KESKUSTELU

Onkos tämä teoria muuten samaa kategoriaa, kuten säieteoriat sun muut, jotka eivät juurikaan tarjoa mahdollisuutta niiden testaamiseen? Matemaattisella pyörittelyllä päästiin samaan lopputulokseen, kuin vallitsevallakin teorialla, mutta ilmiön fysikaalinen perusta ei ole lähitulevaisuudenkaan teknologialla erotettavissa vallitsevan käsityksen mukaisesta? En oikein ole koskaan käsittänyt, mikä ongelma säieteorioiden testaamisessa on. No ei ihmekään, kun en ole niihin tutustunut...

http://www.youtube.com/watch?v=3SiGujnfDVc#t=1m58s

Ongelma on se säieteoria ei ole vielä lähelläkään sitä että se olisi teoria. Säieteoria ei ole tehnyt juurikaan ennusteita joten ei ole mitä testata. Väittämän mukaan olisi yksi jonka ehkä CERNissä voisi udella kiihdyttimellä testata.

Säieteorian avulla voidaan luoda lukematon määrä erilaisia maailmankaikkeuksia, mutta ei ole löytynyt sitä joka vastaisi tätä missä elämme. Ja tuskin löytyykään.

Taitaa mennä siihen "ei edes väärässä" kategoriaan. Ainakin toistaiseksi

Niin säieteorioissa on noin 10^500 mahdollista toimivaa maailmankaikkeutta. Toistaiseksi ei ole hajuakaan, voisiko esim. oma kosmoksemme edes sisältyä tähän lukuun. Tosin tämäkin luku kalpenee julmasti ns. monimaailmatulkinnassa, jossa jokainen (köpisläinen) aaltoyhtälön romahtaminen synnyttää oman kosmoksensa (joka yllätys yllätys sijaitsee spatiaalisesti omassa kosmoksessamme ja omassa ajassamme). No joka tauksessa säieteoriat ovat olleet ”lupaava” teoria jo 40 vuotta. Alkaa kärsivällisyys loppua. Säieteoriat ovat matemaattisesti täysin levällään (perturbatiivista häiriöteoreettista matematiikkaa), eikä kukaan näytä tietävän edes mihin suuntaan tulisi lähteä ja millä matematiikalla. Sisäisesti toiveet on asetettu suureen synteesiin, eli M-teoriaan.

Ainoa konkreettinen asia, jonka säieteoreetikot väittävät löytyneen yhtälöistä on värähtely, mikä kuvaisi gravitonia (jota ei standarditeoriassa edes ole). Säieteoriat ovat keikkuneet otsikoissa sen tähden, että sitä kuitenkin pidetään jonkinlaisena yrityksenä suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan yhdistymiselle, eli TOE:lle. Säieteoriat laistavat myös BB:n alun singulariteetin (ja siis yleensä alun problematiikan), mikä näyttää joihinkin kaunosieluihin uppoavan täydestä. Fyysikkopiireissä on jyrkkä kahtiajako, joko säieteoriat edelleen ovat paras mahdollisuus tai sitten täyttä paskaa. Ns. supergravitaatioteorioita on muitakin, mutta kaikki ovat enemmän tai vähemmän levällään ja (ainakin nyt) mahdottomia todistettavaksi millään kokeilla.

Ja yksinkertaisista yksinkertaisin kaksoisrakokoe on edelleen vailla selitystä. Olisiko fysiikka kriisissä?

Tuosta ei voi vetää johtopäätöstä, että fysiikka olisi kriisissä. "Selitykset" ovat kriisissä. Onneksi useimmat fyysikot antavat piut paut "selityksille" ja tekevät töitä, eli edistävät fysiikan tietämystä. Selitysten "kriisi" selittyy suurelta osalta siinä, että kielemme on tarkoitettu vain Anttilassa asioimiseen.

On tietenkin mahdollista että pimeä energia liittyy kaksoisrakokokeen selitykseen.

Pimeä energia on kuitenkin kaikkialla läsnä "smooth" ja jatkuvana kuten painovoima (toisin kuin klöntittynyt pimeä aine) se voisi vaikuttaa siirtofunktioon siten että vaihevaste muuttuu. Eli liipaistu viive kuten laser.

Pimeä energia saa yliotteen gravitaatiosta vasta suurten galaksiryhmien skaalassa. Täällä maanpäällä (ja vallankaan kvantti-ilmiöissä) sillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään asiaan.

Pimeää energiaa tarvitaan selittämään kiihtyvä laajeneminen. Jos se laajeneminen kyetään selittämään muuten, koko energiaa ei tarvita.

Yritetään .

Alkupaukussa materia sai kuitenkin liikemäärän, joka jo yksistään saa aikaan ilmiön, missä kaukaisemmat kohteet loittonee aina nopeammin.
Jos funtistaan sitä alkutilannetta mistä tämä alkupaukku alkoi. Ensin materia oli äärimmäisen kokoon puristunutta. Kun gravitaatio lakkasi, materia alkoi laajeta, nimittäin gravitaatio piti sen materian kokoon puristuneena.
Kuvittele pallo missä on taivaallinen määrä pieniä materiahippusia, kvarkkeja, ja ne alkavat laajentua. (kvarkeilla on joku tila, miten ne tyhjiössä sijaitsevat toisiinsa nähden muodostaessaan ytimen, gravitaatio sitten voimallaan häiritsee tuota tilaa puristaen kvarkit lähemmäs toisiaan) Pallo turpoaa hirvittävällä nopeudella, tuosta syntyy tilanne, jossa pallon pintakerros liikkuu suurimmalla nopeudella, nopeus laskee keskipisteeseen mentäessä nollaan, alkaa kiihtyä taas lähdettäessä vastakkaiselle puolelle. Tuosta syntyy suoraan havaitunkaltainen kaikkeus. Materia kuitenkin syntyy myöhemmin tuosta kvarkkipuurosta, se liike mikä alussa on saatu, ei edeenkään katoa minekkään.
Sitten jos kiihtyminen on todellista, sen selittämiseen minusta riittää aurinkotuuli, ja fotonin painevaikutus. Vaikka nuo voimat on pieniä, niillä on ollut aikaa miljardeja vuosia tehdä työtään. Galakseissa gravitaatio riittää pitään taivaankappaleet nipussa, mutta galaksien välillä tilanne on toisin.

Ja taas tämä iänikuinen väärinymmärtäminen. ”Alkupaukussa” Big Bangissä ei mikään ”pamahtanut”. Materia ei saanut minkäänlaista ”potkua”, saati sitten niin, että kamat olisivat levinneet jostain keskipisteestä poispäin 3D-pallon mukaisesti. Eli kaukaisimmat kohteet EIVÄT loitonneet silloin nopeammin, niin kuin eivät tee NYKYÄÄNKÄÄN. Se, mikä kasvaa on JOKAISEN pisteen VÄLIMATKA (pienemmän vähemmän, suuremman enemmän). Ja johtuu VAIN avaruuden itsensä laajenemisesta, eli EI kamojen nopeudesta avaruuden HALKI, eli ns. ominaisnopeudesta.

Opettele perusasiat.

Ei räjähdys, vaan turpoaminen. Minä en keksinyt ilmaisua alkuräjähdys, sitä nyt vain käytetään yleisesti.
Tuollalailla se liikeongelma nyt vain selittyisi näppärästi ilman sitä pimeää energiaa.

Ymmärrät varmaan, että jos materia (neutroni) on puristunut pienimpään tilaan ja olosuhteet muuttuvat lopulta sellaiseksi että neutroni hajoaa, vetovoima lakkaa, mitä tapahtuu, kvarkit laajenee. (toki ne kvarkitkin puristuu kasaan paineessa)

Kun äärimmilleen puristuneet kvarkit laajenee, se vaatii enemmän tilaa, kun sitä tilaa on vain ulkopuolella lisää, sinne mennään, liike syntyy tuosta ihan itsestään.
Avaruudessa kun liikkeelle päästään, meno jatkuu loputtomiin jos ei häiritä.
Gravitaatio luo sen paineen joka puristaa, sen loppuminen, no , pitäisi jokaisen ymmärtää mitä tapahtuu. Gravitaatio toimii niin kauan kuin ydin on kasassa, se neutroni siis.

Tuo materian puristuminen havaitaan ihan joka puolella, mustassa se on viety äärimmileen.
Jos neutroni hajoaa, loppuu se gravitaatiokin, se kun on materian ominaisuus, kvarkki/gluoni plasma ei ole materiaa. Noin se toimisi hienosti. Minun mielestä .

Edelleen opettele (edes) perusasiat.

Big Bang oli alun perin pilkkanimitys (Fred Hoyle) ja jäi elämään. Se liikeongelma selittyy nimenomaan PIMEÄLLÄ ENERGIALLA, eikä ilman sitä, niin kuin kirjoitat. Pimeä energia on kosmoksen sisäinen ominaisuus. Se ei liikuta partikkeleita eikä galakseja, vaan ITSEÄÄN. Partikkelit (ja galaksit) pysyvät käytännöllisesti katsoen paikallaan, TILA laajenee.

Singulariteetissä ja myös kohta sen jälkeen (niin kuin nykyisessäkin kosmoksessa) EI OLLUT määritelmänsä mukaan ”ulkopuolta” johon kaikki olisi laajentunut. TÄMÄ KOSMOKSEMME laajeni (niin kuin tekee nytkin) vain sisäisesti. Eli kosmos ei laajene MIHINKÄÄN.

Sitten kun opiskelet hieman hiukkasfysiikkaa, näet ettei ole partikkeleita, säteilyä tai kenttiä erikseen. Kvanttikenttäteorioiden mukaan on vain kenttiä.

Minä kun en usko koko BB:n ja pimeään energiaan. Alkaa olla niin mahdottomasti selittämistä,
että usko menee. Einstein tekaisi teoriansa pelastamiseksi "kosmologisen vakion" mitenkään selittämättä sitä. Nyt se on pimeä energia ja vieläpä negatiivinen energia,kun kovin äskettäin (1980-luvulla) huomattiin, että pako on kiihtyvää. "Negatiivinen pimeä energia" ... jotain on nyt pahasti pielessä. Minä tiedän, että lentotaidoton sanoo "Opettele perusasiat",mutta väitänpä silti. Olen minä kirjoittanut ihan julkaistuakin (TM) "laitostieteen" teoriaa muutaman kerran,mutta jokin vaivaa siinä. Jos laitettaisiin pakki päälle ja mentäisiin takaisin Hoylen "jatkuvan luomisen" teoriaan. Einstein oli todennut staattisen maailmankaikkeuden olevan mahdoton,mutta aurinkokunnan mitassa hyvinkin vähäinen uuden materian "luominen" riittäisi kompensoimaan laajenemisen. Siis kerran taas, jos mustan aukon tapahtumahorisontissa materialisoituu hiukkaspari (elektroni-positroni) ja aukko nielaisee positronin, maailmaamme jää elektronin verran uutta materiaa. Tässä Hoyle-Hawking-Tanskanen -teoria ( ).

Kyllä minä olen noin periaatteessa perillä nykyteoriasta, mutta vähän Tanskasen tyyliin, liian paljon kummalisuuksia. Täytyy se sujuvammin saada menemään, ja noin se menisi.
Kummasti siitä pimeästäenergiasta vain pyritään eroon, ihan tässä hiljan oli juttua tuosta.



Otetaan esimerksi tuo sinun kirjoitus, laajenee mutta ei laajene mihinkään.
Galaksit ei liiku, mutta liikuu kuitenkin, tila laajenee. Minulla on suuria vaikeuksia sisäistää tuollaista.
Miten voi erottaa tilanteen jossa galaksit liikkuu poispäin toisistaan,
A, tilan laajenemisen takia.
B, oikean liikkumisen takia.

Miten on mahdollista, että sen singulariteetin ulkopuolella ei ole yhtään mitään, onhan se tila, ja se tila on juuri sitä ei mitään. Eihän tila koostu mistään, jos poistat materian ja energian avaruudesta (muuta ei ole), jää se tila.
Vaikka kaikki materia ja energia olisi kenttiä, avaruus ei sitä mielestäni ole, se ei ole mitään.

Ja tuosta opettelusta.

Hauskempaa on tehdä kokonaan uusi "asento", kun se vanha on vähän niin ja näin.

Mitä tuosta vielä hättäilemhän ?
Nythän on lähetetty uusi sateliitti tutkimaan avaruutta, sen pitäisi havannoijja gravitaatioaaltoja.

Elikkä jos kaikkeus laajenee, niin laajeneminen jättää jälkeensä aaltomaisen kuvion
ihan samallaisen kuin mikä syntyy kun heität kiven veteen.
Myöskin ääni etenee tuolla tapaa, ja kaippa se valokin voihan joskus havaita etenevän
aaltomaiseen tapaan.

BB teoriaan sisältyy inflatoorinen laajeneminen,jossa kaikkeus laajeni valon nopeutta kovemmalla vauhilla,( ehkä tuolloin ei ollu valoa eikä materia voinu mitenkään havata laajenevansa ylonopeuvella). Mutta juuri tuon inflatoorisen laajenemisen jälkeensäjättämät gravitaatio aallot ovat niin voimakkaita , että niitten olisi pitänyt kuulemma säilyä miljardeja vuosija, ihan mejän aikhamme asti.

Viishan näköset tiedemiehet populaaritieteen sateliittikanavalla selitethin , että
jos BB tapahtui niin se myöskin synnytti gravitaatioaallokon, joka pitäisi olla edelleen havaittavissa.

Jos gravitaatioaalot havaitaan , se osoittaa sen että laajeneminen lähti liikkeelle yhdestä pisteestä, ja näin ollen kaikkeudella on keskus.

Sekin siis osaltaan asettaa nykytieteen olettamuksia kyseenalaiseksi, ja varmasti saapi aikaan uusien teorioitten "vyöryn".
Jos sitten inflatoorisen laajenemisen jäljiltä ei havaitakkaan mitään aaltomaisia jälkiä,seki
sitte pannee nykytieteen lujille.
Sehän merkittis että koko inflaatoorista laajenemista ei ollutkaa, ja näin ollen koko BB
teoria joutus hyvinkin vahvan kyseenalaistamisen alle.

Elikkä mejän pulliaisten nyt ei kannatte vaahota BBteoriasta mihinkään suuntaan.
Luultavammin tuo selviää ihan lähivuosina , onko muita BB :itä kuin Bricitte ollut olemassakaan.

"Siis kerran taas, jos mustan aukon tapahtumahorisontissa materialisoituu hiukkaspari (elektroni-positroni) ja aukko nielaisee positronin, maailmaamme jää elektronin verran uutta materiaa. Tässä Hoyle-Hawking-Tanskanen -teoria ( )."

Siis kerran taas. Opettele perusasiat.
Maailmaamme ei mustan aukon tapahtumahorisontin tapahtumien seurauksena tule HITUSTAKAAN uutta energiaa/hiukkasia. Tämänhän jo kieltää perusfysiikka. Mistä se tulisi? "Herran" kädestäkö? Jos aukko nielee positronin, niin se edustaa silloin NEGATIIVISTA energiaa (jota Tanskanen ei tajua) ja vastaava elektroni todellisena hiukkasena positiivista energiaa.