KESKUSTELU

Sinun tiskialtaassasi on kyse syvävedosta, tuossa kennolevyssä taivuttamisesta. Syvävedossa materiaali venyy, taivutuksessa ei. No venyy se taivutuksen keskisäteen ulkopuolelta ja tyssäytyy vastapuolelta, mutta täysin eri asia.

En ymmärrä miksei kennoja voi syvävetää. Jos ne vain paukutellaan epäkeskopuristimella, niin se luonnistuu myös. Pääasia, että leviää. Liittäminen ei ole ongelma. Tässä haetaan pikavauhtia eikä tarkkuutta.

Miksipä ei kennorakenteita yleensä voisi vaikka syvävetää, mutta hitaampaa se on. Sen lisäksi väliosa ohenee, sitä enemmän, mitä enemmän levyjen väliseksi etäisyydeksi tavoitellaan. En heti osaa sanoa olisiko tuolla lujuuden kannalta merkitystä, mutta kyllä syväveto on hidasta, jos pitää paljon vetää. Syvävetorasvat saattavat myös olla haitaksi ja pakko niitä on käyttää.

Kylmävalssattu repeää ilmankin. Peltikaton rullaajillakaan ei ole mitään vastaavaa.

http://www.samco-machinery.com/rollform ... tos-2.html

Tästä koneesta ei nähdäkseni ollut mainintaa:
http://www.wegera.com/images/kolibri_suomeksi.pdf

"5 kpl (max 6) servo-ohjattuja liikeakseleita + karan kierrosluvun ohjaus
● Saatavana myös 3- tai 4- akselisena
Koko 498 x 740 (+160) x 910 mm (l x k x s) + ohjauskeskus / jalkaosa
● Soveltuu linjaan asennettavaksi, moduulijako 500 mm
● Suojattu rakenne, joka sallii mm. sumuvoitelun käytön
Liikealueet
● X- akseli 280 mm, Y-akseli 420 mm, Z-akseli 160 mm
● A- akselin kallistus –120 … +120 astetta (yht. 240 astetta)
● C- akselin kierto n x 360 astetta"

Lisää tietoa linkistä

Syvävedossa metallilevy liukuu vetorenkaan läpi pienellä välyksellä ja lopullisen tuotteen
seinämän paksuus pysyy samana tai hieman kasvaa. Syvävedossa metallilevy puristuu kasaan liukumisen ansiosta.

Syväveto on itse asiassa ihan väärä termi tuota kennolevyä ajatellen. Siinähän on mahdollista ainoastaan venytysmuovaus. Ja silloin kyllä ohenee. Ei sitä materiaalia voi ottaa niiden "kuppien" väleistä siihen vetoon. Syvävedossa tarvitaan aina yksittäinen aihio kutakin vetoa kohti.

En ollut aivan tarkkana aiemmin.

Siellä on kirjoitettu taivuttamisesta.

Aukko syntyy leikkaamalla neliöön lävistäjät–kuin rasti ruutuun–ja taivuttamalla syntyneet kolmion–delta– muotoiset kielekkeet kennon ytimeksi.

http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/m ... en/a331904

Tuollaisen leikkaaminen on järjettömän kallista. Ne kannattaisi leikata vesileikkurilla nipussa, jos halutaan nimenomaan tuollaista, ja on riittävä toleranssi.

Homma toimii paljon nopeammin puusta tekemällä, ja paneelit voidaan tehdä huonekalutehtaissa. Taas tuli triplanopeus tuotantoon. Tätä touhua on ollut tässä muodossa eri puolella Suomea iät ja ajat.

Pari linkkiä

http://www.engineerlive.com/media/image ... llsize.jpg

http://www.fori.si/eng/index.php/techno ... d-shearing

Olen miettinyt joskus, että kun minulla on 1951 vuodelta automaattisorvin hirvitys, niin liekö mahdollista se harrastemielessä laittaa vaikka läppärin taakse.

Siinä on sähkökytkimet syötöissä. Sitä siis ajetaan käsipelillä sähkökatkaisijoilla nyt kun wanha automagiikka on riisuttu. On sen tilalla "kinnasmalli vilkkukytkimet". On siinä käsikahvatkin karasyötöille, mutta tuppaavat takertelemaan. Liekö uutuudenkarheutta. Ei uskalla juuri käyttää, kun pelkää takertelua ja että siksi ajaa esim. kelkan pakan kylkeen. Ja normi veivit tietysti.

Miten mahd. alkeellinen tietokoneohjaus haistaa/tunnistaa/mittaa työstökalun liikkeet? Laskeeko ehkä kierroksia syöttökarasta tms.

Ne alkeelliset on tehty askelmoottoreilla, joten niissä ei mitata mitään. Oletetaan että moottori kääntää akselia ohjauksen mukaan. Ongelmat alkavat, jos ei käännäkään. Askelmoottoreissa on se hyvä puoli, että niillä voi soittaa paranoidin. Servot eivät juuri ääntä pidä. Nekin saa kyllä esim. väärällä virityksellä ulvomaan kuin susi.

Kiinasta tulee halpoja ohjauksia, joissa on takaisinkytkentä. Servomoottoreissa on moottorin päässä pulssianturi. Kyllä vanhaan sorviin voi näperrellä vaikka kuularuuvit, jos on harrastunut.

Jos oikein muistan, tuossa mainitussa sorvissa on erillinen kuularuuvi kierteiden tekoon. Sen päässä on moottorisuojuksen alla oma vaihteisto. Siinä vehkeessä on niin paljon kahvoja, etten niistä tunnista kolmasosaakaan.

Kierteiden tekoon on manuaalikoneissa tosiaan vaihdettava hammasratasvälitys ja oma trapetsikierreruuvinsa. Sitä ei tarvita CNC-ohjauksella varustetussa koneessa, koska ohjaus synkronoi syöttöliikkeen karan kääntökulmaan. Jos manuaalikoneesta tekee CNC:n, turhat ruuvit ja vaihteistot voi purkaa pois. Mitään syötön vaihteistoja ei myöskään tarvita, tarvitaan vain ruuvit ja niiden päähän moottorit. Karan vaihteisto sen sijaan tarvitaan, hitaammille kierroksille ei moottorin momentti suoravetoisena riitä.

Niin, karalle tarvitaan oma pulssianturinsa. Sitä moottoria voikin sitten ohjata vaikka hyvällä taajuusmuuttajalla.

Ei pidä pilata vanhaa hyvää konetta (C)NC hömpötyksillä.

Taitaa se vanha hyvä jo olla uransa ehtoopuolella jos ei enää sähköohjauksella käyttää uskalla. Ei kai sitä voi kuin parantaa, ellei mekaniikkaa huononna.

Niin, se kara. Minä tarkoitan karalla pakan akselia.

Sähköohjaus toimi kyllä vielä takavuosina, mutta se oli jotenkin viritetty niin, että kytkimien etuvastuksina toimivat hehkulankapolttimot jotka olivat samalla myös merkkivalot. Kolhaisin lamput kai jollain joskus särki ja sen jälkeen ei ole sähköllä syötelty, vaan vaan veivailtu. Ne kahvat joista kytketään syötöt, ne takertelee.

En minä siitä mitään cnc.tä meinaa, mutta mietin, että miten sen voisi teoriassa toteuttaa. Porkkanankuorimakone se on. Käsipelillä saa sen verran tehtyä, että laakerinkaulan sovittaa tms. Olishan ihan kiva, jos ne sähkönamikat laittaisi taas toimintaan, mutta ongelmana on tiedon puute siitä mitä sorvi on syönyt. Pitäisi purkaa kelkka joka koottu kuin panssarivaunu. Se on melkoinen loota kun siinä on sisällä kaikki se vanhan automaattikoneen mekaniikka. Kun näkisi johdotukset ja toteutukset voisi ehkä soveltaa siihen jotain joystikkiä tms. Muuntajasta mittaisi jännitteen jolla on ohjattu. Mitä tässä nyt muistelen sitä, niin otaksun syötön kytkimien toimivan alennetulla vaihtojännitteellä, koska tasuria en ole löytänyt sisuksistaan. On 60 vuotta aikaa kun kone on otettu käyttöön, niin on vähissä ne jotka jotain siitä
muistavat/tietävät.

Itse olen sorvaillut peruskoulussa ja opiskeluaikoina jonkin verran, mutta sen jälkeen en paljoakaan, joten termit ja tekniikat ovat hiukan paljon ruosteessa. Olen käyttänyt sorvarilla pikku hommat, mutta se on lopettamassa ja nyt pitää jotain kehittää tilalle. Löytää uusi sorvari tai kunnostaa tuosta romiskosta kytkin joka luistaa ja vähän fiksata sitä romukasaa muutenkin. Sorvausta on tyyliin 2 krt vuosi jotain kaulassaan pyörineen laakerin kolon täyttöhitsin raapimista, tms.