KESKUSTELU

Seuraavan kerran kun näet ambulanssin tai minkä tahansa muun piipaa-auton, jääpä hetkeksi kuuntelemaan.

Spoileri: äänessä voi huomata taajuudenmuutoksen kyseisen auton ajaessa ohi.
Valon aaltoluonteen (vrt. ääniaallot) takia samainen ilmiö toimii myös sillä.
Veikkaisin vahvasti, että jonkin sortin kokeita on tehty myös ihan kotoisalla maankamaralla, mutta joku viisaampi linkittäkööt.

Tuo sprektin siirtyminen kohti punaista,loittonevasta kohteesta, tarkoittaa sitä, että valosäteilyn täytyy tehdä aina pidempi matka, siitä tuo muutos.
Onhan tuo todettu omassa galaksissa, jossa on aina sekä etääntyviä, että läheneviä kohteita.
Laporatiokokeissa, ei ole päästy yhtä suuriin punasiirtymiin, kuin mitä on havaittu kaukaisimmissa kohteissa.
Voiko sitten pelkkä etäisyys, myös olla syy punasiirtymään, siitä ei taida olla aivan yksimielisyyttä.

Galaksien välissä on myös kaasuja jotka saattavat vaikuttaa valosäteilyn määrään, sprektin punainen osa on läpäisevintä.

Ööööö.... havainnot?

Minä olen ymmärtänyt, että massan läsnäolo nimenomaan hidastaisi laajenemista. Tähän löytyy jonkinlaiseksi perusteluksi tämä looginen ajatusketju:

- Massan määrä maailmankaikkeudessa on sanottu määräävän maailmankaikkeuden geometrian.
- Massan määrä voi määrätä maailmankaikkeuden geometrian ainoastaan, jos massa vaikuttaa avaruuden laajenemiseen jollain tavalla.
- Massan vaikuttamiselle avaruuden laajenemiseen ei näyttäisi olevan järkevää mekanismia, jolla vaikutus voisi tapahtua vain laajassa skaalassa.
=> Massan täytyy vaikuttaa avaruuden laajenemiseen paikallisesti.
- Lisäksi on sanottu, että kun on tarpeeksi massaa, avaruuden laajeneminen kääntyy supistumiseksi (geometrialtaan suljettu maailmankaikkeus), joka tarkoittaisi sitä, että massa nimenomaan hidastaisi laajenemista.


Tähtien valon muuttuminen punaisemmaksi on ainakin perinteisessä tarkoituksessaan eri asia kuin punasiirtymä. Kun tähtien valo muuttuu punaisemmaksi, se tarkoittaa sitä, että tähtien spektrissä korostuvat punaisen alueella olevat taajuudet. Punasiirtymä taas tarkoittaa sitä, että itse taajuudet siirtyvät.


Ei voi. Punasiirtymä on valon aallonpituuden muuttumista.


Loittonevan kohteen punasiirtymä johtuu ainakin osittain loittonemisnopeudesta, ei muuttuneesta matkasta. Kohde, joka liikkuu meistä poispäin on aina punasiirtyneempi kuin kohde, joka liikkuu meitä kohti, riippumatta näiden kohteiden etäisyydestä meihin nähden.


Mutta punaisen osan läpäisevyys on eri asia kuin punasiirtymä.

Jos valkoinen valo kulkee suodattimen (esim. sirottavan kaasun) läpi, kaasu vaimentaa sinisiä taajuuksia enemmän kuin punaisia. Mutta fotonien taajuus ei kuitenkaan muutu. Astronomisten kohteiden spektreissä on alkuaineille tyypillisiä kapeita viivoja, jotka voidaan mitata spektroskoopilla. Tuollaisessa vaimenemisessa niiden paikka ei muutu.

Punasiirtymä puolestaan on ilmiö, jossa liikkeelle lähteneiden fotonien energia vähenee matkalla. Se on spektroskooppisesti hyvin helppo erottaa vaimenemisen aiheuttamasta punastumasta siitä, että punasiirtyneen valon spektriviivat ovat myös siirtyneet. Spektriviivojen keskinäiset suhteet ovat kutenkin saman, joten ne voidaan tunnistaa ja punasiirtymän määrä laskea.

Punasiirtymälle on kai muutamia selityksiä, mutta muut kuin kohteiden etääntyminen ja avaruuden laajeneminen ovat melkoisen eksoottisia. Esimerkiksi spektriviivoihin vaikuttavien luonnonvakioiden muutokset näkyisivät monessa muussakin asiassa. Esimerkiksi tähdet ylipäätään eivät ole mahdollisia kaikilla parametrien arvoilla, tai pysyvät alkuaineet olisivat erilaisia. Avaruuden laajeneminen selittää myös ison joukon erilaisia astronomisia havaintoja.

Niin tuo sprektin punaiseen päin siirtyminen tarkoittaa siis aaltopituuden muutosta, elikkä se on heikkotehoisempaa.
Kiihtyvyyden oletetaan yleensä olevan tuon tehomuutoksen aiheuttaja.

Kaukaisempien kohteiden osalta on vain hieman ongelmia, niiden tehon ei pitäisi riittää, arvioitujen etäisyyksien päästä.
Tarkoittaa siis sitä, ettei niiden arvioitujen valovoiman, ja koon mukaan pitäisi pystyä tuottamaan senkaltaista energiaa, että se näkyisi tänne saakka.

Valosäteilyn määrästä, jos punaista on enemmän, se voi johtua intergalaktisesta, pölystä, kaasusta. Eihän se tietenkään tarkoita sprektin muutosta.

Karkeasti ottaen näin on. Traditionaalisesti hyväksyttyjä punasiirtymän lähteitä kosmologisilla etäisyyksillä oleville kappaleille ovat kohteiden ominaisliike, kosmologinen punasiirtymä (joka siis tulkitaan johtuvaksi avaruuden laajenemisesta), ja gravitaatiopunasiirtymä (kun valo siirtyy voimakkaan painovoiman alueelta vähäisemmän painovoiman alueelle, tapahtuu pieni punasiirtymä). Näistä gravitaatiopunasiirtymä katsotaan yleensä niin pieneksi, että se voidaan huoletta jättää huomiotta, jolloin siis jää vain nuo kaksi; ominaisliikkeen aiheuttama punasiirtymä ja kosmologinen punasiirtymä.

Lisäksi kun valo kulkee kaasun läpi, siinä tapahtuu pientä puna- ja sinisiirtymää hiukkasten törmäysten johdosta. Näitä on erilaisia, mutta esim. Compton-siirtymä on yleisesti tunnettu, ja onpa sen pohjalta yritetty rakennella kosmologista punasiirtymääkin selitteleviä malleja. Huomattavaa tässä on se, että käsittääkseni tämäntyyppisissä punasiirtymämekanismeissa ei kaikki spektriviivat siirry samassa suhteessa, mutta tästä asiasta en ole yhtään varma. Näissä tapauksissa myös käsittääkseni spektriviivat levenevät (osa valosta tulee läpi ilman siirtymiä ja osalle tapahtuu siirtymistä).

Pyörivän massan gravitaation vaikutuksesta avaruus kiertyy, venyttääkö pois päin liikkuva massa vastaavasti avaruutta, niin että sillä on vaikutusta punasiirtymään?

Kun sitä avaruutta tulee lisää universumiin, ei se kuitenkaan ole täysin tyhjää. Se "pimeäksi energiaksi" kutsuttu juttu on vain eetteriä jota vain täytyy kutsua toisella nimellä pitkään jatkuneen eetterikäsitteen mollauksen ansiosta.

Avaruus ei ole täysin tyhjää; teoreettista tyhjiötä sen enempää kuin ideaalikaasuakaan ei ole olemassa; vrt. kvanttifluktuaatiot. Siellä on jotakin, mitä ei vain suoraan havaita. Ja arvellaanhan suurimman osan maailmankaikkeuden massasta olevan tätä "pimeää energiaa".

Tämä avaruuden ei-tyhjiöisyys, rakenteellisuus, on selvästi ymmärrettävissä myös avaruuden kaareutumisen kautta: miten "ei-mikään", siis pelkkä tyhjä, voisi kaareutua ja vaikuttaa kausaalisesti esim. fotonien liikeratoihin, joiden kiertyminen selittyy avaruuden kaareutumisella? Fotonin liikerata kaareutuu, koska avaruudella tai "eetterillä" tai "pimeällä energialla" on rakenne.

Jo tavallisesssa SENTRIPETAALILIIKKEESSÄ, voi jotain jäädä pimiäx!
Mistä johtuu E=m*v^2/2=m*g*h ?

Missä se alkuperäisen kierrettävän massan osuus on(massa M?), tämä ei näy ollenkaan koko kaavassa!

Toki Newtoni tuo sen kuvioihin uudestaan:
F=G*m*M/R^2=m*v^2/R, ja siinä on puolestaan pimiänä se kiertävä massa!
=>G=v^2*R/M

Kummankin massan(m,M) voi pimittää, jos haluaa, mutta toivottavasti ei molempia!

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3850

"Matemaatikot hankkiutuivat eroon pimeästä energiasta."

Nytpä on sitten keksitty selitys, jonka jälkeen kosmologinen vakio sekä pimeä energiakin käyvät tarpeettomiksi.

Tuosta noin vaan. Eikö tuo ole aika mullistavaa jos tähän saakka pimeän energian on ajateltu käsittävän 75% kaikkeuden aineesta/energiasta.

Tästä mielestäni näemme, että emme tiedä vielä juurikaan mitään universumistamme ja sen rakenteesta.

17.08.2009
Matemaatikot hankkiutuivat eroon pimeästä energiasta
Uusi matemaattinen ratkaisu onnistuu kuvaamaan maailmankaikkeuden laajenemisen ilman hypoteettista pimeää energiaa.

Kosmologit havaitsivat joitakin vuosia sitten, että maailmankaikkeuden galaksit etääntyvät toisistaan kiihtyvää vauhtia. Kiihtymisen arvoituksellinen aiheuttaja nimettiin pimeäksi energiaksi, ja sen on laskettu käsittävän 75 prosenttia maailmankaikkeuden aineesta/energiasta.

Tämä selitys vaatii, että Einsteinin suhteellisuusteorian matemaattiseen esitykseen lisätään niinsanottu kosmologinen vakio. Yhdysvaltalaiset matemaatikot Blake Temple ja Joel Smoller ratkaisivat ongelman toisin. He johtivat Einsteinin yhtälöistä ratkaisun, jossa maailmankaikkeuden kiihtyvä laajeneminen selittyy laajenevalla aaltoliikkeellä. Jos selitys on tämä, ei tarvita kosmologista vakiota enempää kuin pimeää energiaakaan.
Templen ja Smollerin mukaan laajenevat aallot voisivat olla peräisin alkuräjähdyksestä.
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3850

Mitähän tässä "laajenevat aallot" tarkoittavat käytännössä ja kuinka ne kiihdyttävät avaruuden laajenemista?
Täällä alkuperäinen tarina, http://arxiv.org/PS_cache/arxiv/pdf/090 ... 1639v1.pdf

Taitavat olla vain avaruusajan koordinaatiston tiivistymis/harventumisaaltoja.

Tosin jos avaruus olisi tällainen, merkitsisi se sitä, että avaruudella olisi keskipiste jossakin ja periaatteessa meidän pitäisi kyetä havainnoimaan tuosta johtuvia seurauksia, ellemme itse sijaitse siinä keskipisteessä. Käytännössä kait meinaa sitä, että avaruus laajenisi eri suunnissa eri nopeuksilla ja tällaisista havainnoista en ainakaan itse ole tietoinen. Jos taas taustasäteilyssä nykyään havaitut pienet anomaliat olisi tulosta noista harventumis/laajenemisaalloista, ei niillä olisi riittävän suurta vaikutusta koko avaruuden kattavan kiihtyvään laajenemiseen. Tutkimus huomaa myös ylläolevat "epäkohdat" itse, vaikkei suoraan niin toteakkaan. :/

Havaintojen mukaan avaruuden laajeneminen on kiihtyvää vasta kun katsotaan riittävän kauas menneisyyteen.
Inflaation jälkeen laajeneminen hidastui ja kiihtyminen alkoi vasta keski-ikäisessä universumissa.
Jos inflaatio puristi ympäröivää avaruutta kasaan, sieltä tuli palautteena aalto sisäänpäin, josta taas palautteena aalto ulospäin?

Eikös tämä tarkoita sitä, että jos alkuräjähdys tapahtui olemassaolevassa avaruudessa, tilaa ei edes välttämättä synny lisää, se vain näyttää siltä avaruuden aaltoilun takia.