KESKUSTELU

Kieltääkö ydinsulkusopismsu ydinaseen rakentamisvalmsitelut?

Eli tehtäisiinkö "israelit"? Rakennettaisiin ydinohjelma ja vihjailtaisiin, että pommi on, tai ei ole.

Eiköhän se kiellä. Valtioiden väliset sopimukset ovat kuitenkin vain sanahelinää. Niistä voi irtaantua ilmoittamalla asiasta tai vain alkaa rikkoa niin että muut katsovat sopimuksen siltä osin rauenneen.

Hiroshiman pommi, tehon arviot liikkuvat 5 ja 15 kilotonnin pinnassa,
oli vanha laivastotykin putki, jossa oli kahteen osaan jaettuna kriitti-
ne "bare"-massa n. 94% U235:a, noin 52 kg. Räjähteenä oli tavallis-
ta tykkiruutia kangaspusseissa. Tuollainen pommi on hyvin vaaralli-
nen käsitellä ja hyvin tehoton.

Nykyiset pommit ovat "alikriittisiä", niissä on huomattavasti alle kriitti-
nen massa U235:a tai plutoniumia, joka brisantilla räjähteellä, hekso-
geenilla tai pentriitillä puristetaan puoleen tai pienempään tilavuuteen-
sa. Lisäksi niissä on neutroniheijastin, berylliumia vaikkapa ja initiaat-
tori, joka ensimmäisissä uraanipommeissa oli kultakerroksin erotettu
polonium ja beryllium-kuorien "sipuli".

Plutoniumpommin Pu-kuori romautetaan kasaan 50-90 räjähdelinssillä,
joiden räjähdysaikojen ero ei saa olla 15 nanosekuntia suurempi, sy-
tytin vaatii hyvin nopean kytkimen, krytron-putken ja sytytysjohtojen
tulee olla tarkalleen yhtä pitkiä. Initiaattorina ei käy Po-Be ajoitusongel-
man takia, vaan käytetään tritium-deuterum "zipperiä", pientä
hiustenkuivaajan näköistä hiukkaskiihdytintä, joka synnyttää neutro-
neja. Vähemmän vaativa metodi on nk. lineaari-imploosio, jossa
Pu on amerikkalaisen jalkapallon muotoisena putkessa ja räjähteet sen
päissä. Näin mm. nk. salkkupommeissa.

Kun käytetään sekä neutroniheijastimia että initiaattoria, tarvitaan plu-
toniumpommiin minimissään vain n. 5 kg Pu, golfpallon kokoinen murikka.
Pommi voidaan tehdä sopivan palaman omaavasta reaktoriuraanista
kemiallisesti erotetusta plutoniumista, USA todisti tämän aktuaalisella
kokeella jo 1964. Minimirikastus uraanipommiin ei ole suinkaan yli 90%
eli varsinainen aseuraani, vaan 20%. Uraania tarvitaan silloin 800 kg,
halkaisijaltaan 40 senttinen pallo. Varmistinmekanismi pommilla voi
olla hyvin yksinkertainen, mm. Israelin pommeissa, jotka ovat nk.
"floating plate" - tyyppiä, eli plutonium on maljanmuotoisena kaksois-
kuorena, laitetaan kuorien väliin palanen teräsketjua, joka ennen
räjäytystä vedetään pois. Tahattomassa räjähdyksessä ketju pilaa
räjähdysgeometrian, eikä räjähdystä tule. Reaktoriplutoniumin suurin
ongelma on lisäneutroneja tuottava Pu240-isotooppi, jos sitä on liikaa
saattaa pommi räjähtää ennen aikojaan. Plutoniumin metallurgia on
hyvin konstikas, sen eri allotrooppisten muotojen tilavuusero voi olla
jopa 25% , siksi se yleensä stabiloidaan gallium-metallilla.

Kokonaisuudessaankin hyvä esitys, josta mieleeni tuli esittää sinulle kysymys: kuinka kauan uraanipolttoainesauvoja voidaan säilyttää käyttämättömänä varastossa? (Vertaa plutoniumpommien laukaisumekanismin radioaktiivisten aineiden vanhemenimiseen.)

Saa siitä reaktoriplutoniumista saa ihan oikeankin tussun - 100 000 raatoa sopivassa paikassa räjäytettynä.

Likainen pommi saadaan kätevästi, kun ydinjätteen sekaan sotketaan vaikkapa alumiinijauhetta ja posautetaan sitten koko moska taivaan tuuliin. Alumiinijauhe olisi vain levitettävä radioaktiivinen materiaali siinä pommissa. Siivoojille riittää sitten töitä sadoiksi vuosiksi asuinkelpoisen ympäristön aikaansaamiseksi niillä kulmilla.

Älä kysy minulta, miten tuoreeseen ydinjätteeseen saadaan sotkettua alumiinijauhetta, kun se tappaa sitä 200 metrin päästä lähtevän ja kohti juoksevan ennenkuin on ehtinyt perille ...

Yksi asia on hyvä muistaa: ydinvoimalan haltija on ydinpommin haltija.

Vastaajakin luonnollisesti ymmärtää, että tämä ei tarkoita sitä että pommit räjähtelsiivät itsekseen varastoissa, vaan sitä että laukaisun jälkeen ketjureaktio käynnistyy ennen kuin plutoniumin imploosio on optimaalinen, ja pommin teho jää tavoiteltua pienemmäksi.



U-235:n puoliintumisaika on 700 miljoonaa vuotta. Pu-239:lläkin, mikäli polttoaine on jotain ydinjätteestä erotettua tai pommeista purettua, aika on 24000 vuotta. Käytännössä siis polttoainesauvoja voidaan varastoida rajattoman pitkään. Ydinreaktorissa ei tarvita reaktion käynnistäviä neutronilähteitä, joiden ikä on yleensä lyhyt. Reaktori käynnistyy sontaanien fissioiden tuottamilla neutroneilla.

eikö ydinpolttoainesauvoissa ole mitään radioaktiivisia tai muita ainetta, jotka vanhetessaan voisi heikentää sauvan ominaisuuksia?

Voi hyvin olla, että normaalioloissa poltoainesauvoilla on määräyksillä rajattu käyttöikä, koska ydinvoimateollisuudessa turvatoimet on viety äärimmilleen. Mutta esimerkiksi kriisiajan huoltovarmuutta ajatellen, silloinhan äärimmäisimmistä turvatoimista voidaan tinkiä, ydinpolttoainetta voidaan varastoida helposti vuosikymmeniksi. Pariakymmentä vuotta pidempää varastointitarvetta on vaikea kuvitella missään oloissa.

jenkit kehitti ydinpommin muistaakseni vajaassa 3 vuodessa ja rikastukseen/jälkikäsittelyyn kului vain muutamia kuukausia.
Tämä siis nelkyt-luvulla, jotenkin uskoisin että teknologia on Suomessa nykyään astetta ylempänä kuin jenkeillä tuohon aikaan..?

Samoilla linjoilla Armitagen kanssa.

Eikös suomella ole ainakin biologiseensodankäyntiin tarkoitettuja paukkuja?

Tuo nyt kyllä on täyttä paskaa..

Jotain tuollaista ajattelin itsekin, mutta mielikuva oli, että alle 5 vuotta voitaisiin säilyttää varastossa (sauvoillehan sallitaan jonkinasteinen vikaantumisprosentti jo latausvaiheessa). Erityyppisissä laitoksissa tietenkin erilaisia polttoainesauvoja.

Pistän asian taas korvan taakse ja kerron jos sattuu silmiin jotain uutta.

Nyt kyllä lähti viimeinenkin uskottavuus Vastaajan asiantuntemuksesta! Käsittääkseni normaalisti reaktoreissa käytettävä uraani on niin "vaaratonta", että sitä voi periaatteessa käsitellä vaikka paljain käsin ilman välitöntä hengenvaaraa. Muistaakseni aivan tavallinen graniitti voi sisältää useita prosentteja uraania ja tästä johtuen graniitin energiatiheys on suurempi kuin vastaavalla määrällä kivihiiltä...

Vastaaja voikin kertoa, miten tämä kuva on otettu, jos kerran ydinmateriaali tappaa jo 200metrin päästä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Nuclear_fuel_pellets.jpeg

edit: luin viestisi hieman huolimattomasti. reaktorista tullut ydinjäte säteilee kyllä melkoisen paljon enemmän, kuin käyttämätön polttoaine, mutta senkin säteily laskee nopeasti (vuodessa) alle sadasosaan alkuperäisestä.