KESKUSTELU

Luonnollisesti pääsee, se on juuri se gravitaatio.
Fotoneita ei ole edes tyrkyllä ulos, sisäänmenevät sitoutuvat sinne neutronimassaan.
Gravitaatio on ydintason vuorovaikutus, fotonit atomitason, atomeita ei mustassa ole.

Jos mustia aukkoja olisi ja niin kuin Schwartchildin metriikka ennustaa ja mitä hiukkasista voidaan standardimallin pohjalta ymmärtää, ei pääse. Garvitaation säilyminen voidaan selittää massan kaarevuusvaikutuksen "silenemisellä" eli mustan aukon massan gravitaatio jää sellaiseksi kuin tapahtumahorisontin muodostuessa on. Gravitaation muutoksista ei sen jälkeen pääse infoa ympäristöön.

No, minun mielestäni mustia aukkoja ei ole, gravitoneja ei ole - energiatiheys tulee huomioida ja se vähintään edellyttää YST:lta, että kosmologinen tekijä on muuttuva, vaikuttaa paikallisesti, eikä sillä ole laajemman kosmologian kanssa mitään sellaista tekemistä mitä Albert-setä arveli. Energiatiheyden huomioivassa geometriassa tila-avaruus rypistyy, eikä tapahtumahorisontteja muodostu.

Tiheys, siinä se gravitaation lähtökohta on, siis tarkemmin paine. Kun kappaleen paine kasvaa, lisääntyy myös gravitaatio, fakta. No mitähän paine tekee, puristaa materiaa pienempään tilaan.
Kun materia puristuu, helpottuu kvarkkeja yhdistävän vuorovaikutuksen työ siellä atomin ytimessä, ja osa siitä energiasta vapautuu ytimen ulkopuolelle, ilmenee gravitaationa.

Eli asia on siis täällä "ulkona" aivan sama kuin siellä ytimessä, sidotaan kvarkkeja toisiinsa. Täällä ytimen ulkopuolella välimatkat on vain pidemmät, paljon pidemmät. Gravitaatio on siis epätasapaino värivoimassa siellä ytimessä. Sen epätasapainon aiheuttaa hiukkanen joka kuljettaa tuota paineen takia vapautuvaa energiaa ytimestä toiseen, sitä voimanvälittäjää kutsutaan gravitoniksi.



Tapahtumahorisontti onkin piste jossa atomit lakkaa olemasta atomeita, puristuvat pelkiksi ytimiksi, neutroni. Fotonit loppuu samalla hetkellä kun elektronit sisäistyvät protoniin, ja protonista syntyy siis neutroni. Tapahtumahorisonttia ei ole olemassa rajana jonka voisi ylittää huomaamatta. Ei se matka mitään, mutta se äkkipysäys.

Ja parasta tässä on, että alkuräjähdyksessä tapahtuu juuri toisinpäin, neutronista syntyy protoneja. Käytetty materia uudistuu mustassa, ilmiö joka tarvitaan ikuiseen kaikkeuteen.

Ja sen alkuräjähdyksen aiheuttaa juurikin tiheys, tiheydellä on ääriraja jossa ytimenkin olemisen mahdollisuudet loppuvat. Siis piste jossa neutroni hajoaa kvarkki-gluoniplasmaksi.

Yksittäinen kvarkki ei ole tuolla vielä moksiskaan, vaikka ytimen, siis neutronin, siis kvarkkikolmikon elonpäivät loppuivatkin hetkeksi.
Kvarkkien vapautuminen suunnattomasta paineesta aiheuttaa kuitenkin kvarkkien laajenemisen takaisin tyhjiön mittohin, koska gravitaatio hävisi juuri. Tämä on asia joka johtaa niin sanottuun inflatooriseen laajenemiseen, entinen hypermassiivinen äärimmäisen tiheä mustatähti leviää tyhjyyteen, jäähtyy samalla ja ytimet muodostuu uudelleen lämmön laskiessa tarpeeksi.

Äärimmäisen looginen, äärimmäisen yksinkertainen tapahtuma kaiken kaikkiaan.

Goswell

"Tiheys, siinä se gravitaation lähtökohta on, siis tarkemmin paine. Kun kappaleen paine kasvaa, lisääntyy myös gravitaatio, fakta. No mitähän paine tekee, puristaa materiaa pienempään tilaan."

Mikäs sitä puristaa?

No eipä tasan tarkkaan mikään muu kuin ulkoinen paine.

Kun ulkoinen paine kasvaa, ei gravitaatio lisäänny, koska ns. gravitaatiota ei edes ole olemassa. Vain kappaleen tiheys kasvaa.

Ei paineen kasvamista voi selittää jollakin maagisella vetävällä voimalla.

Ulkoisen paineen takia tiheämpään puristumisen ymmärtää jokainen ja ulkoisen paineen aikaan saaman työntävän voiman ymmärtää jokainen eli työntävää voimaa ei edes tarvitse yrittää selittää. Sen jokainen ymmärtää ilman selityksiäkin.

.

Kyllähän se vaikuttaa ulkoiselta paineelta, totta. Mutta ei ole, vaan hyvinkin vastakkainen, siis atominytimessä tapahtuva vaikutus. Jos ajattelet värivoimaa, se sitoo kvarkkikolmikon yhteen, lisää kuvioon toispuolinen, siis toisesta gravitaationlähteen suunnasta saapuva gravitoni, joka tuo energiaa ytimeen, siitä syntyy uusi "liimahiukkanen", nyt voima on toispuolinen ytimessä, tasapaino on järkkynyt, epätasapaino ytimessä siirtää koko atomin kohti gravitonin lähdettä, siis kohti toista kappaletta.
Koska gravitoni on hiukkanen, niiden määrä vähenee etäisyyden neliöön etäisyyden kasvaessa lähteeseen, juuri niinkuin pitää.
Gravitonilla on aivan sama tilanne kuin fotonilla, fotoni siirtää energiaa atomien välillä, vaikuttaa toiseen atomiin, aiheuttaa siellä muutoksen. Aivan samalla periaatteella toimii gravitoni, sen vaikutuskohde ei kuitenkaan ole elektroni kuten fotonilla, vaan atominytimen kvarkit.
Fotonit on atomitason vuorovaikutus, gravitoni ydintason.

Mustantähden fotoneista vielä. Koska mustatähti koostuu neutroneista, se on siis sähköisesti neutraali. Siellä ei ole sähkömagneettista vuorovaikutusta.
Mihin siellä tarvittaisiin "Fotoni eli valokvantti on sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkanen (mittabosoni)." (wikistä)
Mustastatähdestä ei edes pyri fotoneita ulos.

Mustassa kuitenkin toimii ydintasonvuorovaikutus, gravitaatio.

Älä nyt liioittele, yksi riittää.

Pitää selittää kuinka gravitaatio/vetovoima voi siirtää kappaletta kohti gravitaation lähdettä.

Mission accomplished.

http://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologi ... massa.html

"Pimeän aineen tyypistä ei vielä olla yksimielisiä, mutta hyvin massiiviset heikosti vuorovaikuttavat alkeishiukkaset (WIMP) ovat yksi todennäköisimmistä vaihtoehdoista."

Juu, kyllä ne vielä löytävät neutriinoja tiheämpiä ja massiivisempia hiukkasia, mutta ei nekään mitään vetävää voimaa omaa.

Ovat peräisin ns. mustista aukoista ja eivät välitä mitään muuta kuin hylkivää voimaa pois päin mustista aukoista, mutta sitäkin paljon vähemmän kuin mustaa aukkoa kohti menevät hiukkaset välittävät työntävää voimaa kohti mustaa aukkoa!

.

Tämä liittynee aiheeseen "Mustan aukon tilavuus/tiheys" vain sivuavasti, mutta koska näistä suureista riippuu nimenomaan myös aikavääristymä aukon yhteydessä, kysyisin viisaammiltani:

Aukon tilavuudesta ja tiheydestä (eikö ennemmin massa/energiamäärästä?) riippuen aukon ikä lienee erittäin suhteellinen ja häilyvä käsite. Eikö aikadilaatio varsinkin massiivisemman aukon yhteydessä aiheuta sen, että meidän kannaltamme miljardeja vuosia paikoillaan pysyvät aukot olisivatkin teoreettisen aukossa - tai sen singulariteetin läheisyydessä - olijan kannalta vain ohikiitäviä hetkiä? Ja vielä: Kun nämä massat meidän kannaltamme ovat ilmeisesti meistä päin katsoen jääneet tällaisiksi avaruuden ikuisiksi "jäätyneiksi alueiksi", kysyisinkin:

Mitä tapahtuisi, jos työntäisimme pitkän kepin (n. 1 km) aukkoon, jonka tapahtumahorisontin ympärys on noin sata metriä? Keppihän "jäätyisi" aikadilaation johdosta tapahtumahorisonttiin sitä työnnettäessä, vai kuinka? Vai imaisisiko aukon vetovoima kepin saman tien valoa nopeammin suoraan singulariteettiin niin että kepin ulkopuolelle jäävä osakin häviäisi saman tien? Vai jäisikö keppi killumaan tyhjyyteen toinen pää aukkoon juuttuneena ajan hidastuessa tai pysähtyessä aukossa? Imeytyisikö keppi meistä katsoen vain pikku hiljaa aukkoon?

Oletetaan että aukko on miniaukko, jonka varsinainen imu siis alkaa vasta varsin lähellä tapahtumahorisonttia. Maallikkoharrastelija kiittää vastaukse(i)sta.



http://www.tiede.fi/blog/2011/02/13/ras ... ment-44682

.

Miltei valonnopeudella liikkuvien hiukkasten syntypaikoista saatiin uusi havainto


http://www.avaruus.fi/uutiset/tahdet-su ... ainto.html

"Kosmiset säteet koostuvat lähes valonnopeudella matkaavista raskaista atomiytimistä. Näiden tarkkoja syntymekanismeja ja -paikkoja ei vieläkään tunneta. Suurienergisten hiukkasten alkuperäalueita on myös vaikea havainnoida, koska niiden reitti käyristyy magneettikentissä."

Tuolta tulevat löytämään mustan aukon, josta työntyy ulos näitä miltei valonnopeudella liikkuvia hiukkasia.

Eivät välttämättä liiku heti niin nopeasti, mutta kiihdyttävät toinen toistensa vauhtia matkansa aikana.

Myös samaan suuntaan liikkuvat fotonit ja neutriinot vuorovaikuttavat niiden kanssa ja pyrkivät kiihdyttämään niiden vauhtia vastaavaksi kuin omansa on.

Eli entropia vaikuttaa kaiken kokoisiin hiukkasiin / tihentymiin ja niin kaiken kokoisissa hiukkaisissa oleva asia vaihtuu ajan kanssa kokonaan!

.

Ilmeisesti kyse on kepistä, jonka tiheys on lähellä normaalia puutikkua. Käsittääkseni, jos kykenisit kepin toisesta päästä tukemaan kepin luisumasta itsekin tukinesi aukkoon, niin normaalitilanteessa keppi venyisi ja lopulta antaisi heikoimmasta kohdasta periksi ja tiheämmän massan puoleinen osa kepistä putoisi aukkoon ja toinen pää jäisi käsiisi.

Minusta tuo aikavääristymä on vain infon nopeusrajoituksen asettama illuusio. Lähteen suhteen c on se nopeusrajoitus. Jos jokin putoaa mustaan, se loittonee havaitsijasta luonnollisesti, muutenhan molemmat putoaisivat, eikös niin. Jos putoava kerran liikkuu havaitsian suhteen poispäin, valo ei voi liikkua enään samalla nopeudella havaitsijan suhteen, tiedän tiedä, toista väittävät, ovat kuitenkin väärässä. Kuinka tuo toimii pilkulleen, siis fotonin energiat, taajuusmuutokset ym olen selitellyt toisaalla.


Toinen aika on materian sisäinen aika, siis se sisäinen "surina", se myös muuttuu gravikentässä. Eli gravikentässä olevan kappaleen sisäiset vuorovaikutukset hidastuu, mustaan putoava on kuitenkin vapaassa pudotuksessa, eikä koe kiihtyvyyttä. No, se ei kuitenkaan poista sitä kiihtyvyyttä, vaikka sitä ei voi havaita. Eli putoavan kappaleen sisäinen surinakin voi hidastua. Kumpikaan noista ei kuitenkaan mahdollista nopeuden todellista hidastumista, sen paremmin kuin aikamatkaakaan.

Eli ajan hidastuminen on vain informaation nopeusrajoituksen muodostama harha. Sillä ei ole vaikutusta mustaan putoavan kappaleen todelliseen nopeuteen havaitsijan, eikä mustantähden suhteen. Se että info julkeasti valehtelee on tietysti ikävää päättelyn kannalta.

Infon aikavääristymä on todellisuus. Ei ole mitään muuta todellisuutta, "oikeaa" todellisuutta. Valo liikkuu aina jokaisen havaitsijan suhteen samalla nopeudella, koska jokaisen havaitsijan aika on suhteellista ja ainoa pysyvä asia on valon nopeus.

Jos maailma on jo kerran valmis, en halua elää siinä.

Jos viittasit tuohon mustaantähteen putoamiseen (Alice ja Bob esimerkki) ja ajan hidastumiseen sen yhteydessä, näin se menee.

Omaa lätinää toisaalta.

"Voisi kuvitella että staattisessa tilanteessa, siis lähde paikoillaan havaitsijan suhteen, kytkentäenergia saavutetaan neutraalissa tilanteessa, siis elektronin lähimmällä radanosalla lähteen suhteen, tuolloin lähestymistä tai loitontumista ei ole.
Loittonevaan lähteeseen, siis hitaampaan fotoniin tarvitaan elektronin omaa liike-energiaa että kytkentäenergia täytyy, siis vastapallo ja kadottettua liike-energiaa elektronilta, siitä seuraava hitaampi kierrosnopeus ja "venynyt" taajuus, siis vähemmin fotoneita sisään samassa ajassa.

Lähestyvä lähde ja nopeampi fotoni, energiaa fotonilta pois myötäpalloon elektronin radalla, seuraus nopeutuva elektroni ja "supistunut" taajuusväli sen seurauksena, siis enenmän fotoneita sisään. Tuon aiheuttaa aivan sama ilmiö kuin Trashin peilipallo esimerkissä, yhteinen nimittäjä on todelliset nopeuserot."

Eli idea on se, että lähteestä lähtevä fotoni ja havaitsijaan saapuva fotoni, vapautuu ja kytkeytyy samalla kohdalla elektroninrataa molemmissa, siis staattisessa tapauksessa, ei loittonemista tai lähestymistä.

Taajuusmuutos ja siirtymät spektriviivoissa on seurausta noista "vastapallo ja myötäpallo" kohtaamisista.
Vastapallo siis syö elektronin nopeutta, taajuus venyy, spektriviivat siirtyvät samalla kohti punaista. Nopeus olisi lähteensuhteen c.

Me kuitenkin havaitaan valoa joka puolelta, loittonipa lähde kuinka vain. Miksi noin on, se on selitelty moneen kertaan. Lyhyesti, lähde ja havaitsija näkee eri fotonit valona.

Mutta sitten on vielä yksi asia joka vaikuttaa.
Nimittäin fotonin ilmiömäinen kyky liikkua havainnoista vapaana, sitä ei havaitse ennen energian siirtoa.
Tämä johtaa väistämättä tilanteeseen jossa saapuvan fotonin nopeutta ei kerrota havaitsijalle. . Sen energia nimittäin siirtyy havaitsijan oman elektronikuoren sisäiseksi, eikä mikään kerro siitä vielä havaitsijalle. Tarvitaan uusi fotoni joka kertoo tuosta muutoksesta elektronikuoressa, ja se uusi fotonin ryökäle liikkuu aina c:llä, onhan se fotonin lähde nyt havaitsijan omaa rakennetta. No, nyt jokainen havaitsija mittaa aina c:n, vaikka oikeasti fotonit saapuvat nopeudella mitä tahansa. Kytkentäenergia valitsee mitkä fotonit käy havainnointiin. Tuo edellä oleva johtaa siihen, että aikadilaatio on illuusio, ei todellinen tapahtuma tuossa mustaan putoamisessa(kaan). Alice ja Bob kokevat aivan saman ajan, molemmat tulee kuitenkin huijatuksi samasta syystä, koska on aivan sama kumpi liikkuu..

Sama toimii tietysti koko kosmoksessa, näemme historiaa hyvin kaukana, siis "kaiken" alkuun, vaikka oikeasti siellä ollaan tässä samassa hetkessä. He sieltä näkevät tietysti meidät aivan samoin alkuhistoriassa, se infon valuminen paikasta toiseen kun kestää..



Mikään ei muutu vaikka totuus tiedettäisiin, samalla lailla se toimii silti.
Ja onko maailma valmis, ei todellakaan.