KESKUSTELU

Eikö voisi loogisesti ajatella, että luoti toimisi paremmin oikeastaan juuri toisin päin, eli terävä perä taaksepäin? Tällöin jättöpinta-ala olisi minimaalinen. Ainoa joka tulee mieleen on, että piipussa saattaisi tapahtua enemmän ohivirtausta.

Entä sitten aerodynaamisesti ja ballistisesti optimaalein ammus? Olisiko se flechette, eli siivekevakautuva, pitkä neulamainen nuoli?

Kannattaa googlata aiheesta. Suomenkielisiä osumia löytynee Gunwriters - verkkolehden arkistosta. Saat tietää aiheesta enemmän kuin oikeasti halusit joskin kirjoituksen tyylilaji ei aina ole asiallisen kuiva (saati sitten kuivan asiallinen). Tässä aiheeseen liittyen:

http://www.guns.connect.fi/gow/haag1.html

"Nokisella piipulla oli sallittua (= pakko) ampua paljaitakin luoteja, kuten mustaruuti-urheilijat ampuvat nykyisin. 1850-luvulla oli irtoluotien käyttö poikkeuksellinen hätäkeino. Lähes kaikissa kärkiluodillisissa suulatausaseiden patruunoissa oli luoti hylsyssä väärinpäin; terävämpi pää ruutia vasten."

[Edit: Wikipediassa on tälläinen http://en.wikipedia.org/wiki/Very-low-drag_bullet ]

Mielenkiintoinen avaus. Se veneenperä on äärimmäisen tärkeä ilmanvastuksen kannalta, mutta pieni ilmanvastus saattaa toisaalta saattaa haitata luodin vakautumista. Joten luoti voi tosiaan toimia paremmin väärin päin ladattuna. Aliääniluodeille ei oikein ole hyvää muotoa koskaan tehtykään, siksi olenkin suunnitellut omaa mallia pitkälle matkalle ampumiseen ilma-aseella.

Asia on pahasti kesken.

Kun patruunoista on puhe, niin samalla voitaneen heittää kysymys, että kumpaa kaliberia käyttävällä tarkkuuspistoolilla on nautinnollisempi laukaisu .577 Tyrannosaur vai .600 Nitro Express?

Siinäpäs Kekkosen juttua "putkiluodista". http://www.guns.connect.fi/gow/kysvast27.html

Pitää mainita se WWI aikainen panssariluoti eli täysvaippainen ammuttuna kanta edellä. Läpäisi panssarin johon sama oikein päin ei pystynyt.

Ilmapistooli. Voimakkaasti pahmahtava ja käsille täräyttävä ase ei tuo mitään nautintoa normaalijärkiselle.

En ymmärrä luodin perän suoraa pintaa, "veneperääkö" sitten. Jotain logiikkaa käyttäen paras luoti on sellainen, joka tekee mahdollisimman vähän työtä ilman siirtämiseksi mutta kohteessaan saa aikaan halutun vaikutuksen. Silloin luoti alkaisi äärettömän terävänä, mutta leviäisi hitaasti ja sen jälkeen kapenisi edelleen hitaasti äärimmäisen teräväksi. Lisäksi pinnan pitäisi ehkä jollain tapaa aiheuttaa turbulenssia, esimerkiksi hyvin pienimuotoisella kuvioinnilla, ettei lineaarinen virtaus aiheuta "laahausta". Toisaalta sellainen terävä perä saattaisi vaatia jonkin erityisen laukaisutavan, jos kyseessä on ruutiin perustuva ase, koska muuten palo kohdistuisi tähän terävään perään teoriassa ilman luotia työntävää komponenttia ja voisi esimerkiksi sulattaa sen. Kuitenkin työntövoima olisi sama, jos poikkipinta/kaliiberi vaan on aseelle sopiva.

Luodille ei voi soveltaa ihan perinteisiä aerodynamiikan sääntöjä, koska se kulkee ääntä nopeammin. Pitää siis tarkastella kokoonpuristuvaa virtausta, mikä johtaa jälleen kerran suuriin matemaattisiin vaikeuksiin. Muutenkaan optimi luodin rakenne ei välttämättä ole se, jonka ilmanvastus on alhaisin.

Ylisooninen projektiili "vetää perässään tyhjiötä". Yliäänipamaus syntyy heti piipunsuun jälkeen. Suupamaus on vain murto-osa yliäänipamahduksesta. Vanha salakaatajan temppu onkin laittaa pätkä väljää putkea kiväärin piipun jatkeeksi, jolloin laukauksen suuntaa ei pysty kuuntelija etäämmältä sanomaan.

Periaatteessa ihan suora teräväkärkinen luoti on yleensä yhtä hyvä/parempi kuin "taiteellisemmatkin" näkemykset luodeista, mitä mm .308 itseladattuja sikahyviä lintu-/tarkkuuspaukkuja olen saanut eräältä alan taitajalta, jolla latauskones.

Nykyään kun "santakuopalla präiskimisellä" on niin kovin huono maine, ei paljoa viitsi kruutipyssyjen ja niiden latinkien testaamisen empiirisestä puolesta netissä julistaa, ettei huomio kiinny henkilöön ja tule väärinkäsitystä. Asiasta on tullut eräänlainen tabu.

Yliäänipamaus syntyy myös siitä, kun luoti lentää läheltä ohi. Intissä oli ampumaradan toisessa päässä sellainen näyttösuoja. Se oli sellainen betonibunkkeri, josta näytettiin ampujille osumat.
Siitä luodista syntyy aikamoinen pamaus, joka ei ole sama kuin laukauksen ääni. Se pamaus syntyy siinä kohdalla, missä luoti ohittaa kuulijan.

Se yliäänipamaus kulkee ylisoonisen projektiilin mukana, sitä kutsutaan shokkiaalloksi.

On aika paljon eroa luodin optimimuodolla ilmanvastuksen suhteen, kulkeeko se ali- yli-, vai transsoonisella nopeusalueella. Alisoonisena kärjen muodolla ei ole niin suurta merkitustä. Perällä on sitäkin suurempi. Ylisoonisena taas tilanne hieman kääntyy, silloin kärjen vaikutus on huomattava. Tästä johtuu että alisoonisena luoti saattaakin toimia paremmin väärin päin ladattuna.

Toinen asia on sitten se, että minimaalinen ilmanvastus ei välttämättä ole ainakaan tarkkuuden kannalta paras, eikä edes lentomatkan, ellei luoti vakaudu kunnolla. Siihen vaikuttaa sen massa ja pyörimisnopeus, joka taas riippuu lähtönopeudesta ja rihlannoususta.

Ellei ammuta jollain .50 BMG:llä, ja yritetään pitkän matkan osumia, luodin muotoilussa pitää ottaa huomioon sen ominaisuudet myös transsoonisella ja subsoonisella alueella.

Joka tapauksessa problematiikka sisältää niin monta muuttujaa, että se tekee asiasta kovin mielenkiintoisen.

Se paukahdus näyttösuojassa syntyy kun luoti osuu tauluun. Aiheuttaa kuulovaurion ilman kuulosuojaimia.

-----------------------------------------------

Ohi ammuttu luoti ei pamahda ohiammutun näkökulmasta, Laukauksen suupamaus ja yliäänipamaus kuuluu ammuntapaikalta. Jälkikäteen. Luoti voi ääntää eri tavoin kyllä. Yleisin kai on länkkäreistä tuttu vinkuna/vonkaus, kun luoti kimmokkeesta pyörii hallitsemattomasti, tai "vipottaa" pyöriessään.

Äänivalli "murtuu" piipun suulla.

Vaan se, kun 120mm heittimen kranaatti on tulossa alas on kuulemisen arvoista. Joku jessevainaan aikuinen kenttätykin ammus on kai antanut saman efektin, mitä sotajermujen juttuja olen kuullut. Ammuksen olleessa vapaassa pudotuksessa lähes pystysuoralla radallaan. Tai kyllä kai pitkäputkisetkin saman efektin aiheuttavat, kun koro nostetaan tappiin lähelle ammuttaessa.

Se pamaus syntyy myös silloin, kun luoti ei osu tauluun.

Ei kai luodista kuulu mitään yliäänipamausta sen lentäessä, koska se ei itse lähetä mitään ääntä. Toisin, kuin lentokone.


Yliääninopeuksilla ei taida sillä luodin muodolla olla edes niin väliä. Ainakin myytinmurtajissa viilailivat luoteja vaika minkä näköisiksi ja silti se lensi aina suoraan.