KESKUSTELU

Lämmönjakohuoneen lähettyvillä on usein siedettävät olosuhteet.
Kosteuseristehän se on sitten ihan vastaavasti kuin kiinteän polttoaineen varastoinnissa.

http://imageshack.us/photo/my-images/443/kk2.jpg/

Mikrokontrolleri ja oheislaitteet lämmittävät muutaman milliwatin teholla eivätkä ole montaa astetta ympäristöä lämpimämpiä. Piirilevyn kuparit eivät sitäkään. Kasvihuoneessa, jossa kasvit haihduttavat vettä kuumaan ilmaan koko päivän ja sitten lämpötila laskee illalla nopeasti 20-30 astetta, se kondensoituminen on niin rajua, ettei se ole muutamasta asteesta kiinni.

Ehkä sellainen ulkokäyttöön tarkoitettu hieman tiiviimpi kaappi ja silikageeli toimii. Läpivientejä tulee kyllä aika paljon.

Hieman sama on tuntuma. Jos elektroniikka on hiemankaan ympäristöään lämpimämpää, niin kondensoitumista ei tapahdu.

Itse olen pitänyt elektroniikkaa ja miniläppäreitä varsin koleissa ja kosteissa ympäristöissä, joissa lämpötila on kuitenkin ollut aina plussan puolella. Olen sijoittanut laitteet polykarbonaattiseen asennuskoteloon, jonka kannessa ja läpivienneissä on tiivisteet, joskaan ei täysin ilmatiiviit. Lämmitystä kotelossa ei ole ollut laitteita ja niiden virtalähteitä enemmän, ehkä noin luokkaa 5–10 W.

Laitteet ovat toimineet lämpötilan ja kosteuden puolesta hyvin, mutta osan pimensi viime kesänä ukonilma. Nyt uusi satsi on ollut toiminnassa jo jonkin aikaa, enkä epäile lainkaan, miksei sekin toimisi yhtä lailla.

Tosin juuri äsken kertomasi rajut lämpötilanmuutokset edellyttäisivät koteloon kunnon lämmityksen ja kenties jopa kastepisteanturilla ohjattuna.

Kondensoituminen ei ole mahdollista ympäröivää ilmaa vähänkään lämpimämpään kappaleeseen. Muutama aste on paljon tässä ilmiössä.

Ilma jäähtyy luovuttamalla lämpönsä nopeammin jäähtyneisiin esineisiin. Kastepisteensä alapuolelle jäähdyttyään tiivistyminen tapahtuu lähimpään tiivistymisytimen ympärille. Muodostuu mikropisara, joka on ilmaa hitusen painavampi ja kulkee ilman mukana, mutta samalla hiljaa vajoaa kohti maata. Sijoittamalla elektroniikkasi pienen katoksen alle ja eristämällä sen yläpuolelta (kylmin suunta, kun aurinko ei paista) varmistat, ettei elektroniikkaboksisi jäähdy ainakaan nopeammin, kuin ympäröivä materiaali.

Suojaamattomat pinnat säteilevät lämpönsä kylmään suuntaan ja saavuttavat kastepisteen lämpötilan ennen ilmaa. Siksi kondensoituminen on niin rajua, eikä sisällä yleensä sada. Suojassa katoksessaan elektroniikkasi on vielä lämmin ja säilyy kuivana. Autonkaan ikkunat eivät huurru -eivät yhtään- kun ovat katoksen alla ensin avoimen taivaan alla olevien pintojen ja sitten ilman jäähtyessä kastepisteeseensä ja siitä edelleen.

Jos kappale on kaikissa lämpötilan muutoksissa aina ilmaa lämpimämpi, ei kondensoitumista voi tapahtua. Juuri kun ilma saavuttaa kastepisteensä ja ajautuu elektroniikkasi lähelle, tämä lämmittääkin ilman takaisin kastepisteen yläpuolelle ja tiivistyminen siirtyy muualle.
Tottakai voi aina liioitella hermeettisillä rasioilla ja silicageeleillä, mutta se ei ole tiedettä.

pepperkingistä saat 40 heikkiä habaneroa sis. postikulut tuolla hinnalla.

No ehkä minä sitten vain laitan ne tavalliseen sateelta suojaavaan kaappiin ja varmuuden vuoksi 5 W vastuksen elektroniikkaboksiin. Onkohan se parempi sijoittaa kasvihuoneen seinän ulkopuolelle? Siellä lämpötilavaihtelut ovat huomattavasti pienempiä ja ainakin absoluuttinen kosteus pienempi, koska kasvit haihduttavat vettä niin että ilma on liki kylläisenä höyrystä koko ajan (se näkyy vedentarpeessa, kasvihuoneessa riitää ehkä kolmasosa-puolet siitä kasteluvedestä kuin ulkona, ilmeisesti koska vettä ei pysty suuren kosteuden takia haihtumaan).

Ja kyse on siis 6 neliön kennolevykasvihuoneesta, jossa ei sattuneesta syystä ole erillistä lämmönjakohuonetta, johon voisi sijoitella vempeleitä. Lämpöä jakaa auton sisätilanlämmitin huoneen lattialla.

En toki ole "asiantuntija" tässä nimenomaisessa kysymyksessä, mutta jos minun pitäisi tuo ratkaista, niin "hätäpäissään" ratkaisuni olisi perin yksinkertainen.

Sen käytettävän elektroniikan lämpötila jatkuvasti (kohtuudella) yli ympäristön lämpötilan, jolloin suhteellinen kosteus pysyy suht pienenä, eikä kondensoitumista tapahdu. (Kuten jo nimim. "lokki" totesikin).

Ilmanvaihto myös riittävä. En "liputa" ns. hermeettisille pakkauksille absoluuttisen luotettavina.

Voi toki olla, että nämä kosteuden sitojat ajaisi saman asian. Siihen en sano sitä enkä tätä, kun ei ole kokemusta niistä.

joo, piirilevyt epoksiin tai johonkin muuhun mössöön!

Tuo on huollon ja säädön kannalta ikävää, ja epäesteettistäkin. Ennemmin pidän niitä muutamaa astetta ympäristöä lämpimämpänä.

Hitto, sen verran olen tuskaillut muoviin valettujen laitteiden kanssa, että moisen menetelmän keksijä olisi pitänyt valaa epoksiin ennen kuin ehtii tärväämään laitteita korjauskelvottomiksi. Vieläkin nousee viha kun vain muistelen wanhaa Amigan virtalähdettä.

Kyllä se lakka ja suhteellisen tiivis kotelo riittää. Täysin vesitiivis kotelo pitää lämmittää ennen kannen sulkemista.
Päälle läpivientikumit (jo ihan muistakin syistä) ja silikoonit ttuun, niin hyvä tulee.

Jos se kelpaa tehdasolosuhteisiin, niin kyllä se kelpaa työpajallesikin.
(alle 50% ilmankosteus)

Umpiastia silikageeleineen tai kalsiumkloridipurkin kera elektroniikalle ja siihen ilmatiiviisti tiiviisti kiinnitettynä löysästi täytetty muovipussi paineentasaajaksi. Näin lämpötilaerojen aiheuttama paineen vaihtelu ja ilmavirta ei tuo purkkiin lisäkosteutta. Jos haluat varmistella niin laita elektroniikan kanssa samaan purkkiin kosteusanturi ja hälytys. Mikäli elektroniikkasi kosteussuojaus alkaa pettää niin laitteisto kertoo sen sinulle ajoissa ja ehdit korjata tilanteen ennen kuin vaurioita kertyy.

Jos käytät kalsiumkloridia (Biltema, Agrimarket, http://www.agrimarket.fi/main.cfm?iA=252973) kosteudenkerääjänä niin laita kuivaksi kuumennetut kloridit muovipurkin pohjalle kahden paljaan metallijohtimen kera. Jos kosteutta kertyy niin kalsiumkloridi liukenee omaan kideveteensä ja astian pohjalle kertyy nopeasti johtava liuos. Tuo on halpa kosteusanturin ja kosteuskerääjän yhdistelmä. Huomioi mahdollinen pölyongelma eli älä päästä kalsiumkloridipölyä elektroniikkaan. Se kun kerää kosteutta missä ikinä sijaitseekin. Kosteuskerääjän päälle pölysuoja ennen sen siirtämistä elektroniikan kanssa samaan astiaan.

Nämä kosteuskerääjätemput eivät ole ns. ammattilaismenetelmä ratkaista ongelma mutta niiden avulla itse tehdyn kotelon mahdollinen vuoto tulee huomattua ja vahinko minimoitua.

Hieno projekti

Sijoittaisin itse elektroniikan ulos, jossa olosuhteet kesästä ja raekuuroistakin huolimatta ovat suotuisampi sähkövermeille. Sateen kestävän koteloinnin vaatii tietty, mutta semmosethan ovat ihan peruskauraa.

Sisälle sijoittamista vastaa sotii lisäksi kaksi asiaa: Ensinnäkin se vie tilaa muutenkin aina pieneksi osoittautuvasta kasvarista ja varjostaa siellä. Toisekseen lannoitevesi ja sähkö ei ole mukava yhdistelmä puutarhurin kannalta.