KESKUSTELU

Sellaisen tekeminen zenerdiodein ja relein ei pitäisi olla ylivoimaisen hankala homma, mutta pitäisi ensin suunnitella hieman. Harjoittelen parhaillaan elektroniikkasimulaattorin käyttöä, jolla voi tuollaisia temppuja kokeilla.

Akkuliikkeissä myydään usein mökkien sähköjärjestelmiin sopivia lataussäätimiä, jotka soveltuvat aurinkopaneelien kanssa käytettäväksi. Mikseivät myös tuulivoimalankin.

Oulussa ainakin Akkutalossa olen sellaisia nähnyt, Toppilassa.

Oma elektroniikan tuntemus on sen verran lapsen kengissä, että en tiedä uskallanko alkaa itse väsäilemään. Mitä simulaattoria käytät? Jos saat piirrokset tehtyä niin laita ihmeessä nettiin jakoon kun tunnut olevan näistä asioista kohtuullisen perillä

Johtojen läpivientiin vois tosiaan sorvata auton laturista apinoidun liukurengas/hiili kojeen.
Olisko kellään tietoa mistä sais ostettua emaloitua käämilankaa?
Itellä ei ole kuin 0,5mm ja siitä ohuempia.
Googlettamalla en löytyny mitää varmaa mestaa.
Onkos muuten noissa langoissa jotain eroja magneettikenttään reakoinnin suhteen?

Perhana kun nostin laukkuni tietokone pöydälle, ja sivutaskussa oli yksi
magneetti mallina...meni putkinäyttö komeen näköseks..prkl!
10 kertaa kun demagnetoi ja sammutteli niin alko palautumaan normaaliks...vielä on hieman purppura alanurkasta.
Magneetti oli paksun pahvitollon sisällä juuri vastaavanlaisten onnettomuuksien välttämiseksi, mutta ottaa näemmä kaukaakin....

Mitä mieltä olette jännitteen tasaamisesta esim. 26volttiin jänniteregulaattoreilla? Niitä ei kai ole saamaksilla helposti muutakuin 5A virroille asti, mutta voisikos niitä kytkeä rinnakkain tarpeeksi monta?
Jotakin tämän sorttisia:
http://www.vekoy.com/default.php?cPath=37_167_516

mosseman
Entäs luottokorttisi kunto. Huvittaa vaikkei pitäisi.

Järeämmät regulaattorit tehdään yleensä niin, että tuollaiseen regulaattoripiiriin kytketään useampia isoja FET:ejä joita se regu sitten ohjailee sen mukaan minkälaista jännitettä tulee ulos. Sillä tavalla saa säädettyä isojakin virtoja.

Pulma on vain siinä, että lineaariregulaattorin hyötysuhde on aika surkea. Vajaa puolet haihtuu lämpönä harakoille, eikä sitä voi käyttää edes veden lämmittämiseen kun komponenttien elinikä lyhenee jos ne päästetään niin kuumaksi.

Se simulointisofta mitä minä käytän on ihan lasten lelu. Tarkoitettu alakoululaisille käsityötyötunnilla näprättäväksi. Sillä ei mitään vakavampia piirejä tehdä, mutta periaatteen tasolla voi jotain pikkunäppärää simuloida.

Yleensä ei, mutta regulaattorin virranantoa voi parantaa ulkoisilla transisitoreilla. Regulaattorien datalehdissä on kytkentäohjeita. Muuten tuo on yleisesti ottaen huono idea syistä, jotka Veikko mainitsi.

Vaikkapa Kouluelektroniikasta. Kysyin joskus, niin kuulemma voivat tilata paksuuksia ainakin kahteen milliin asti, vaikka luettelossa milli taisi olla paksuin koko.

Varmaan suhteilla tai hyvällä tuurilla joku muuntaja- tai sähkökonefirmakin voi myydä muutaman kilon lankaa.



Ei. Eristeiden lämmönkestossa voi olla eroja, mutta kuumankestäviä lankoja tuskin saa harrastajaeriä mistään.

Ok, kiitos avusta viisaammille.
Nuo sähköhommat oli sen verran uutta että ilman paremmin tietävien apua ei siitäpuolesta selviäisi.
Vanhempien maatilalle meinasin tosiaan rakentaa voimalan harraste ja hyöty mielessä. Äitee on niin nuuka ettei raaski ulkovaloja poltella ja sitte valittaa pimeyttä. Voimalasta saisi juuri ison pihan valaistukseen sopivat tehot. Serkku on sopivasti elektroniikka asentaja ja osaa tehdä ohjaus laitteet valoille jne. mutta tuo generaattorin rakenne oli hänellekin tuntematon alue. Tarkoitus olisi saada toimiva generaattori rakennettua tässä talvenaikana että sitten maan pehmittyä keväällä pääsis tekemään maston perustat jne.

Kenties paras "regulaattori" on valtava idealinen kondensaattori, joka on varattu etukäteen tiettyyn jännitteeseen.

Kondensaattoriin tuleva sähkövirta, oli se lähtöpäässä millä jännitteellä tahansa, nostaa sen jännitettä hyvin vähän koska kondensaattorin jännite on verrannollinen siihen varastoituun energiaan. Kondensaattori on ikäänkuin laakea järvi, johon mahtuu vettä miljoonia kuutiometrejä. Yhden litran lisääminen ei nosta pintaa käytännössä yhtään.

Koska ideaalista kondensaattoria ei ole, paras oikean elämän vaihtoehto on tarpeeksi suuri akku. Myös akun jännite on verrannollinen siihen varastoituun energiaan, ja lisäksi energia varastoituu hieman toisella tavalla kuin kondensaattorissa, jonka seurauksena jännitteen vaihteluväli "tyhjästä" täyteen on vain muutama voltti.

Kun akkukennoja kytketään rinnan tarpeeksi monta, ne kykenevät vastaanottamaan kaiken sen virran mitä generaattori kykenee tuottamaan, koska virta jakautuu suurinpiirtein tasan jokaiselle akulle ja latauksen hyötysuhde nousee koska lämpeneminen vähenee virran pienentyessä.

Käytännössä akkujen käyttöä rajoittaa niiden hinta, koska jännitteen tasaamiseksi akuston koko pitää ylimitoittaa todelliseen tarpeeseen nähden.

Jos generaattori tuottaa maksimissaan 30 A latausvirran, tarvitaan tavallisia auton akkuja 8 kappaletta jotta generaattorin uskaltaa turvallisin mielin kytkeä niihin suoraan kiinni. 8 isossa akussa on varausta noin 800 Ah josta on lyijyakulla käytettävissä mieluiten vähemmän kuin 50% jotta akut kestäisivät pitkään käytössä.

400 Ah vastaa noin 5 kWh akun nimellisjännitteellä. 0.25 tehokertoimella toimiva 1 kW tuulimylly puolestaan tuottaa päivässä keskimäärin 6 kWh. Lisäksi on muistettava, että mylly tuottaa paljon tehoa lyhyissä jaksoissa ja vähän tehoa pitkissä jaksoissa. Akkuja tarvitaan teoriassa kuusinkertainen määrä, eli noin 50 kappaletta 100 Ah akkuja jotta kaikki tuulenpuuskat saadaan talteen.

Tuolla määrällä akkuja tosin sitten pystyykin tosiaan ottamaan melko turvallisin mielin jatkuvasti sähköä, kunhan päiväkulutus ei ylitä 6 kWh:ta.
Pitkällä aikavälillä kulutuksen täytyy kuitenkin olla sama kuin tuotto, jotta akut eivät kiehu yli.

Käytännössä on järkevämpää asentaa minimimäärä akkuja ja käyttää ylimääräinen teho johonkin muuhun silloin kun akku on täynnä. Tällöin vain ei voida olla täysin varmoja siitä että akuissa on varausta silloin kun sitä tarvitaan.

Paperilla juu, käytännössä äärettömän suuri kondensaattori on äärettömän kallis, mikä hillitsee erityisesti harratsajien intoa. Sitäkin voi miettiä mitä tapahtuu kun keskivertokotinikkari oikosulkee äärettömän ideaalikondensaattorin.




Teoriassa noin. Käytännön mitoitukset ovat kyllä sellaisia, että sähkövirrat vaihtelevat puroista suuriin jokiin, ja kondensaattorit koeputkista juomalaseihin.




Johan tuossa itse kumoat väitteesi. Tietysti jos saa ilmaiseksi romuakkuja jostain, tämä voi olla paras tapa lähestyä asiaa.




Tämäkään ei ole teknisesti optimaalinen ratkaisu. Mutta varmasti paras harrastajille, jotka eivät halua ostaa kalliita kaupallisia säätölaitteita eivätkä osaa tai halua rakentaa niitä itse.

Itse pitäisin yleisesti parhaana hakkuriperiaatteella toimivaa automaattista akkulaturia. Elektroniikka on aina halvempaa kuin mekaniikka tai akut. Silloin turbiini ja akusto voidaan mitoittaa käytön kannalta optimaalisiksi. Etevä elektroniikkaharrastajakin pystyy tekemään tuollaisen laitteen.

Onkohan nyt tapahtunut joku väärinkäsitys. Kumoan minkä väitteen?

Jännitteen tasaamiseksi akku on melko ideaalinen, koska se kykenee vetämään itseensä valtavasti virtaa ja pitää täten jännitteen lähellä omaa napajännitettään. Lyijyakulla se on nimellisesti 12 volttia ja vaihteluväli tyhjästä täyteen noin 11 -> 14 volttia.

Hakkurisäätimien hyötysuhde on suhteellisen korkea, mutta silti heikohko jos miettii optimaalisinta energian talteenottotapaa. Nykyiset hakkurit pelaavat jo yli 80% hyötysuhteella, mutta hinta paremmissa malleissa on vieläkin aika jyrkkä.

Jos virta voidaan syöttää suoraan akkuihin niin että yksittäiseen akkuun ei tule liikaa virtaa, saadaan akkujen lämpeneminen kuriin ja ylimääräinen hyötysuhdetta alentava säädin välistä pois. Se vaatii sen, että akkuja on tarpeeksi monta.

Kehitysmaa-oloissa ei mitään hakkureita ole edes saatavilla, mutta homma pelaa hyvin kun on jokunen kappale auton akkuja. Jos valot meinaavat palaa liian kirkkaasti, niin sitten käännetään mylly pois tuulesta tai sytytetään lisää lamppuja. (Kaikkialla ei ole edes jännitemittaria käytössä, eikä sellaisen rakentaminen onnistu helpolla ilman valmiita komponentteja)

Tuulienergian ongelma on nimenomaan siinä, että se menee hukkaan kun aina ei ole käyttäjiä, eikä akkuja mihin sähköä varastoida. Saatavilla olevasta energiasta kyetään käyttämään vain pieni osa.

Tyypillisessä sijoituspaikassa saadaan noin puolet saadusta energiasta 15%:ssa käyntiajasta. Se on melkein kuin että yhtenä päivänä viikossa saadaan puolet koko loppuviikon sähköstä. Siksi tarvitaan paljon akkuja, oli jännitettä tasaamassa hakkurisäädin, tai ei.

Akkuhan ei muutenkaan ole mikään energianlähde, vaan pelkästään puskuri voimalan ja käyttäjän välissä. Mikäli akusto on liian pieni ja kaikki tehohuiput hukataan, ei pitemmän aikavälin keskikulutus voi olla kuin vajaa kymmenkunta prosenttia voimalan mahdollisesta tuotosta.

1 kW tuulimyllyllä olisi potentiaalia siihen 6 kWh keskimääräiseen päivätuottoon, mutta käyttöön siitä saadaan vain noin puoli kilowattituntia per päivä.

Tietenkin kulutus voi olla suurempi niinä päivinä jolloin tuulee, jos se vaan käyttäjälle sopii. Tuulisella ilmalla on hyvä pestä esimerkiksi pyykkiä, kun se kuivaa narulla nopeampaa.

Muita hyötykäyttöjä tehohuipuille on esimerkiksi talon lämpimän käyttöveden lämmitys ja/tai lämpöä varaavan muurin kuumentaminen. Kesällä mahdollisesti ilmastointi/viilentäminen.

Tai ylimääräisen voi yksinkertaisesti myydä pois, mutta se puolestaan ei ole kovin ekoteko sähköverkkoa ajatellen, koska se siirtää vastuun säätövoimasta jollekkin toiselle.

(Kaikki lukemat tässä tekstissä ovat suuntaa-antavia ja summittaisia.)

Löysin netistä yhdentyyppisen lataussäätimen piirustukset

http://www.fieldlines.com/story/2004/9/20/0406/27488

En ymmärrä laitteiston toiminnasta paljon mitään. Sen näen, että releen avulla määritellään mihin ladataan milloinkin. Itse virtapiiri on minulle suht hepreaa (mitä ne muut mötikät ovat sulakkeiden, vastusten ja latsien lisäksi?)

Onko tuollainen vekotin vaikea rakentaa (siis liian suuri proggis suht keltanokalle)? En ole oikein onnistunut bongaamaan sopivia kaupallisia vempaimia joten täytynee varmaan tehdä itse.

Säätimenä " koti pellepelottomien" kannattee varmasti käyttää autoihin tarkoitettuja regulaattoreita.
Aurinkokennoihin tarkoitetut on kalhiita , liikkuvat jossaki 100 euron huipheilla, authoin saapi kympillä parilla korkeinthan kolmella.
Romuttamoilta halvemmallaki.
Ei sitä regulaattoria meikäläinen ossaa tehhä, jostaki autonromusta sen
hommaisin , jos ja ku alan tyylimyllyä koplaamhan.
Mutta ajatuksen häätyy nyt antaa kypsyä .

TES-3


Omasta ydinvoimalasta olisi enemmän hyötyä. Tätä ei tuulenvähyys haittaa...ja tuottaa todennäköisesti sähköä naapureillekin.