KESKUSTELU

Tuo jäi ymmärykselleni hämäräksi, oliko kysymyksessä hyvin pienistä kohteistaa, atomia pienemmät mustat aukot?
Kun puhutaan mustista aukoista, niin silloin on loogisesti valo mukana, menee sisään muttei tule (pääse) ulos. Miten voidaan puhua (olen jostain lukenut?) hyvin pienistä mustista aukoista joihin valo ei "mahdu", niin miten se voi olla musta aukko?
Keskipiste on siitä kummallinen, että niitä voidaan summata ja ne muodostavat uuden keskipisteen ja niittä voidaan summata ja ne muodostavat uuden ( johonkin) keskipisteen jne...
Onko universumin keskipisteessä musta aukko? Jos on keskipiste avaruus on äärellinen, niin siilä luulisi olevan massakeskipiste ja ainahan noissa massakertymä keskipisteissä avaruudessa näyttää olevan iso energiatihentymä, äärettömässä avaruudessa ei ole keskipistettä vai miten sen voisi määrittää? Mielestäni noi ison avaruuden mallinukset vittaisi enemmän äärettömään kuin äärelliseen avaruuteen.
Pitääkö paikkansa, että tunnettu avaruus laajenee huimasti välineiden ja tutkimusten edistyessä, miljardivalovuodet vaan suurenee

Jos maailmankaikkeus on joskus ollut yhdessä pisteessä l. singulariteetissa, ei sillä voi olla keskipistettä, koska kaikki on tullut siitä samasta pisteestä.

[Slightly Off Topic]

Joka tapauksessa TV:n tiedeohjelmien alkuräjähdysvideot pitäisi kieltää lailla, sillä ne kaikki esittävät alkuräjähdyksen Amerikkalaisten elokuvien perinteisenä "tulipalloräjähdyksenä", jossa tulipallo etenee ympärillä olevaan tilaan.

Alkuräjähdys on kuitenkin tapahtunut siten, että koko maailmankaikkeus räjähtää kaikkialla tasaisesti eikä ole mitään 'ulkopuolta', johon se räjähdys etenee. Toistaiseksi on vielä epäselvää, mikä on maailmankaikkeuden tila juuri ennen alkuräjähdystä - eli onko lähtökohta pistemäinen vai jotain muuta.

Kertaus on opintojen paha äitipuoli - jos alkuräjähdyksen lähtökohta on se pistemäinen singulariteetti, ei siellä silloin voinut olla vielä mitään ulottuvuuksia, joten mitään maailmankaikkeuden keskipistettäkään ei voi olla olemassa.

[/Slightly Off Topic]

Voisitko suomentaa. Jos maailmankaikkeus on joskus ollut yhdessä pisteessä, ja laajentunut siitä tavalla tai toisella, aja "aika" takaperin "alkuun", olet yhdessä pisteessä, kyllä tuo minusta tuntuu keskipisteeltä



Normaali ihminen ymmärtää tuosta, että ajatus sigusta on, no, lievästi sanoen hämärä.
Jos sulla ei ole ulottuvuuksia, ei aikaa, ei mitään, siis ei käytännössä yhtään mitään, lienee todennäköistä että koko ajatus alusta on lievästi metsähallituksen puolella, noin nätisti sanottuna.

Kun se olematon sigu laajenee aivan alussa pikkuiseksi pisteeksi ulottuvuuksineen, mikä sen on pakko tehdä jos siitä kerran kaikkeus on tullut, keskipiste laajenemiselle syntyy samalla hetkellä.
Vai miten voi laajeta laajenematta, toisaalta virallisissa teorioissa se kyllä tietysti onnistuu aivan
hyvin.

Jos ajatellaan/sanotaan "yhdessä pisteessä" tarkkailijan / havaitsijan pitää olla ulkopuolella jotta voi sanoa tuon, silloin väittämä on väärä koska tarkkailija ei ole siinä pisteessä. Jos tarkkailija on siinä yhdessä pisteessä, voiko siinä sanoa "kaikki tässä pisteessä". Miltä siinä pisteessä näyttää sisältäpäin , onko piste enään piste. Mihin pistettä verrataan ulkopuolella, jotta voidaan sanoa ,se on piste. Älkääkä vaan sanoko, että tiedätte sen koon milleissä
Olihan maakin joskus vuorenvarmasti (virallisen tieteellisesti) litteä "pannukakku", jonka reunalta voi pudota.

Mutta ku ei ollut, virallisen tieteellisesti eikä muutenkaan pannukakku, mistäköhän tämä väärä käsitys on lähtöisin? Jo ennen ajanlaskun alkua osoitettiin että maapallo on pyöreä.

Olihanpas. Vanhoissa mesopotamialaisissa teksteissä Maa kuvataan litteäksi, samoin Vanhassa testamentissa. Samoin antiikin filosofit kuvaavat Maan litteäksi. Vasta muutama sata vuotta eaa. tämä näkemys muuttui.

Ok, en tiennyt että Mesopotamiasta olisi valunut "virallista tieteellistä" tietoa mikä väittää maan pannukakuksi muutama sata vuotta eaa, sorry. Tiede-lehdessä oli joskus hyvä artikkeli, missä ihmeteltiin tätä samaa asiaa. Eikös eaa ollut vallalla myös muita huuhaa-teorioita mitkä sittemmin on osoitettu naurettaviksi ja paikkansapitämättömiksi? Se mitä vanhassatestamentissa on loihettu sanomaan ei ole mitään tiedettä, onpahan jonkun ylöskirjaama juttu tai lause mitä sitten on kiva pyöritellä ja modata uusintapainoksissa. Nyt eletään vuotta 2011, ja paljon on eaa:n jälkeen vettä virrannut Aurajoessa.

Virallinen tiede on aina aikansa parasta tulkintaa ympäristöstä ja olemassaolevasta. Näin tänään - Higgsin hiukkasta odotellessa.

Voisitko suomentaa. Jos maailmankaikkeus on joskus ollut yhdessä pisteessä, ja laajentunut siitä tavalla tai toisella, aja "aika" takaperin "alkuun", olet yhdessä pisteessä, kyllä tuo minusta tuntuu keskipisteeltä

Kyllä kait sinusta ”tuntuu”, kun tietämyksesi hiukkasfysiikasta/teorioista on mitä on (=nojatuolimutua). Ekstrapoloiden (ajamalla aikaa taaksepäin) pääsemme tosiaan singulariteettiin. Se, mitä et käsitä, on se, että tuo singulariteetti oli tuolloinen KOKO kosmoksemme. Koska määritelmämme mukaan kosmosta emme voi tutkia/havainnoida ”ulkopuolelta” (yksinkertaisesti koska ulkopuolta ei ole), on meidän tehtävä nyt ja tuolloin havaintomme kosmoksemme sisäpuolelta (= siis kosmokseSSA). Kvanttigravitaatioteoriat ovat supersymmetrisiä. Tarkoittaa, että silloin ei tehdä eroa bosonien ja fermionien välillä. Tarkoittaa, että Paulin kieltosääntö ei ole voimassa. Tarkoittaa, että kaikki kosmoksen pisteet olivat samassa pisteessä (kaikki pisteet samassa kvantttilassa). Kun kosmos lähti laajenemaan, lähti joka piste laajenemaan, niin kuin tekee kosmos vielä tänä päivänäkin. Jos haluat, voit pitää jokaista pistettä keskipisteenä. Kosmoksessa EI OLE erikoispisteitä.

Kyllä minä käsitän että kaikki oli siellä, aivan kaikki (teidän teoriassa).
Mutta jos otetaan yksi lähes äärettömän pieni piste, miksei pisteellä muka ole keskipistettä.
Se että jokainen "piste" kokee olevansa keskipiste on vallan toinen juttu, samoin kuin se että sillä keskipisteellä ei ole mitään merkitystä, ja juurikin siksi, että mikään piste ei ole erityisasemassa, ei edes keskipiste..

.

Hetki jolloin pisteet alkoivat erottautua erillisisksi pisteiksi ja laajentua, eikö keskipistettä muka ole.
Vaikka laajeneminen olisi teidän töttörö muodoltaan, silläkin on keskipiste.
Vaikka kaikkeuden muoto olisi torus, silläkin olisi keskellä keskipisteitä, siitä nyt tosin muodostuisi rengas muodoltaan. Toruksen pinnalta sitä keskipistettä ei kylläkään löytyisi, tai sen voisi laittaa mihin vain..

Ja kyllä, nojatuolimutuapa hyvinkin.

Osaatko kuvitella, että on vain kaksi toisistaan erillään olevaa "jotain" (pistettä).

Silloin tulee ajatella että molemmat ovat toistensa sisällä JA ulkopuolella = kaareutuvat toisiinsa. Koska ei ole muuta kuin nämä kaksi, tulee kaiken keskipisteeksi valita jompi kumpi tai molemmat tai ettei keskipitettä ole --> päädytään vääjäämättä siihen, että molemmat ovat "keskipisteitä" tai ettei niitä ole.

Kannatan ajatusta, että kaikki pisteet ovat tasapainopisteitä. Kun kaikkeuden ajatellaan määrittelevän itsensä, olemme me kaikki olevaiset sisällä JA ulkona kaikkeudessa - täältä ei ole löydetty mitään "flatland" -maailmoja, joista ei voisi havaita korkeampia ulottuvuuksia. Havaitsemme ja tulemme havaituiksi - olemassaolon vääjäämättömyys.

Ymmärtääkseni siinä "konseptissa" ei ollut tilaa, aikaa eikä meidän "ymmärtämiä" fysiikan lakeja niin miten voit määritellä sellaiseen keskipisteen?

Eusa väänsi rautalangasta: ”Osaatko kuvitella, että on vain kaksi toisistaan erillään olevaa "jotain" (pistettä).

Silloin tulee ajatella että molemmat ovat toistensa sisällä JA ulkopuolella = kaareutuvat toisiinsa. Koska ei ole muuta kuin nämä kaksi, tulee kaiken keskipisteeksi valita jompi kumpi tai molemmat tai ettei keskipitettä ole --> päädytään vääjäämättä siihen, että molemmat ovat "keskipisteitä" tai ettei niitä ole.”

Kun tämä ”kahden pisteen universumi” lähtisi laajenemaan, niin missä olisi sen universumin keskipiste? Sen, että kaikki pisteet olivat aikoinaan yhdessä (samassa paikassa) ei tule hämätä. JOKA piste lähti laajenemaan. Eli ei ole avaruuspisteitä, joiden ”välissä” ei olisi ”mitään”. Kosmos sisältää tasan tarkkaan JOKAISEN pisteensä (ei ainoastaan naiivisti materiahiukkastensa paikat).
Kun singulariteetti oli normaali kvanttisysteemi (niin kuin KAIKKI täällä kosmoksessamme on) oli sen pakko fluktuoida randomisti. Singulariteetti synnytti avaruutensa (dimensiot), ajan ja muut luonnonlakinsa. Ja sitä se tekee karkeistuneena tänä päivänäkin. Ja taas sen, että täällä on materiaa, säteilyä ja näennäisesti ”tyhjää” avaruutta, ei pidä hämätä. KAIKKI laajenevat. Mutta kun pimeän energian työntö ei satu olemaan AINOA voima kosmoksessamme, pistää esim. gravitaatio ja vielä voimakkaammin muut vuorovaikutukset osaltaan kovasti hanttiin niin, että kosmoksen laajeneminen näkyy vasta galaksiryppäiden kokoskaalassa.