jussipussi kirjoitti:
jees kirjoitti:
No miten sen nyt ottaa. Mitä sitten on nopeuden muutokseen tarvittu aika, jos ei potentiaalikuopasta nousemista?
Mistä otat sen toisen hetken jota ei enään ole "kun yksi hetki kerrallansa on" jotta voit määritellä "nousemisen"?
Kahteen paikkaan riittää yksi ulottuvuus. Kolmannen (toisen ulottuvuuden) tarvitset tulkitaksesi sitä.
Jos sä kuljet yksiulotteista viivaa pitkin, niin sä et voi koskaan tietää milloin olet perillä. Pamaus tapahtuu kun tapahtuu ja jos jäisit jostain syystä sitä vielä sen jälkeen pohtimaan, voisit sanoa että mulla meni niin ja niin kauan törmäykseen, eli informaatio tulee jälkikäteen.
Hypätessäsi kyydistä pois kaksiulotteiseen maailmaan, näet etäisyyden, mutta sillä ei ole merkitystä koska et tiedä aikaa jonka tarvitset matkataksesi sinne. Jos aika on nolla, on se äärettömän kaukana vaikka näkisitkin sen, tai sitten ajan ollessä ääretön, olisi piste sinun pisteessäsi. 2D+aika niin etäisyyskin saa merkityksen.
Oiskohan simppelimpi tulkinta ettei ajalla ole yksikköä?
Ja tolla froidilaisella universumilla että ulottuvuudet voi vaihtaa paikkaa mielivaltaisesti ilman että sitä voisi havannoida suoraan, mutta koska se on freudilainen, niin ymmärrettävästi sitä on vaikeaa tulkita.
Mutta "ongelma" on mielestäni se että nämä sarjamuotoiset määrittelyt ja vertailupisteet kaivetaan mielestä, Kosmos on ne jo hukannut? "Ilman mieltä ei ole mitään mieltä"? Mieltä/havainnoijjaa ei voi sivuuttaa/ ottaa pois yhtälostä, muuten "homma hajoaa käsiin"?
6
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
