KESKUSTELU

Mie tässä ähkyssä maatessa ,( tuli syötyä herkkuja niin , että ny oo ähkyssä ihan )
hundeerasin semmostaki höpötystä, ettäjos ja ku kaikki maailman materija olis yhessä isossa mustassa aukossa.
Nii kuinkhan iso sen pitäs sitte olla ?
Oliskhan kokova sen verran, että se alkusingun inflaatijo saatas jättää unholhan ?

Ja jos tuommonen musta aukko jostaki syystä poksahtas, niin kehittyskö tuntemamme kaikkeus suunnilhens nykysen kaltaseksi ?

Tuohon en osaa arviota heittää kuinka iso se olisi, hyvin suuri joka tapauksessa, mutta ei se poista inflaation tarvetta vaikka se olisi valtavan suuri. Eikä inflaatiota edes tarvitse poistaa, se on ihan luonnollinen seuraus tuollaisesta mustantähden "räjähtämisestä" kuin olen kuvaillut.

Mutta tarviiko sen laajenemisen olla niin tavattoman nopea tapahtuma kuin mitä kuvaavat nykyisin. Hitaamminkin ehtii laajeta, jos tavarasta ei ala muodostua meille tuttua materiaa ennen kuin alkutavara jäähtyy tarpeeksi. Vaikka laajeneminen ottaisi 100 miljoonaa vuotta, minusta homma toimii noinkin.
Siis mitä eroa on havaintojen kannalta, jos laajeneminen on lähes äärettömän nopea, tai reilusti hitaampi, jos meille tuttua tavaraa alkaa muododtua vasta kun jäähtyminen on saavuttanut tietyn pisteen, mitä merkitystä sillä on kuin mopeasti siihen pisteeseen on tultu, en ymmärrä..

Ja on siinä laajenemisessa kuitenkin huomattava ero lähdetäänkö olemattomasta pisteestä, vai järkyttävän suuresta kappaleesta. Suurin nyt havaittu mustatähti on auringon paikalle laitettuna ihan käsittämätön kooltaan, tapahtumahorisontti olisi yhdeksän kertaa kauempana kuin pluton rata.
Melkoinen läjä melko tiukaan pakattua energiaa.

Sun pohdiskelua voisi tarkentaa niin, että puhutaan vain siitä massasta joka sisältyy havaittavaan maailmankaikkeuteen? Sen massa osataan arvioida, minkä massan perusteella John Carter tai Enqvist helposti laskevat meille tätä massaa vastaavan mustan aukon tapahtumahorisontin etäisyyden singulariteetista.

David: En ole väittänytkään että olisi. Jos aine voi muuttua säteilyksi niin vastavuoroisesti säteily voi muuttua aineeksi, kunhan energiatiheys on riittävä. Tämä oli se pointti.

Et näemmä tajunnut. ”Säteily” on historian jäänne ajalta, jolloin tiedettiin vähän vähemmän. Nykyfysiikassa säteily tarkoittaa VAIN nopeasti (relativistisesti) liikkuvaa hiukkasta. Siis esim. elektronia.

Mietippäs karusellia mikä pyörii, siinähän kyydissä istuva kakara kokee voiman joka ikäänkuin työntää häntä poispäin karusellin keskustasta. Näin yksinkertaista se on.

"Mietippäs karusellia mikä pyörii, siinähän kyydissä istuva kakara kokee voiman joka ikäänkuin työntää häntä poispäin karusellin keskustasta. Näin yksinkertaista se on."

Hyvä.

Myös galaksissa olevat tähdet työntyvät pois päin galaksin keskustasta ja tämä voidaan jo todeta siitä että galaksin ulkokehän tähdet liikkuvat aivan liian nopeasti, jotta havaittavan aineen maaginen vetävä voima voisi pitää ne radoillaan.

Mutta heti kun ymmärtää että kaikki näkyvässä maailmankaikkeudessa koostuu laajenevista tihentymistä, ei tätäkään ongelmaa ole!

.

Mitähän noita säteilyn eri muotoja nyt olikaan ....

Joka tapauksessa aineen sisäiseen rakenteeseen sisältyy useita eri tasoisia vuorovaikutuksia, jotka saattavat muuttaa muotoaan / kantamaansa, kun säteily jakaantuu tasaisesti ympäristöön.

Tuo lainaamasi ja mun kirjoittama kommentti oli tarkoitettu ihan vitsiksi, anteeksi. En taida olla kovinkaan hyvä vitsiniekka...

En siltikhän usko inflaatijhon , muuten kuin talouselämässä !

Juu, on se outo mutta mahdollinen. Inertia, joka juuri keksittiin, selittää kyllä tuonkin.
Inertia oli monista osasista koostuvan materian ominaisuus. Siis ne kappaleen muodostavat hiukkaset, esim atominosat, vuorovaikuttavat toisiinsa, kun ulkopuolinen voima vaikuttaa siihen materiaan, tuo vuorovaikutus menee epätasapainoon, se c+v.
Mustantähden hajoamisessa materia, neutronit, pilkotaan osiin, inertia häviää, tai lähes häviää, riippuu siitä kuinka se materia hajoaa osiinsa. Se on jokatapauksessa äärimmäisen puristunutta, jäljelle jääneen materia hippusen, esim kvarkit, niiden vuorovaikuttavat hiukkaset eivät voi mennä epätasapainoon koska tilaa ei ole, tai sitä on äärimmäisen vähän.

Siis inertia häviää äärimmäisessä paineessa joka mustassatähdessä vallitsee, siis siinä kriitisessapisteessä. Noin ajatellen äkkilaajenemien on mahdollista.
Siellä kuitenkin on se mustantähden puristusta vastustanut voima, joka pääsee valloilleen mustan gravitaation hävitessä.

Hyvää Uutta Vuotta.

jotka saattavat muuttaa muotoaan / kantamaansa, kun KENTTÄ jakaantuu tasaisesti ympäristöön.