KESKUSTELU

Mutta kun se on niin kivaa härnätä harmaita aivonystyröitä, etenkin vieraissa aivoissa.
Ei vaiskaan, ajankulua, hauska pohtia. Juu juu hullu mikä hullu.



Jos meillä on aallokko, on jotakin mikä aaltoilee, se eetterinryökäle. MM kokeella sen todettiin olevan paikoillaan ainakin maan suhteen, tod näk sitten kaikkien kohteiden kanssa.
Sitten vain jää vaihtoehto, missä se eetteri venyy siellä kohteiden välissä, tuo aiheuttaisi sen valon "venymisen". Jos lähteen suhteen valon-nopeus on c, ja havaitsijan suhteen c, ja tila laajenee siellä välillä, nopeamminhan sen pitää silloin kulkea siellä välillä, nopeus lienee kuitenkin suorassa suhteessa kahdenpisteen väliseen matka-aikaan.
Ei käy kaaliin, aiheutaa pahoinvointia ja päänsärkyä tuollainen.

Ajatellaan koe. ammutaan raketti kiertämään vaikka jupiter, sieltä takaisin kohti maata.
Toinen raketti auringon ympäri, sieltä takaisin kohti maata.
Kolmas havaintopiste on maa. Satutetaan raketit samalla hetkellä maan kanssa samalle janalle ihan tuohon 215,37 km korkeuteen, ihan siitä iss:n alta pyyhkäisee toinen. Toinen lentää poispäin auringosta maan oikalta puolelta, toinen aurinkoon päin toiselta puolelta.
Kuinka auringon säteily voi liikkua kaikien kolmen kohteen suhteen sillä c:llä.
Tämäkin närästää.




Vaan kun ei ollut materiaa, ei ollut gravitaatiota, ei fotoneita, ei kenttiä , ei juur mitään muuta kuin vain sitä kvarkki/gluoni plasmaa. Eli ei ollut niitä luonnonlakeja rajoittamassa sitä siirtymistä. Kait nyt sentään luonnonlait määrittelee materia eikä tyhjyys.



Jes, edes jostakin samaa mieltä.

Ei laajene MIHINKÄÄN, kun ”ulkopuolta” ei ole (tiedän koskee aivoon kun yrittää ajatella, mutta kosmos vitut välittää meidän evoluution jokapäiväelämään sopeuttamista aivoista).

Galaksit eivät liiku, paitsi mitä gravitaatio paikallisesti heiluttelee sinne tänne. Galaksien ominaisnopeudet ovat VAATIMATTOMIA. Tila laajeni etenkin inflaation aikana eksponentiaalisti, siis moninkertaisella valonnopeudella. Materialle se ei tunnetusti onnistu (Suhtis). Eli siis liike avaruuDESSA. Nykyäänkin tapahtumahorisontissamme olevat galaksit etääntyvät YLI valonnopeudella. MUTTA se tarkoittaa vain että meidän keskinäinen etäisyytemme kasvaa yli valonnopeudella (tämän on Spin0 ansiokkaasti näilläkin sivuilla näyttänyt). Jos heivaisimme itsemme tuonne nykyiselle tapahtumahorisontillemme, niin näyttäisi että Aurinkokunta (ja Galaksimme) kiitäisi yli valonnopeudella. Teemmekö niin? Minua ei ainakaan huimaa.

Singulariteetissa SYNTYIVÄT avaruus ja aika. Siis tila ja kaikki luonnonlait. TILA (avaruus) on kosmoksen sisäinen ominaisuus. Kosmoksella ei ole ulkopuolta. Ei siis mitään ”tilaa”. Kosmos laajenee sisäpuolelta, ei ”ulospäin”.

Tila toki on JOTAIN. Fysiikassa kutsutaan tyhjiöksi tilaa, jolla ei ole MITÄÄN kvanttiominaisuuksia. Mikä on siis entiteetti, jolla ei ole mitään ominaisuuksia. No sellaista ei yksinkertaisesti ole. Siis tyhjiötä ei ole. Sensijaan kosmoksessamme on TYHJÖ, mikä on tämä nollapiste-energiainen dynaaminen systeemi (kvanttifluktuaatiot). TÄMÄ on aivan jotain muuta ja todellista. Ja moneen kertaan todistettua.

Tieteen historia on opettanut: jotta voisit ottaa sen uuden ”asennon”, on vanha hallittava täydellisesti.

"kosmos vitut välittää" (lentotaidoton)

Täällähän reteetä sakkia,jo toinen muistelee synnyinseutujaan !

Voipi olla noin,jos ihminen on jotain muuta kuin kosmos,jos onkin vain kosmoksen
hologrammi, saattapi välittää kuin äiti lapsestaan. Kaikella kunnioituksella, hra ( ? ) lentotaidoton, näkemyksesi on hieman mekanistinen,aivan kuin ihminen olisi jotenkin
erillään muusta maailmankaikkeudesta. No, tämä oli filosofointia,toki tiede voi nojata
vain havaittuihin faktoihin .

Et ole vielä murhannut Tanskanen-Hoyle-Hawking -teoriaani? Tai, tarkemmin ajatellen, älä
sanokaan mitään, menee pilailuni hukkaan !

Avaruus on ei mitään, voidaan hyvin sanoa ettei siellä ulkopuolella ole mitään, eihän siellä olekkaan, paitsi siis se ei mitään, eli se tila. Eihän tila koostu mistään, sitä ei siis siinä mielessä ole.
O.k



Kun kaikkinainen säterily / vuorovaikutus on sidoksissa lähteeseen, eihän paikallisesti liikutakkaan yhtään minnekkään, kaikki muu näyttää kuitenkin liikkuvan.
Sinä sanot että avaruus lisääntyy siellä välillä, minä sanon että kaikki loittonee aidon liikkumisen takia, mikä ero tässä on, välimatka kasvaa kummassakin.
Lähigalaksekseissa liike on todellakin pientä, suuntaan tai toiseen, kaukana sitten ei.
Niistä kaukaisista ylivalon-nopeudella loittonevista emme havaintoja saa.
Tuo hyper laajeneminen ei ole ongelma, alussa kun ei ollut sitä materiaa jota sen omat lait rajoittaa.



Tuota olen itsekin sanonut monta kertaa, liikumme ylivalon-nopeudella jos verrataan sinne tapahtumahorisontin takaiseen galaksiin. Liikumme itseasiassa kaikilla mahdollisilla nopeuksilla, kaikkiin mahdollisiin suuntiin, riippuu vain mihin verrataan. Liike on suhteellista.
Tuo tapahtumahorisontti on piste, jossa lähteen liike ylittää valon-nopeuden suhteessa meihin, c:llä lähtevä vuorovaikutus sieltä ei voi koskaan meitä saavuttaa, vaan sekin loittonee meistä.



Minusta ei kumpikaan noista. Toinen oli ei mitään(tila), ei tarvi syntyä ollakseen, ja toinen on käsitelty jo monta kertaa (aika on illuusio). Luonnonlait syntyivät vasta materian synnyn seurauksena, kukin ajallaan.



Tässä taas, miten voi laajeta jos ei ole mihin laajenee.



Minusta tilan ei tarvitse olla yhtään mitään. Tyhjiön ominaisuudet ovat vain materian kontra avaruuden vuorovaikutusta, toisella on ominaisuuksia jotka tekevät jotakin, toisessa ei mitään. Tyhjiön vastapeluri on paine, jokainen tietää mitä paine ja tyhjiö voi tehdä toisilleen.
Ja tyhjiön "vaikutus" on tiedossa vuorovaikutukseenkin, sitä ei ole.
Gravitaatio luo sen paineen, ja materia luo sen gravitaation.

[quote="Lentotaidoton"]Tieteen historia on opettanut: jotta voisit ottaa sen uuden ”asennon”, on vanha hallittava täydellisesti.

Tuo nykyinen on kyllä mission impossiple kelle tahansa.

No annetaan sitten ajatusten virrata:
Tilakin on jotain. Jotain millä on ominaisuuksia ja jonka ominaisuudet voivat muuttua. Jotain joka mahdollistaa hiukasten vuorovaikutuksen. Ilman tilaa ei olisi aikaa. Jos olisi mahdollista erottaa kappale tilasta, asettaa se "ei mihinkään", lakkaisi kappale olemasta: Kappaleen hiukkaset lakkaisivat vuorovaikuttamasta mihinkään koska ei olisi olemassa tilaa joka mahdollistaisi vuorovaikutuksen. Ilman tilaa massallakaan ei olisi merkitystä. Aine hajoaisi atomeita myöten. Kvarkit olisivat ajattomassa yksinäisyydessään.

Hoh, hoh No luepa ensin mitä Spin0 kirjoittaa kosmologisista etäisyyksistä:

KKHS kirjoitti:
spin0 kirjoitti:
keskustellaan laskemalla
Sitähän jo alkujaan pyysin.
Hienoa. Nyt kun tiedän miten olet laskenut, osaan myös sanoa missä kohtaa sinulla taisi klikata. Laskusi oli aivan oikein, mutta tulkintasi sen tuloksesta ei. Asiaa ei ole ihan helppo selittää lyhyesti, joten toivon sinulta kärsivällisyyttä, koska tulee pitkä juttu. Periaatteen selvittäminen ei vaadi monimutkaisia tai edes kovin tarkkoja laskutoimituksia. Siksi käytän yksinkertaisia nykyisten kosmologisten mallien mukaisia webbilaskureita, jotka antavat tulokset ihan riittävällä tarkkuudella. Jos haluat tarkempia kaavoja tms. niin kysy ihmeessä, niin laitan tarpeen mukaan. Heh, kunhan et pyydä minua johtamaan mitään kaavoja yleisestä suhtiksesta Friedmann–Lemaître–Robertson–Walkerin metriikassa - sellaista en osaa. Mutta tarvittaessa etsin kyllä niitä muiden johtamina.

KKHS kirjoitti:
spin0 kirjoitti:
No paljonko sait laskuissa Hubblen voluumin säteeksi?
12,56800886008329 mrd. valovuotta eli 3853,373496143959
megaparsecia - 13,84973214326459 mrd. ly eli 4246,35209631728 Mpc. Näiden väliin jää se varsinainen arvio Hubblen vakiosta, jonka mukaan pituus olisi 13,17777748402264 mrd. ly eli 4040,329622641509.
Tuossa ei ole mitään virhettä - Hubblen alueen säde on juuri tuota suuruusluokkaa ja saamasi tulokset vaihtelevat valitun H0:n arvon mukaan. Pelkkää pohdintaa varten emme tarvitse kovinkaan tarkkoja arvoja. Tulevissa laskuissa käytän arvoa H0=70,5 ja vastaava mukana liikkuva etäisyys on noin 4250 megaparsekia eli noin 13,9 miljardia valovuotta. (muille lukijoille tiedoksi: Parsek on tähtitieteessä yleisesti käytetty yksikkö, jota käytetään populaarin valovuoden sijaan: 1 parsek,pc = 3,26 valovuotta,ly)

Nyt on tärkeätä pitää mielessä, että Hubblen vakion avulla laskemasi etäisyys on mukana liikkuva etäisyys (comoving distance, proper distance). Mukana liikkuva etäisyys tarkoittaa etäisyyttä nyt, tällä hetkellä - ei muinoin, eikä tulevaisuudessa. Nykyhetkeen viittaa sekin, että käytit laskuissasi Hubblen vakion arvoa H0 (hoo-nolla), joka on havainnoista saatu Hubblen vakion arvo nyt. Ajatusleikkinä mukana liikkuva etäisyys olisi se etäisyys, jonka voisi mitata pysäyttämällä avaruuden laajenemisen ja vetämällä kuvitteellinen mittanauha avaruuden geodeesiä pitkin havaittuun kaukaiseen kohteeseen. Silloin mittanauhasta voisi lukea mukana liikkuvan etäisyyden, eli etäisyyden kohteeseen nyt.

Toisin sanoen tulos merkitsee, että sellaiset kohteet, jotka juuri nyt ovat meistä noin 4250 megaparsekin (noin 13,9 mrd valovuotta) etäisyydellä etääntyvät meistä noin valon nopeudella. Sitä lähemmät kohteet etääntyvät alle valon nopeudella ja kaukaisemmat yli valon nopeudella. Kyseistä etäisyyttä/sädettä/aluetta/tilavuutta jne kutsutaan mm. Hubblen rajaksi, Hubblen matkaksi, Hubblen alueeksi, Hubblen volyymiksi jne. Sen voi kuvitella vaikkapa havaitsijaa ympäröiväksi pallon muotoiseksi avaruuden alueeksi, jonka säteenä on sille laskettu mukana liikkuva etäisyys. Annetaan sille nimeksi vaikka HD.

HD = c/H0 = c/70,5 ~= 4250 Mpc (13,9 Gly) (comoving distance)

Uskon meidän olevan tähän asti samaa mieltä. Jollemme ole, tarkista Hubblen volyymin määritelmä - siellä mainitaan kyseessä olevan nimenomaan mukana liikkuva etäisyys. Ja älä huoli desimaalien määrästä tai H0:n tarkasta arvosta, voit itse halutessasi laskea tarkemmin tai muilla arvoilla - vaikkei sillä oikeastaan ole merkitystä johtopäätösten suhteen. Seuraavissa esimerkeissä käytän laskemiseen kahta webbilaskuria. Molemmat laskevat erilaisia etäisyyksiä laajenevassa avaruudessa lambda-CDM-mallin mukaan. Ne eivät ole huipputarkkoja, mutta riittäviä:
[1] http://www.astro.ucla.edu/~wright/CosmoCalc.html
[2] http://www.uni.edu/morgans/ajjar/Cosmology/cosmos.html

Laskureihin voi syöttää kosmologisen mallin parametreja, käyttämäni parametrit (lähde:WMAP, 2009):
Hubblen vakio, H0: 70,5
Materiatiheys, OmegaM: 0,274
Kosmologinen vakio (Lambda): 0,726
(noitahan voi kokeilla erilaisia)

Lasketaan punasiirtymä Hubblen etäisyydelle HD.
Oletetaan, että havaitsemme siellä Hubblen alueen rajalla olevan galaksin. Laskurin [2] mukaan sellaisen galaksin punasiirtymä z olisi noin z=1,414. Se etääntyisi meistä suunnilleen valon nopeudella ja olisi siis suunnilleen Hubblen alueen rajalla. Katsotaan laskurien [1] ja [2] antamat tulokset:

Havaitsemamme galaksin mukana liikkuva etäisyys (comoving distance) on noin 4250 Mpc (13,9 mrd.valovuotta), se siis tarkoittaa etäisyyttä nyt.

Kun havaitsemamme valo lähti matkalle kohti meitä oli maailmankaikkeus noin 4,57 miljardin vuoden ikäinen. Valon äärellisen nopeuden vuoksi kauas universumiin katsominen on samalla menneisyyteen katsomista ja näemme galaksin sellaisena kuin se oli muinoin valon lähtiessä matkaan. Valo lähti liikkeelle kauan sitten, mutta myös kauan alkuräjähdyksen jälkeen. Tuolloinen 4,57 miljardin vuoden ikäinen maailmankaikkeus oli jo ehtinyt kehittyä ja laajeta, ja valon kulkeman matkan aikana se laajeni vielä lisää.

Kulmaetäisyys (angular distance) galaksiin on noin 1760 Mpc (5,75 mrd.valovuotta).
Kulmaetäisyys tarkoittaa etäisyyttä havaitsemaamme galaksiin silloin muinoin kun meidät nyt saavuttanut valo lähti kohteesta matkaan. Koska maailmankaikkeus laajenee, oli kohde muinoin lähempänä meitä kuin nykyään. Valon tehdessä matkaa meitä kohti maailmankaikkeus laajeni koko ajan. Siksi valon kulkema matka piteni. Ja siksi kulmaetäisyys on pienempi kuin mukana liikkuva etäisyys - ennen galaksi oli lähempänä kuin nyt.

Valolta kesti 9,14 miljardia vuotta saavuttaa meidät. Tämä ei tarkoita, että etäisyys havaittuun galaksiin olisi ollut 9,14 miljardia valovuotta (2800 Mpc). Etäisyyshän oli "vain" noin 5,75 mrd.valovuotta (1760 Mpc) valon lähtiessä matkaan. Mutta koska matkan aikana avaruus laajeni meidän ja valonsäteen välissä, kului matkaan paljon pidempi aika kuin 5,75 mrd. vuotta, sillä valon kulkema matka piteni. Ja samalla valo koki kosmologisen punasiirtymän "venyessään" matkalla. Ja matkan jälkeen valon vihdoin saavuttaessa meidät kuljettuaan 9,14 mrd. vuoden ajan, on sen lähtöpaikkana ollut galaksi laajenemisen vuoksi etääntynyt paljon kauemmaksi kuin muinoin - noin 13,9 mrd. valovuoden etäisyydelle meistä (4250 Mpc).

Siinä oleelliset tekijät seuraavaan pohdintaan - eri etäisyydet ja aika.

Voimmeko havaita kohteita, jotka ovat kauempana kuin Hubblen etäisyys?
Näemme Hubblen etäisyydellä havaitsemamme kohteet noin 4,57 miljardin vuoden ikäisessä universumissa. Toisaalta voimme havaita sitä paljon vanhempiakin menneitä asioita, esimerkiksi galakseja nuoressa 600-800 miljoonan vuoden ikäisessä universumissa tai vielä niitäkin nuoremman universumin kosmisen taustasäteilyn. Eli vastaus on kyllä, toki voimme havaita vanhempia kohteita kuin Hubblen etäisyys (HD).

Ja toisaalta Hubblen etäisyyden mukana liikkuva etäisyys HD on noin 4250 Mpc (13,9 mrd.valovuotta). Koko havaitsemamme maailmankaikkeuden säteen mukana liikkuva etäisyys on paljon suurempi - noin 14000 Mpc (46 mrd. valovuotta). Selvästikin voimme siis havaita paljon kaukaisempia kohteita kuin HD:n säteen sisällä olevat. Hubblen voluumi onkin vain murto-osa koko havaittavasta universumista.

Mutta Hubblen etäisyydellä galaksit etääntyvät meistä valon nopeudella, voimmeko havaita kohteita, jotka etääntyvät laajenemisen mukana valoa nopeammin?
Kaikki kohteet, joiden punasiirtymä on suurempi kuin Hubblen etäisyys etääntyvät meistä tosiaan valoa nopeammin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään este niiden havaitsemiselle. Tästä ovat todisteena tuhannet havaitsemamme kvasaarit, galaksit, gammapurkaukset ja kosminen taustasäteilykin joiden punasiirtymät ovat suurempia kuin HD:n punasiirtymä. Ne ovat kaukaisempia kuin HD. Koska kohteen etääntyminen laajenemisen myötä on sitä nopeampaa, mitä kaukaisempi kohde on kyseessä, etääntyvät kaikki HD:tä kaukaisemmat kohteet meistä valoa nopeammin. Se ei ole mikään este niiden havaitsemiselle.

Ja toisaalta tässä on kysymys myös etäisyyden määritelmistäkin. Siksi sanoin aiemmin, että sinulla tuntui menneen eri etäisyyskäsitteet sekaisin. Saatoit ajatella, että koska HD:n mukana liikkuva etäisyys on noin 13,9 mrd. valovuotta olisi se suoraan vertailukelpoinen sen seikan kanssa, että havaitsemamme kosminen taustasäteily on peräisin noin 13,7 miljardin vuoden takaa, eli etäisyyskin siihen olisi noin 13,7 mrd valovuotta (4000 Mpc). Näinhän ei ole. Sen sijaan kosmisen taustasäteilyn mukana liikkuva etäisyys on noin 46 mrd. valovuotta (14000 Mpc). Jos siis HD olisi jonkinlaisena rajana havainnoille, emme voisi havaita kosmista taustasäteilyä.

Populaareissa esityksissä etäisyydet usein ilmaistaan harhaanjohtavasti tai jopa väärin, ja yksikkönä käytetty valovuosikin sotkee siinä käsitteenä. Jos uutisessa esimerkiksi kerrotaan havaitun uusi eksoplaneetta, jonka tähdeltä valo on matkannut meille 1000 vuotta ja johon etäisyys on 1000 valovuotta on tämä aivan oikein ilmaistu. Pienillä etäisyyksillä valon kulkema aika ja sen kulkema etäisyys ovat riittävällä tarkkuudella samat. Tämä pätee Linnunradan tähtien ja läheisten galaksienkin suhteen.

Mutta hyvin suurilla etäisyyksillä, kun aletaan puhua miljardeista valovuosista kehiin astuu avaruuden laajeneminen, joka ehtii vaikuttaa etäisyyteen valon kulkeman pitkän matkan ja siihen kuluneen ajan aikana. Jos uutisessa kerrotaan havaitun esimerkiksi kaukainen galaksi, josta valo matkannut meille 12 miljardia vuotta, ei etäisyys kohteeseen suinkaan ole 12 miljardia valovuotta. Galaksin punasiirtymä olisi noin z=4, joten kulmaetäisyys siihen olisi noin 4,8 mrd valovuotta ja mukana liikkuva etäisyys noin 23,9 mrd valovuotta. (jätin parsekit tarkoituksella pois)

Voimmeko havaita kohteita, jotka ovat aina etääntyneet meistä yli valon nopeudella?
Kyllä. Otetaan jokin kaukainen havaittu galaksi, vaikkapa IOK-1 jonka punasiirtymä on z=6,96 ja heitetään arvo laskureihin. Tulokset:
Maailmankaikkeuden ikä oli tuolloin 780 miljoonaa vuotta.
Etäisyys galaksiin oli silloin 1110 Mpc (3,61 mrd.vv).
Valon matka kesti 12,9 miljardia vuotta.
Nykyisin etäisyys galaksiin on 8820 Mpc (28,8 mrd.vv).
Tällä hetkellä galaksin etääntymisnopeus on noin 2 kertaa valon nopeus.
Silloin muinoin valon lähtiessä matkaan etääntymisnopeus oli noin 3 kertaa valon nopeus.
Galaksi on siis aina etääntynyt meistä valoa nopeammin ja silti voimme havaita sen.

Miten sellainen on mahdollista?
Koska HD ei pysy aina samana, vaan säde kasvaa ajan myötä ulospäin - eli kohti sitä kaukaa meillepäin tulevaa valoa. Siksi sen alueelle päätyy ajan myötä valoa, joka on peräisin valoa nopeammin etääntyneestä kohteesta ja siksi sen valon on mahdollista saavuttaa meidät. Vasta kyllin suuri maailmakaikkeuden kiihtyvä laajeneminen saisi HD:n pienenemään.

No minkälaisen rajan se HD muodostaa havainnoille?
Ei nykyään minkäänlaista. Voimme aivan yhtä hyvin havaita kohteita niin sen ulko- kuin sisäpuolellakin. Se varsinainen havaittavan maailmakaikkeuden rajan muodostava partikkelihorisontti on HD:tä valtavan paljon kauempana, kuten on nykyisin havaintojen käytännön rajana oleva kosminen taustasäteilykin (kunnes joku toivottavasti keksii neutriinoteleskoopin, jolloin voimme "nähdä" vieläkin kauemmaksi vieläkin nuorempaan universumiin).

No miksi jotkut sitten esittävät muuta?
En tiedä. Ovat siinä kuitenkin väärässä. Ehkä asia tosiaan on vaikeaselkoinen, sillä viisaatkin ovat siinä helposti haksahtaneet jopa mm. Feynman, Weinberg ja Hubblekin. Tai ehkä se on vaikeasti selitettävä - lätisinhän minäkin näin pitkästi ja silti jäi varmaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Niin tila nimenomaan ON JOTAKIN. Goswell ei oikein käsittänyt. JOLLEI konfiguraatiolla ole mitään ominaisuuksia, sitä ei yksinkertaisesti ole. Fysiikan tyhjöllä ON. Nämä ovat jyrkästi eri asioita. Tyhjö on normaali kvanttisysteemi, jonka täytyy siis fluktuoida (ja josta seuraa erinäisiä ilmiöitä). Tyhjö siis sisältyy kosmokseemme. Siis edelleen: kosmostamme ei voida viedä konfiguraatioon, joka EI OLE MITÄÄN. Kun ei ole ulkopuolta, niin ei ole mitään "reunaakaan", kosmos on isotrooppinen ja homogeeninen.

"näkemyksesi on hieman mekanistinen,aivan kuin ihminen olisi jotenkin
erillään muusta maailmankaikkeudesta. No, tämä oli filosofointia,toki tiede voi nojata
vain havaittuihin faktoihin .

Et ole vielä murhannut Tanskanen-Hoyle-Hawking -teoriaani? Tai, tarkemmin ajatellen, älä
sanokaan mitään, menee pilailuni hukkaan !"

Ihminen on evoluution tulosta. Evoluutio tähtää (ei siis aktiivisesti vaan "kuvainnollisesti") siihen, että pärjätään ekologisessa lokerossamme. Oma pärjäämisemme leijonia vastaan EI OLE EDELLYTTÄNYT kvanttifysiikan tai kosmologian (näennäisesti) järkeenkäymättömiä teesejä. Kun TIEDE teorioineen ja erittäin tarkkoine vehkeineen osoitti (esim kvanttifysiikan) olevan osittain arkijärjelle vierasta, ei se tarkoittanut, että ihminen olisi jotenkin maailmankaikkeudesta erillään. Pikemminkin niin että maailmankaikkeus on erillään ihmisen arkikokemuksesta. Eli siis vitut välittää esim. Mr Tanskasen "tuntemuksista".

Mielestäni ammuin alas THH:n. Eli MISTÄ se ylimääräinen aine/energia tulee suljettuun kosmokseemme?

"Eli siis vitut välittää esim. Mr Tanskasen "tuntemuksista" (lentotaidoton)

Ethän liene fenomenologi toisella nimellä, teillä on yhtä viehättävä kielenkäyttö ?

Se yleensä kuuluu alakoulun pihalle halkopinon taa,mutta saattaa aikuinenkin adjektiiviin
sortua,jos sanottu elin on ongelma (puute tms.).

Aine tulee tuosta virtuaalisesta kvanttipuurosta, kirjaimellisesti "luodaan". Kuka sinulle on
kertonut aineen/energian määrän olevan vakion? Siinähän koko ongelman ydin onkin. Mustan aukon "toisella puolen" (emme voi kuvitella, mitä se voisi olla) on antiainemaailma balansoimassa.

Fenomenologilla on vuosien saatossa ollut täällä useita nimimerkkejä. Alkuaikoina ”opetin” (en toki kuitenkaan tätä biologian erikoissanastoa) häntäkin monissa asioissa. Toisinaan ”keskustelimme” kilometrikaupallakin. En siis ole fenomenologi. Minulla on aina ollut tämä sama tunnus.

Asiaan. Kun tämä virtuaalihiukkasia luova kvanttipuuro (nollapiste-energia) on systeemin ALIN MAHDOLLINEN energiatila, niin siitä ei pieraista mitään ulos. Se, että syntyy virtuaalipareja, johtuu tietysti random fluktuaatioista, mutta näiden kohtalona on AINA (paitsi siis aivan mustan aukon tapahtumahorisontissa) yhtyä Heisenbergin epämääräisyysperiaatteen mukaisesti toisiinsa. Ja ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tyhjö on aina KESKIMÄÄRIN nolla energialtaan, mutta voi väliaikaisesti rajustikin vaihdella ajasta/tilasta riippuen.

Aineen/energian vakion kertoo termodynamiikka. Se kertoo myös miksi aukosta päässyt virtuaalihiukkanen aktualisoituu todellisena hiukkasena ja edustaa siis positiivista energiaa ja aukkoon eksynyt kumppani (yks lysti onko esim. elektroni tai positroni) negatiivista energiaa (tällä tavoinhan aukot pikku hiljaa höyrystyvät pois).

Jaa`a, kuinka tila "ei minään" estäisi vuorovaikutuksen. Jos vuorovaikuttajat ovat sisäisesti vakaita hiukkasluonteisia vaikuttajia, tai itsekseen vakaa kenttä. Materia määrää vuorovaikutuksen vaikutusnopeuden, se c, tila sallii etäisyyden, (siellä voi leväyttää mittanauhan levälleen ja mitata olematonta) tuo mahdollistaa osaltaan "ajan".
Miksi esimerkiksi rautakuula lakkaisi olemasta rautakuula ollessaan avaruuden tyhjiössä.
Rauta on sisäisesti sidottu materia, jos vuorovaikutusta ei ole ulkopuolelta, mitä sitten.
Mikään ei muutu raudassa ulkoisten voimien takia, sisäisesti ei mielestäni mikään raudan olemassaoloa uhkaa ulkoisen vaikutuksen puuttuessa.
Eihän sieltä puutu pääasiassa kuin fotonit ja gravitonit, neutriinot ei raudasta piittaa muutenkaan.
Massalla ei olisi merkitystä, totta tavallaan, ei olisi mitään minkä kanssa vuorovaikuttaa, ei mitään mihin verrata.



Ajattelisin kuitenkin sen valon matkan kestäneen niin kauan, koska se valo tulee hitaammin tuolta loittonevasta kohteesta, punasiirtymä seuraa suoraan tuosta nopeuserosta, se aaltomäärän muutos (se venyminen), aikaan verrattuna.
Valon tehdessä tuota hidasta matkaa, sen lähde on samaan aikaan siirtynyt jo uusille laitumille, eli näemme menneisyyden haamun, oikeasti "nyt" se on jo jossakin ihan muualla. Aikoinaan se oli lähempänä, kyllä, ja loittoni hitaammin, mahdollisesti kyllä, siksi voimme sen vielä nähdä. Tulevaisuudessa se tulee katoamaan havaintopiiristä, varmasti.

Ja eikö tuo taustasäteily ole ihan kaikkialla, sen havainointi ei liene mikään ongelma.
Mehän olemme sen "alkupaukun jäänöksissä".

No, jatketaan ajatusvirtaa



Jos tilaa ei ole, ei ole käsitettä sisällä, ulkona, lähellä tai kaukana.. Ei siis lähellä toisiaan olevia hiukkasia jotka voisivat vuorovaikuttaa.



Missä se kenttä olisi? Jos tilaa ei olisi, ei kentillekään olisi tilaa.



Miten edes materian alkeishiukkaset vuorovaikuttaisivat keskenään kun eivät olisi lähellä tai kaukana toisistaan?



Jos ei olisi tilaa, ei olisi etäisyyksiä, joten rauta-atomin elektronit eivät olisi millään etäisyydellä ytimestä eivätkä voisi vuorovaikuttaa ytimen kanssa. Ytimen nukleonitkaan eivät olisi millään etäisyydellä toisistaan eivätkä voisi vuorovaikuttaa toistensa kanssa.

Jos pitäisi suunnitella maailmankaikkeus, niin tokihan siihen pitäisi suunnitella myös jonkinlainen tila.

Käsität nyt tuon tilan jotenkin oudosti, avaruushan on juurikin sitä tilaa.
Materia juuri luo tilaan nuo käsitteet, sisällä ulkona, lähellä kaukana toimii kyllä, valon-nopeus vuorovaikutuksissa määrittää tuon.
Pelkkä tila on vain loputtomasti pelkkää tilaa, tylsä paikka, mutta kun sinne lisätään materia ja vuorovaikutukset, kaikki muuttuu. Teoriassa sinne pelkkään tilaan voisi mennä, raketilla siellä liikkua, tosin näkymä olisi perin tylsä.



Sitä tilaa kyllä riittää, loputtomasti joka suuntaan.



Kyllä minä omasta mielestä olen sitä tilaa riittävästi varannut yhden kaikkeuden tarpeiksi, jää "hiukan" ylikin.
Ongelma sinulla lienee sen tajuaminen että se tila ei ole mitään, ts se ei rakennu mistään.
Materia ja vuorovaikutukset luo siellä tilassa kaikki nuo käsitteet.
Tila on aivan kuin aikakin, se ei ole mitään konkreettista, se "syntyy" tajuttavaksii vasta materian ja vuorovaikutuksen kautta. Ne ovat erottamattomat, ei toista ilman toista, toinen on "jotakin", toinen ei ole mitään, yhdessä ne luo kaiken.

Jos voisit tehdä "seinään reiät" tuohon Trash in mainitsemaan suhteettomaan tyhjyyteen, työnnät molemmat kädet omissa kumisuojuksissa sisään tyhjyyteen, et tavoittaisi käsilläsi toisiaan , et koukistaessasi kättäsi tavoita seinää josta kädet sisään työsit.

En tiijjä tuota tejän rusinapullateoriaa, hyväähän rusinapulla on kahvin kans.

On avaruutta kiikaroinhet puhunhet risthin rasthin jo vuosikausia, avaruus muka laajenee
galaksit etääntyvät toisistaan.
Ja kuitenkin galaksien törmäilyjä toisiinsa tapahtuu, ja jopa enemmän kuin äkkiselthän uskommakhan. Linnunrataki on kaapannu muutaman pienemmän galaksin, ja yhistyy tulevaisuuvessa Andromeedan kans uuveksi jättiläisgalaksiksi.

Ja me ja muutama muukin lähigalaksi menemmä kohti Virgon galaksijoukkoa vauhilla.
En ny ilman sitä kirjaa, jossa tuoki oli muista vauhin määrää, mutta ei sunkhan kaikki galaksit etäänny toisistaan.
Galaksit ovat kertymässä suuriksi galaksijoukoiksi , joissa voi olla jopa useita miljoonia galakseja, mie nyt en muista mutta Virgon joukossakin on ties määränsä galakseja, ja
lissää siihen on liittymässä , mekin Andromeedan kanssa.

Eikä Virgon joukko ole mikään ainoalaatuaan avaruudessa !
Tuollaisia "kasvavia " galaksijoukkoja on useita.
Eikö tuollainen kehitys pikkusen ole sotajalalla sitä laajenemiteoriaa vastaan !

Galaksien kertyessä jättiläismäisiksi galaksijoukoiksi, myös niitten vetovoima kasvaa.
Luultavasti tapahtuu myöskin sellaista , että jättiläismäinen galaksijoukko kaappaa
pienemmän galaksijoukon , jolloin pienempi joukko kiertää "kaapparia omalla radallaan"
ihan kuin planeetat aurinkoja.
Ehkä näin,,, on tuo kuitenkin ihan mahollista.
Mielenkiintoisia punasiirtymiä varmasti syntyy, tuo kiertää tuota ja nuo nuita..
Kohta ei pirukaan ota selvää miten mennään, tätä letkajenkkaa.

Tunnettukki kaikkeus on hyvin laaja, ja siinäkin tapahtuu hyvinkin merkittäviä kasaantumisia.
Entä sitten tunnetun maailman kaikkeuden takana , näkemisen horisontin takana, mitä siellä tapahtuu ? Minusta nykytiede tekee liian hätäisiä johtopäätöksiä !
No ymmärtäähän tuon kun tutkimustuloksista on tutkimusiin myönnetyt rahat kiinni, ja
tutkijoitten apurahatkin, se panee tekemään " tuloksia " , vaikka ne ei aina olekaan ihan
todistettuja ! Markkinavetoiseen tieteeseen pitäisi suhtaintua aina lievää törkeämmällä varauksella.