David kirjoitti:
Mistähän "aika-akselista" on kyse, kun aikaskaaloja on yhtä monta kuin on havaitsijoitakin?
Jokainen siirtymä hetkestä toiseen tapahtuu "samanaikaisesti", eli sillä tarkoitan että samalla taajuudella.
Ei siis ole kuin yksi akseli ja sijainti, joka tosin sitten etäisyyden kasvaessa menee vähän suhteellisemmaksi käsitteeksi. Tik, Tik, Tik ... jokaisen Planckin ajan jälkeen voi pienimmän Planckin etäisyyden päässä toisistaan olevat vuorovaikuttavat lullerot tönäistä toistaan, tai olla tönäisemättä. Tämä on universumin taajuus, eli 1/Planckin sekunti Hertziä.
Aivan kuten tietokoneen kellotaajuus. Erona se, että tämänkin tekstin lukemisen aikana vuorovaikutushetkiä eli Planckin aikoja on ollut niin pitkä luku että nollia olisi enemmän kuin näitä kirjaimia tässä vastauksessa.
Eli tällä tahdilla kaikki lullerot toisiaan tönivät tai ovat tönimättä. Me havaitsemme sen tämmöisenä. Siitä vinkkelistä meidän liike on yhtä hidasta kuin Linnunratamme liike meidän vinkkelistä. Ja lullerot ovat eläneet miljardeja miljardeja miljardeja kertoja pidempiä tönimishetkiä kuin universumimme ikä jo tämän kirjoituksen aikana, olettaen että lullero voi tönäistä viereistä lulleroa kerran "sekunnissa" (joka siis on siellä lullero- mittakaavassa se Planckin sekunti). Tai olla tönäisemättä. Ja jokaisella lullerolla on ainakin 8 naapurilulleroa, jos kuvitellaan että ne ovat komiulotteisia. Todennäköisesti naapureita on enemmänkin. Koska välillä tulee yhteistönäisyjä, tilanne on melko kaoottinen meidän vinkkelistä tarkasteluna. Jos silmämme halkaisija olisi Linnunradan verran, niin miltäköhän ihmisten vilistely vaikuttaisi tämmöisen olennon mielessä. Melkomoisen bakteeriselta sikinältä.