KESKUSTELU

Heh.. entäs tämmöinen viritys?



Eli jollain moottorilla kehitetään putken alapäähän paine, joka saa sukkulan kiihtymään.. ja polttomoottorin tehoa nostettaisiin tasaisesti. Putki voisi olla esim. 50 m korkea ja osittain maan alla.

Hmm... Alkaa muistuttaa Jules Vernen tykillä kuuhun ideaa...

Oletan että tuossa olisi siihen lisäksi raketin/sukkulan oma rakettimoottori joka sitten lähtisi toimimaan heti tuon "tykki" laukaisun jälkeen...?

Kait tätä ratkaisua on joku nasan tai venäjän pojistakin tullut pohtineeksi, mutta en tiedä... Minun mielestäni voisi olla ihan toimiva ainakin pienemmillä miehittämättömillä raketeilla, jos siitä tosiaan olisi hyötyä raketin polttoainekuorman ja hyötykuorman suhteen.

Tai sitten sitä HARPpia... Ja kyllä, semmoisella voidaan ampua matkaan pieniä luotaimia tai sateelliitteja.



Jotenkin tulee mieleen diesel... Ehkäpä putken voisi täyttää hapella, ja sitten "pudottaa" aluksen putkeen, jolloin paine nousisi, ja sitten ei tarvittaisi muuta kuin pumpata polttoainetta sisään, niinkuin dieselissä.

Ja mitä "pohjalevyyn" tulee, niin eikös jotain semmoisia ole jo olemassa ja käytössäkin?

Paras schysteemi olisi varmaan sellainen, jossa avaruushissillä kuljetettaisiin ihmiset ja muu rahti ylös avaruussatamaan. Siellä olisi sitten avaruusaluksia menossa eri paikkoihin, kuten Sargoniin, Solarikseen, Hyperioniin jne.

Vety painaa noin 90 g/m^3 ja helium noin 180 g/m^3. Erotukseksi jää hieman reilu kilo per kuutio. Tietysti tuohon kiloon pitää sisällyttää ilmalaivanrakenteiden massa.

Tonnin keveyempi lähtömassa ei tosiaankaan tarkoita tonnia hyötykuormassa. Suhteet lienevät käytännössä jotain sadasosia. Kyllä tuo on tietysti teknisesti mahdollista ja toisi pienen lisän hyötykuormaan. Sen sijaan tuollainen järjestelmä lienee niin kallis, että taloudellisesti tulee persnettoa hieman suurempaan rakettivaiheeseen verrattuna.

Uusien ilmalaivojen hyötykuormaksihan on suunniteltu satoja tonneja. Ei aivan riitä nykyisenlaisten kokonaisten rakettisysteemien nostamiseen, mutta kaippa aluksista voitaisiin tehdä pienempiä. Sen lisäksi kun otetaan huomioon se paino säästö mikä sillä saavutettaisiin, että alus on ja valmiiks korkealla ja sillä on liikettä, niin ajatus ei kuulosta enää lainkaan mahdottomalta. Eri asia onkin sitten, että kuinka suuret säästöt sillä saavutettaisiin ja kuinka käytännöllistä se olisi.

Mikrosateliitteja (10-100 kg) ammutaan 6 tn raketeilla. Olisikohan starttimassan tarve 1/3 jos raketti nostettaisiin 25 km korkeuteen, jossa nostovoima on n. 100 g/m^3 vedyllä tai heliumilla 20 000 m^3 pallo. Ilmavastus on samassa suhteessa eli 1/10 mitä se merenpinnassa. Raketti toimii paremmin ohuemmassa kaasussa.

EIKÄ tarvittaisi edes rakettia; kun avaruushissin köysi tehdään
pidemmäksi, noin 100 000 km, päästään planeetoille Ilmaiseksi !
( Siis keskihakuvoima singauttaa riittävään nopeuteen, energia
tähän tulee Maan kiertoliikkeestä ).

Ei sitä ihan noin vaan pysty linkoamaan. Nimittäin kun siirretään maan pinnan tasolta, sanotaanko nyt päiväntasaajalta, ukko ylös köyttä pitkin niin sitä äijän kulmanopeutta pitää kiihdyttää, kun eihän se kulje kuin mitä 1000 mailia tunnissa vai paljonko se maapallo pyöriikään.

Sen takia tykin ammukset tipahtavat aina sivuun, vaikka tykki itse olisi suunnattuna suoraan zeniittiin. Kun kuti käy korkeammalla "kiertoradalla", se liikkuu maan pinnan suhteen sivuun kun sillä ei ole sen korkeamman kiertoradan vaatimaa nopeutta sivusuunnassa.

Eli avaruushissillä voi kyllä hilata rompetta ylös, mutta sen pyörivän systeemin energiat pitää jotenkin kompensoida. Eli maasta ylös nostetulle äijälle pitää jostain saada lisää liike-energiaa ettei se puolestaan vedä sitä avaruushissiä alas taivaalta.

Se on aika tarkkaa hommaa sitäpaitsi, koska sellainen pitkä köysi alkaa hyvin helposti tempomaan jos siinä kiinni olevan massan määrä muuttuu yllättäen eikä muutosta kompensoida mitenkään.

Miksi tyytyä yhteen kun voi saada kaikki? Ensin sikarin muotoinen lämmitetyllä heliumilla täytetty ilmalaiva kiihdytetään maksimi nopeuteen pitkällä mangneettiradalla tuulitunnelissa. Käänetään liike pystysuoraksi ja irrottaessa käynnistetään ydin/kemialliset moottorit. Tuodaan osa energiasta rakettiin maanpäältä monilla kohdistetuilla suurteho- laasereilla. Kun pallosta ei ole enää hyötyä, irrotetaan se ja itse sukkula jatkaa kiertoradalle. Ilmanvastus tietysti vähän mietityttää, onkohan tässä kuvailemassani sovelluksessa tuosta nostepallosta enemmän haitaa kuin hyötyä?

Joka tapauksessa liityn printeisten rakettien kehujien kerhoon, uusien tekniikoiden kehittäminen on kieltämättä kallista(mutta hauskaa jos ei tarvi maksaa).

Nemo
Juuri se nopeus tiheässä ilmassa maksaa. Jos kiihdytät ilmalaivan kovaan nopeuteen jota se laite ei edes tarvitse, niin se vasta sitä tehoa vaatii.

annattaa nostaa hitaasti niin ylös kuin pääsee ja laukaista raketti siellä, koska ilmanvastus on hyvin pieni.

>re_tietää

Tässä vaikuttaisi olevan kaksi futuristista kilpailevaa periaatetta

1. Nosto korkealle- laukaisu

2. Voimakas lähtökiihdytys- tykki periaate

Ja tietysti ei niin futuristinen 3. Standardi jatkuva kiihdytys

Nro 2 toimii elottomaan materiaan koska ihmiset ei siedä voimakkaita kiihdytyksiä. Tässä meno on aika rankaa joten hukkasia varmasti tulee.

Nro 1 ja 3 Ihmisiin hellävaraisuuden takia.

Nro 1:sellä on potentiaa koska säästää energiaa, pitkäjänteisenä sijoituksena mahdollisesti kannattava(mikäli vakaat tekniset ratkaisut ja rahoitus löytyy).

Nro 3 toimii ja hyvin toimii. Lähtötarkastukset on helppoja ja paikat ei hajoa kiihdytyksessä.

Tuota omaa versiotani (1.0) ei kannata otaa Niin vakavasti.

Ja avaruushissikin on mainio ajatus á- 400 vuotta.

Edit
Niinkun olin sanomassa, maan ulkopuolisten asemien huoltoon esim vettä voitaisiin ampua kiertoradalle miehittämättömissä kapseleissa, kiihtyvyydestä ei tarvisi huolehtia, ainakaan paljon.

Oli unohtua: Jos meillä nyt olisi lentokone jolla ilmakehässä voitaisiin saavuttaa maan pakonopeus, niin tällähän lenneltäisiin... ...joskus.
Edit