymmentä vuotta. Säieteoreettiset laskut tuottavat ainakin 10^500 (aika julma luku) erilaista täysin MAHDOLLISTA universumia. Kenelläkään ei toistaiseksi ole harmainta aavistusta, olisiko oma maailmankaikkeutemme edes näiden mahdollisuuksien joukossa. Vaikeus piilee säieteorioiden täydellisesti levällään olevassa ns perturbatiivisessa matematiikassa. Ilmeistä on, että ellemme keksi kokonaan uudenlaista matematiikkaa, niin mahdollisuutemme saada selville oman kosmoksemme olemassaolo mahdollisuuksien joukosta on olematon. AINUT periaatteessa konkreettinen tuote laskuista on ollut mahdollinen säikeiden värähtelytila, mikä edustaisi gravitonia. On huomattava, että tämäkin on hypotetiaa, sillä gravitonia ei standarditeoriassa edes ole (gravitaatio esitetään toisin eli avaruuden geometrialla). Mahdollista gravitonia ei edes pystytä etsimään, kaikki kokeet toistaiseksi on keskitetty edes gravitaatioaaltojen (jotka toki kuuluvat Einsteinin suhteellisuusteorian ennustuksiin) todentamiseen.

Populääriset selostukset säieteorioiden braaneista ja gravitaation ”vuotamisista” ja pre-BB-tapahtumista ovat siis megaluokan suurempaa ”selitystä” kuin esim kvanttifysiikan perin vaatimattomat kinastelut eri kvanttiselitysten välillä. Kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria sentään TOIMIVAT. Niiden laskuista saadaan tarkkoja tuloksia ja ENNUSTUKSIA sekä makro- että mikrofysiikassa. Säieteorioista ei toistaiseksi saada ulos YHTÄÄN MITÄÄN. Säieteoriat ovat siis perin heikko selitysperuste millekään kosmologiselle argumentille. Standarditeoria on sitävastoin vahvoilla tässä suhteessa. Säieteoriat ovat (ainakin toistaiseksi) pelkkää levällään olevaa matematiikkaa ja perin höllyvällä suolla olevia ”selityksiä”. Kun alkeetkin ovat levällään, ei montaa ajatusta ole uhrattu standarditeorian ajan ”aiemman” kosmoksen olemukseen, muutoin kuin kielikukkasten muodossa. Tässäkin on menty siitä, missä aita on matalin. Esim. perustelematon väite maailmankaikkeudesta äärettömän kokoisena kylmänä universumina on pelkkä kielikukkanen, mikä laistaa ”alun” ja ”syyn” problematiikan. Entropiaongelmaakaan ei edes ole yritetty ratkaista jne.

Toki nykyfysiikan (ja samalla kosmologian) suuri kysymys on suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan yhdistäminen, eli se TOE. Säieteoriat ovat vain yksi yritys tähän suuntaan. Monia muitakin löytyy. On paljon mahdollista, että meillä jo on olemassa tämä TOE, emme vain toistaiseksi tiedä, minkä luonto itse on valinnut. On siis vähän kyseenalaista huutaa säieteorioita kosmologian selityksinä.

Jo suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka ovat täynnänsä arkijärjelle ”käsittämättömiä” asioita. Toistaiseksi säieteoriat (samoin kuin monimaailmatulkinta) ovat VAIN yrityksiä säilyttää klassisen fysiikan mukainen deterministinen ajattelumallimme (”no TÄYTYYHÄN sitä jotain olla aina ja ikuisesti olemassa”). Esim aika standarditeoriassa on erittäin hyvin määritelty suure, yksi tekijä avaruus-aika kontinuumissa (ja siis yleensä luonnonlaeissa). Säieteorioiden ”ikuisuus” on täysin määrittelemätön asia, pelkkä hokema. Fysiikka ei ole uskonasia. Pitää olla matemaattisesti ristiriidaton teoria, joka selittää ilmiöitä ja antaa ennustuksia toistaiseksi todentamattomille ilmiöille. Standarditeoria tekee tämän.

Ensinnäkään minä en ole tarpeeksi hyvä julistamaan mitään totuudeksi ja sen väittäminen kertoo mielestäni enemmänkin tunnelatauksestasi säie-teoriaa kohtaan.
En myöskään ymmärrä miksi sinulla on suurempi oikeus pohtia asiaa kuin minulla, varsinkin kun nykyinen matematiikka ainakaan ei kykene asiaa hahmottamaan?

Yksinkertainen kysymykseni, johon en vastausta kuitenkaan osittain aiheellisenkin saarnan sijaan saanut, oli:

Voidaanko spin kuvailla pallona jonka yksi sivu lävistää toisen? Muoto kun tuntuu intuitiivisesti tutulta.

Laitan kuvan, jotta kysymykseni selkenee paremmin. Kuva on yksinkertainen, mutta aivan liian monimutkainen minulle matemaattisesti, kun ajatellaan sitä moniulotteisemmalla tasolla.

http://dl.dropbox.com/u/3618034/spin.png
(nuolea ei ollut tarkoitus piirtää. tapahtumat voi katsoa miten haluaa.)
Tohon kykenee toki halutessaan liittää negatiivisen ja positiivisen ajan (ja oikeastaan se mun pointtini onkin.)
ja muuta 'hölynpölyä' ja siten samaan aikaan laajenevan, että pienenevän universumin riippuen miten kuvaa katsoo.

Ei tietenkään ole pakko vastata, mutten itse keksi miksei näin voisi olla.

En myöskään ymmärrä miksei kvanttifysiikka voisi pohjimmiltaan olla klassista fysiikkaa, mutta se onkin jo toinen tarina. Sen vain olen huomannut, että mitä tarkemmin asioita on yritetty selittää, sen käsittämättömämmäksi asiat on mennyt.

Vähän tuonnepäin: greipinpuolikkaassa yhdistät siinä päällä sen reunan vastakkaiset pisteet (upota se ensin 4-avaruuteen). Leikkauspisteitä ei saa syntyä! Siitä kuoresta tulee tuollainen reaalinen projektiivinen taso, josta leikatut isoympyräkaistaleet siis ovat möbiuksen kaulanauhoja. Nyt kun kierrät kaulanauhaa pitkin kaksi kierrosta, olet lähtöasemassa. Tämä vastaa spin ½ ilmiötä.
vrt. projective space.