KESKUSTELU

Aurinkovoimaloissa ja -paneeleissa käytetään yleensä jompaa kumpaa menetelmää: joko auringon säteily muutetaan suoraan sähköksi valosähkökennolla, tai sitten lämpösäteily keskitetään peileillä ja sillä kuumennetaan vettä tai suolasulaa jota käytetään höyryturbiinissa, tai talouden käyttöveden kuumentamisessa. Kummassakin tapauksessa se toinen osa auringon säteilyenergiasta jää käyttämättä.

Valosähköisten kennojen ongelmana on usein ylikuumeneminen ja niitä täytyy joskus jopa jäähdyttää aktiivisesti, johon osa energiasta kuluu.

Olisiko näiden kahden kennotyypin yhdistämisessä mitään järkeä? Olisiko mahdollista saada aikaan aurinkokenno joka muuttaa osan spektristä suoraan sähköksi, mutta heijastaa suurimman osan lämmöstä keskittimeen? Jos lämpösäteily saadaan heijastettua absorboitumisen sijaan, ehkä ylikuumeneminenkin olisi vähäisempi ongelma?

Tuleeko optimaalisesta heijastuskulmasta ongelma? Paljonko haittaa on siitä että valosähkön tuottamiseen paras kulma aurinkoon on eri kuin sen heijastamiseen keskittimeen?

Onko ainoa etu joka tällä loppujen lopuksi saavutettaisiin vain pienempi tilantarve?

Tuli vaan mieleen. Kysyn aiheesta maallikon ominaisuudessa.