Koitetaan arkijärjellä.
Määrät.
Kun alkutila on mustatähti, kaikkea on juuri sopivasti tietysti ihan luonnostaan.
Kun jokin systeemi hajoitetaan osiinsa ja kootaan uudestaan, osia on sattumoisin juuri ihan sopivasti. Etenkin kun tarvittavat osat kannetaan mukana kaiken aikaa, neutronin beta-hajoaminen. Tilanne missä neutroni voi olla olemassa, on huikean erilainen kuin missä protoni voi oleilla. Toinen noista on atominytimen osa, toinen täysverinen atomi.
Toinen voi olla vain äärimmäisissä olosuhteissa (meidän mielestä) pysyvä, toinen pärjää ihan yksikseen. Täysin selvää on, että alkupaukun jälkeen ensin pystyy palautumaan neutronit, protonit on siis seurausta neutroneista vasta silloin kun muuttuvat olosuhteet tekee neutronit epävakaiksi, se beta-hajoaminen, osasia on silloin mukana juuri sopivasti.
Yleisesti.
fata morgana kirjoitti:
Mietin tuota, ja tulin siihen tulokseen, ettei toteudu.
Vaan energia siirtyy aina johonkin, täytyy pitää myös liike, säteily, paine energiamuotona.
Massaan sitoutuneena.
Jos nyt ajatellaan massaa paikallisena.
Lämpösäteilyn muodossa kyllä, mutta kaipa sekin jossakin absortoituu.
Aineellinen kappale joka ei saa ulkopuolelta energilisää, ei välttämättä sitä menetä vakiinnutettuaan tilansa, energiatasonsa ympäristönsä mukaiseksi.
Asiaa.
Energia vain siirtyy paikasta toiseen, se ei häviä.
Kappale pyrkii tasapainoon ympäristön kanssa.
fata morgana kirjoitti:
Yksinkertaisesti, siis menettääkö avaruudessa lilluva kappale aineelliset sähköiset sidoksensa, ilman ulkopuolista vaikutusta.
Hyvä kysymys. Luulisi että se säteilee itsensä lähemmäs ja lähemmäs absoluutista nollapistettä. saavuttamatta sitä kuitenkaan koskaan, koska mitä lähemmäs se sitä pistettä pääsee, sen hitaammin se muutos tapahtuu. Sisäiset asiat hidastuu myös siinä samalla toki.
Jos tuon pisteen pystyisi saavuttamaan, mitään ei tapahtuisi. Kohde pysyisi kuitenkin kasassa, koska mikään ei sitä rasittaisi mihinkään suuntaan.
Ja hei, "aika" olisi kohteella pysähtynyt.
6
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
