KESKUSTELU

Juu, tarkoitin juuri tuota. Lähteeni olivat vanhentuneet Youtubesta löytyi aika paljonkin vastaavia videoita, mutta kaikissa niissä heitot olivat melto helppoja



Eikö tuollaiset ohjelmat voisi mahdollistaa teknologisen singulariteetin. Itse en tekniikasta juurikaan ymmärrä, aivoista enemmän.

Robotiikan saralla on toki vielä paljon tekemistä. Laboratorioissa puuhataan tietysti kaikenlaisten kokeellisten asioiden kanssa, mutta ainakin tällä hetkellä robotiikan suurin yksittäinen "draiveri" lienee edelleen teollisuus. Robotteja käytetään pääsääntöisesti massatuotannon järjestämisessä, jossa tie tasoitetaan muulla automaatiolla, jolloin robotin ei tarvitse olla paljoa muuta kuin tuottava investointi. Teollisuusrobotiikan saralla tehdyt innovaatiot ovat harvoin kovin "mediaseksikkäitä". Ihmisenkaltaisen joustavan, monipuolisen ja oppivan robotin kehitystyön rahoittamista rajoittaa se, että sellainen on jo saatavilla teollisuuden tarpeisiin - ihminen.

Hiljalleen uskon kehityksen kuitenkin etenevän kohti monipuolisempia ja joustavampia robotteja.



Pahoittelen karkeaa selitystä, mutta teknologinen singulariteetti liittyy sellaiseen ajatukseen, että rakennetaan "keksintökone", joka osaa rakentaa myös itsestään paremman version, ns. "Seed AI". Tällaisen koneen rakenteesta ei vielä tiedetä paljoakaan, mutta kyllä, evolutiiviset algoritmit (eli hakualgoritmit) voivat olla koneen rakennuspalikkana. Tällaisen koneita kehittävän koneen ajatellaan jollain aikavälillä vievän teknologisen kehityksen ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Teknologin ... lariteetti

Olen aiemminkin kritisoinut sitä, että minusta sana singulariteetti on tässä yhteydessä väärä, ja pitäisi puhua enemmän teknologisesta tapahtumahorisontista. Singulariteetti taitaa kuitenkin kuulostaa vetävämmältä.

Tein joskus ajan kulukseni ohjelman, joka loi ohjelmakoodia, käänsi ja ajoi kirjoittamansa ohjelmat. Kääntymättömät hylättiin suoraan, suorituksessaan virheilmoituksen aiheuttaneita ohjelma osasi vähän random-generaattorin voimalla parannella ja ajaa uudelleen. En kyllä tosiaan päässyt mihinkään järkevään tulokseen, että ohjelma lähtisi kehittämään jotain oikeasti järkevää, ilmeisesti ei kukaan vielä sellaista ole osannut tehdä. Ilmeisesti ensin tarvittaisi se tekoäly, joka ymmärtäisi luomistaan ohjelmista jotain, ja sitten kehittäisi eteenpäin.

Ei onnistu tuolla tavalla. Käännettävillä ohjelmilla et ikinä saa aikaan mitään toimivaa.

Ilman tekoälyä on saatu aikaan kehittyviä ohjelmia jo pari vuosikymmentä sitten. Näistä voisi mainita ainakin Tierran, joka taisi olla ensimmäinen laatuaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Tierra_%28 ... ulation%29
http://life.ou.edu/tierra/

Olen itse tehnyt aikoinaan hiukan vastaavan, koodia optimoivan geneettisen haun. Lähtökohtani oli sellainen, että tein yksinkertaisen simuloidun konekielen. Tällä konekielellä kirjoitin sitten algoritmin, demonstraatiossa se oli lukujen järjestäminen eli "sorttaus". Mun kiinnostuksen kohde oli se, kykeneekö tuollaisella systeemillä algoritmiseen optimointiin, ts. bubble sortista quicksortiin.

Homma toimi suunnilleen näin. Minä kirjoitin ensin koodin (bubble sort). Tämä koodi toimi paitsi populaation kantana, myös tulevien jälkipolvien oikeellisuuden verifioinnissa. Vertasin siis alkuperäisen koodin ja tuotettujen koodien tuloksia toisiinsa, ja hylkäsin ne uudet koodit, jotka antoivat erilaisia tuloksia.

Loppujen lopuksi demonstraatio jäi vähän puutteelliseksi lähinnä sen aikaisen koneen hitaudesta johtuen. Suurimman osan ajasta tutkin menetelmiä, joilla saisin haun etenemään nopeammin, esimerkiksi muokkaamalla virtuaalista konekieltä paremmin "naittamiseen" soveltuvaksi.

No, kykenikö se algoritmiseen optimointiin? Kyllä. Eräänä aamuna meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun, kun populaation paras sorttausalgoritmi järjesteli luvut muutamassa konejaksossa, paljon alle teoreettisen O(nlogn) -minimin. Ennen kuin aloin rustaamaan aiheesta tieteellistä artikkelia, tarkastelin tarkemmin koodia. Paljastui, että se käytti hyväkseen validointiin jäänyttä puutetta. Käytin aineistona vakiolukuja, ja koodi vain lämppäsi nämä luvut muistiin.

Quicksorttia en kuitenkaan saanut koskaan syntymään. Syyllisiä tähän on useita: jo mainittu haun hitaus, koodien rajattu koko, puutteet konekielessä (esim. rekursion suhteen) ja niin edelleen. Aina silloin tällöin on mielessä, että voisi kokeilla hommaa uudestaan, ehkä hiukan kunnianhimoisemmilla tavotteilla.