KESKUSTELU

Onko olemassa universumin keskipiste, jossa kaikki painovoima joka suuntaan olisi tismalleen sama ja mitä siellä olisi? Musta vai kenties valkoinen aukko? Liikkuisiko se minkään suhteen vai pysyisikö aloillaan?

Järki sanoo, että jos se liikkuisi, niin se ei olisi keskellä, mutta miksi se ei liikkuisi? Onko se kenties kaikkien painovoimavektoreiden matemaattinen yhtymäkohta, jossa ei ole mitään, ja jos on, niin miksi se sitä olisi kenties 11-ulotteisessa avaruudessa, jossa ei ole tietoa keskipisteen tarpeellisuudesta?

Aika paljon kysymysmerkkejä? Monimutkainen kysymysrakenne. Sori.

Vallitsevan nykykäsityksen mukaan universumilla ei ole keskipistettä.

Täsmennän nyt tätä aloitustani kommenttina, koska se muuttaa asiaa aika paljon. Jos jokainen universumin piste on teorian mukaan yhtä keskellä universumia, niin tuo aloitushan on ihan turha - paitsi että onko kaikkien painovoimallisten partikkeleiden kaikissa suunnissa sama painovoima? Nyt tämä menee jo pussiin puhumiseksi.

Luulin että epäkeskollakin on aina keskipiste. Minkä ympärillä tässä sitten pyöritään?

Niinpä, jos universumilla olisi äärellinen massa - olisi massakeskipistekin. Ainakin ihmisten koordinaatistossa

Kaikkea kivaa sitä ihmiset vappuyönä mettiii?
Miten on pallokalotti. Pitäiskö ottaa se piste, joka on siellä huipulla vai se, joka on siellä ulkoavaruudessa pään sisällä?

Istuskelen tässä huoneessani ja jos kuvittelen että tämä huone on koko avaruus ei siitä millään löydä painovoimakeskipistettä,,,toki x-y-z-matemaattinen keskipiste on laskettavissa,,,

Uusi kysymys

Mitä eroa huoneen ilmastolla on avaruuden ilmastoon nähden?

Luin pari vuotta sitten pikku uutisen, jonka mukaan tähtitieteilijät olivat löytäneet avaruudesta alueen, jonka halkaisija oli noin miljardi valovuotta ja jossa ei ollut galagseja. Sen etäisyys meistä on noin 7-8 miljardia valovuotta. Lisäksi luin arvion, että meidän linnunratamme liikkuu kohtisuorasti tähän aukkoon nähden.
Jos edellä oleva pitää paikkansa, niin eikö tuonne tyhjään kohtaan yksi kohtuullisen kokoinen musta aukko mahtuisi, jota ainakin meidän linnunratamme kiertäisi?
Eikö se silloin myös voisi olla ainakin meitä lähellä olevan universumin osan keskipiste?

Tuo kuulostaisi hyvältä ehdokkaalta keskipistealueeksi, koska olisi muutoinkin syytä olettaa, että alkuräjähdyksen keskipisteen lähettyvillä ei ole mitään, koska aine on sinkoutunut kauas pois. Hyvä pointti. Olen itsekin tuon tyhjän alueen merkitystä joskus pähkäillyt, mutta tästä saakin uuden näkökulman. Liekö siellä sitten mustaa aukkoa?

Maailmankaikkeudella ei ole keskipistettä, vähän samaan tapaan kuin pallon pinnalla mikään piste ei ole pallon "alkupiste". Alkuräjähdys tapahtui kaikkialla yhtä aikaa, ei missään tietyssä nykyuniversumin pisteessä, sillä kaikki pisteet olivat alkuräjähdyksen aikaan samassa paikassa. Kosmologisen periaatteen mukaan aine on jakautunut avaruuteen tasaisesti kaikkein suurimmassa mittakaavassa tarkasteltuna, eli yhteistä massakeskipistettä ei ole.

Tietysti pienempiä "keskipisteitä", joita esim. jotkin galaksit kiertävät, voi olla olemassa.

Maailmankaikkeuden hahmottaminen palloksi on tietysti hankalaa, koska ajattelemme pallon yleensä vain 3-ulotteisena hahmona. Pitäisi ottaa huomioon myös ajan ulottuvuus ja mahdolliset muutkin. Kaareutuminen on kaikissa ulottuvuuksissa niin ilmeistä, että kyllähän sen perusteella universumia voi epäillä palloksi. 1-ulotteinen pistekin on vain kokoon käpertynyt viiva, joka taas ylempää katsottuna paljastuu tasoksi, joka taas on sidottu aikakoordinaatistoonsa, joka taas...

Mutta jos se on pallo, niin pallolla on tosiaan yleensä keskipiste.

Näin maalikolle tuo asia on päivän selvä.

Kun kerran avaruus laajenee, niin johonkin suuntaan sen on laajettava. Reaaliavaruudessa tässä tapauksessa on oltava piste josta avaruus on lähtenyt laajenemaan.

Jos taas olisi käynyt ilmi, että maailmankaikkeus ei laajene pysyvästi, vaan alkaa painua kokoon, olisi romahduksen tuloksena ollut tämä sama piste.

Jos avaruus ei laajenisi tai kutistuisi, ei keskipistettäkään voisi olla.

PS

Jos minä olisin suunnitellut universumin, se painuisi huippuvaiheensa jälkeen takaisin kokoon, ohi itsensä, ja muodostaisi alkuimahduksen jälkeen negatiivisen universumin tähän versumiin nähden. Ja taas toisin päin. On melko masentava ajatus, että universumimme olisi kertakäyttötuote.

Äärettömällä avaruudella ei ole keskipistettä tietenkään, materialla meidän "kaikkeudessa" on.
Meidän "kaikkeuden" keskellä OLI musta-aukko, ei ole enään, tai voi olla, mutta pikkuruinen verrattuna siihen mikä siellä oli alkujaan.

Ei välttämättä. Ajatellaan taas palloa, jonka pinnalle on piirretty pisteitä, ja jonka säde kasvaa jatkuvasti. Pallon pinta kuvaa universumia. Kun pallo laajenee, sen pinta laajenee ja pisteet etääntyvät toisistaan, kuten galaksit omassa universumissamme. Jokaisen pisteen mielestä muut pisteet etääntyvät ko. pisteestä. Silti mikään pallopinnan piste ei ole kohta, josta pisteet olisivat lähteneet laajenemaan johonkin tiettyyn suuntaan. (Näin vapun aikaan tätä voi helposti kokeilla kotona täytettävällä ilmapallolla ja tussitäplillä sen pinnassa.)

Siis laajentumista tapahtuu joka suuntaan, eikä ole pistettä, josta laajeneminen olisi "lähtenyt".

Missä materia siis kohtaisi, jos versumimme olisikin kutistuvaa mallia. Joka paikassa?

Edit. Taisin bonjata,