KESKUSTELU

Tuli mieleeni, että entäpä jos aurinkoa kiertää mieletön määrä yksittäisiä hiukkasia? Kuinka monta keskimääräisen kokoista atomia luotaimeen täytyy osua aikayksikköä kohti, jotta saavutettaisiin tuo anomaalinen kiihtyvyys?

Neutroni väittää tietävänsä, että: "Absoluuttista taustaa, johon verrattuna kappaleet liikkuvat, ei ole maailmankaikkeudessamme."

Ettet Neutroni vain olisi kaavoihin kangistunut ja Hilpertin avaruuteen eksynyt laitostieteilijä, joka toistaa sadan vuoden takaista liturgiaa.

Jos jätetään tuo absoluuttinen pois, koska sen voi ymmärtää monellakin tavalla, niin itse pidän selvänä, että kappaleiden ja myös valon liikkeelle on olemassa yhteinen tausta, johon nopeudet suhteutuvat. Luonto vain on piilottanut tuon taustan aikadilataation ja pituuskontraktion avulla.

Joku voi sanoa, että kun taustaa ei voi havaita, niin sitä ei ole olemassa. Mielestäni tällainen väite on absurdi. Vähän niinkuin jänis työnnettyään päänsä pensaaseen toteaisi, että kettua ei ole olemassa, kun sitä ei näy. Toisekseen, vaikka taustaa ei voi havaita erityisen suhtiksen yksinkertaisiin ajatuskokeisiin perustuen, ei se tarkoita, etteikö taustaa voisi löytää jollain muilla kokeilla.

Kun noita erityisen suhtiksen luentomonisteissa johdetaan noita taustan piilottavia muunnoskaavoja, niin johtamisessa esiintyy c+v ja c-v termejä, eli taustaa käytetään lähtökohtana johtamiselle.

Entäpä jos olisinkin jo ratkaissut sekä pioner- että ohilentoanomalian ja samalla olisi tullut esiin mm sellainen asia, että galaksin pitää pyöriä gravitaation edellyttämää pyörimisliikettä nopeammin, jotta tähdet pysyvät radoillaan eivätkä lähde tippumaan keskustaa kohti?

Tuohonhan se Hjalmar Mellin puuttuikin, että kun kaavojen johtamisessa käytetään kaavoja, jotka ovat ristiriitaisia itse teorian kanssa. Toki ne ovat vain välimuotoja varsinaisten muunnoskaavojen johtamiselle, mutta herättävät kuitenkin kritiikkiä että voidaanko näin menetellä.

Jos oletetaan, että tausta on totta ja tästä lähtökohdasta johdetaan kaavat, jotka piilottavat taustan ja jos nyt sitten nämä johdetut kaavat ovat totta, niin silloin myös tausta on totta. Se vain on piilossa kuten johtamisen tavoite ja tulos osoittavat.

Kaavat ovat oikein ja toimivat. Pitää vain hyväksyä, että luonnon piilottama tausta on olemassa, koska oikeaksi todettujen kaavojen johto perustuu taustan olemassaoloon.
Käsitykseni on, että tausta alkaa vaikuttamaan sitten, kun gravitaatio liitetään mukaan suhteellisuusteoriaan. Kun opitaan laskemaan luotaimien nopeudet tausta huomioiden, niin havaitaan, että anomaliat ovat hävinneet.

Olen kyllä pitkälti samaa mieltä. Mikä se kentän muotoutumistapa sitten ikinä onkaan, staattinen eetteri on hyvin epätodennäköinen tausta, mutta dynaamisesti massojen mukana muovautuva kenttä mielestäni ihan relevantti.

Puhuisin mieluummin dynaamisesta massojen mukana muotoutuvasta taustasta, mutta ehkä kenttäkäsitettäkin voidaan käyttää. Se massojen mukaan muotoutuminen tapahtuu gravitaatiokenttien aikaansaamana.

Tarkoituksenani on laittaa teoriani esittelykelpoiseen muotoon, mikäli aika riittää. Kyseessä on erityisen suhteellisuusteorian laajennus, jossa teoriaan lisätään gravitaatio. Teoria edellyttää taustan olemassaoloa. Pitäisi saada aikaan ehkä vähintään muutama kymmenen sivua tekstiä, kaavoja ja kuvia. Saa nähdä miten käy.