KESKUSTELU

Siis miten releen tai kontaktorin kela saadaan vetämään vaihtojänitteellä, niin ettei siitä tule 50Hz taajuudella toimiva värähtelijä? Yritin etsiä tietoa googlettamalla, mutta ei tuohon löytynyt oikein mitään seikkaperäistä selitystä.

Tasasuuntaamalla ohjausvirta, Mieluiten kytkien niin ettei sähkökatkon jälkeen vedä itsekseen. Päävirtataajuuden voi suodattaa pois myös.

Siellä muuntajarautasydämessä on halkaistu ura ja osalla rautasydämestä on laitettu oikosulkurengas, joka aiheuttaa vaihesiirtoa, joten saadaan tasaisempi veto.

http://relays.te.com/appnotes/app_pdfs/13c3250.pdf sivu1, Fig.2

Samaa jippoa käytetään pienissä 1-vaiheisissa AC-oikosulkumoottoreissa tekemään vaihesiirtoa, jotta saadaan "pyörivä" kenttä ja moottoriin vääntöä käynnistykseen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Shaded-pole_motor

http://www.allaboutcircuits.com/vol_2/chpt_13/10.html

Tuossa kuvassa 3 on varmaankin tekniikka, jota eräs sähkömies yritti selvittää (oikosulkulenkit), mutta hän ei puhunut mitään diodeista / tasasuuntauksesta. Ihmettelen muuten noita nuolensuuntia tuossa kuvassa. Virta pitäisi läpäistä diodin päästösuuntaan eli diodin merkkiin sisältyvän nuolen suuntaan.

En osannut olettaa että niin ahtaaseen tilaan kuin minikontaktoritkin ovat, olisi tasasuuntaaja ohjausvirtapiiriin ympätty.

Ei kai siellä mitään tasasuuntaajia ole ainakaan pienissä releissä. Releen mekanismi on vain niin hidas ja magneettikenttä mitoitettu sen verran suureksi, ettei se päästä niiden muutamien millisekuntien aikana, kun kenttä on pieni.

Kuulostaa järkevältä, magneettikentän suunnallahan ei releen vetämisellä ole väliä (kuten jossain vaiheessa kuvittelin, että releen toiminta olisi magneettikentän suunnasta riippuvainen mitä se ei anakaan perusreleissä ole) ja kun mekaanista hitautta on riittävästä niin pito säilyy virran suunnasta riippumatta. Vähän nyt hävettää etten (väärästä lähtöoletuksesta johtuen) tuota itse oivaltanut

Asia siis selvä tältä osin.

Ei ole isoissakaan kontaktoreissa tasasuuntaimia. Vaan pelkästään tuo oikosulkurengas, joka siirtää vaihetta osalla rautasydäntä, jolloin resultoiva voima ei mene nollaan missään vaiheessa, vaan veto säilyy.

Nuo diodihommat ovat harvinaisia erikoisjuttuja, enkä ole vielä missään AC-kontaktorissa tai releessä nähnyt.

Eikä se jatkuva veto perustu hitauteen vaan tuohon vaihesiirtoon, jolloin summattu, resultoiva kenttä ei milloinkaan mene nollaan.

Se, miksi alunperin kuvittelin virran suunnalla olevan merkitystä perustui siihen ajatukseen että rele voisi näin olla ns. kolmiasentoinen, mikä sinällään olisi ihan perusteltavissa oleva periaate. Jouset pitäisivät päällä ns. nolla-asennon ja virran suunnasta riippuen kytkentä olisi vaihtuva. Tämä toki taas edellyttäiis sitten kestomagneettia reagoimaan indusoituvaan magneettikenttään. Onko tällaisia toteutuksia käytössä lainkaan?

Miten ns. jäännösmagnetismi, onko sitä missään sovelluksessa hyödynnetty pitoon?

Tuossa on selostettu erilaisia relerakenteita:
http://en.wikipedia.org/wiki/Relay

Voisi kuvitella, että jäännösmagnetismilla saa bistabiilin releen, jolloin sitä voisi ohjata erisuuntaisilla virtapulsseilla. Varsinkin kun releen pito hoituu pienemmällä magneettivuolla, kuin veto. Vaatii tietysti magnetoituvan sydämen. Varmaan jossain erikoissovelluksessa onkin toteutettu tuolla periaatteella..?

Ja onhan käytävävaloja varten impulssireleitä, jotka toimivat vaihtovirralla. Mutta siinä taitaa olla eri toimintaperiaate.

Eixe olisi tällainen aikareleen paikka.

230 VAC ohjauspiireissä, joissa ohjauskaapeleiden pituus on pitkä, saattaa aikarele jäädä pitotilaan vaikka ohjauskomento olisikin poistunut: kyse saattaa olla tällöin ns. kapasitiivisestä kytkennästä. Korjausehdotus: käytä aikarelettä, jossa on kapea käyttöjännitealue, esim. vain 230VAC, tai lisää kelan rinnalle RC-piiri.
Osassa aikareleitä on kaksi kosketinta, joista toinen voidaan valita heti toimivaksi ja toinen aikaviiveen jälkeen toimivaksi.

Arvelin että erään anturin on/off tiedon voisi kääntää (off/on) transistoreilla ilman relettä, mutta en löytänyt tähän ratkaisua. Päädyin sitten käyttänään perinteistä reletekniikkaa ongelman ratkaisuna. Olisiko tuohon keino olemassa, ongelmaksi muodostui se että aina se virta olisi jostain päässyt kiertämään riippumatta siitä oliko itse transistori auki vai kinni.

Edit: Hetkinen ... diodein ohjatut erilliset pää ja ohjausvirtapiirit yhteisellä maalla varmaankin onnistuisi.

Puolijohdereleitäkin olisi ollut tarjolla, mutta olivat yllättäen aika kalliita vaikka elektroniikan komponenttien pitäisi olla halpoja? Puolijohdereleet (olikohan DIN-kiskoon) n. 30€ kun piirikorttirele on n. 3e + DIN kanta 6€.

Tarkennatko mitä haluat kysyä? Onko mahdollista että saataisiin periaatekuva siitä mitä tavoittelet niin ehdotuksia ongelmaasi alkaisi tulla enempi?

Niin siis erään kytkimen tieto auki tai kiinni pitäisi saada käännettyä päinvastaiseksi sillä samalla tasavirralla, joka sille kytkimelle tulee ja sieltä lähtee. Eli tuon kytkimen kanssa samaan koteloon ilman erillistä virtalähdettä jos mahdollista. Periaatekuva lienee tarpeeton tämän lisäyksen jälkeen.

Eipä se nyt kyllä millään taida onnistua ainakaann ilman erillisiä ohjaus- ja päävirtapiirejä eli tarvitaan joka tapauksessa vähintään kolmea johdinta, joista maapotentiaali voi olla yhteinen.

Edit: Kyseinen laitteistoon liittyvä ongelma on kyllä jo ratkaistu, kyse on vain siitä mikä olisi ollut halvin ja vähiten energiaa sekä tilaa kuluttava ratkaisu.

Voisiko sen kytkimen vaihtaa sellaiseksi joka on päinvastaisessa tilassa auki ja kiinni? Kääntää sen kenties ympäri, tai vaihtaa toiseen pariin jos kytkimessä on kolme nastaa?

Näen ongelmaksi sen, että kytkin täytyy olla todellakin auki, ettei lähdön tila saa olla käyttöjännitteessä tai maassa, vaan se pitää olla nimenomaan käyttöjännitteessä tai auki. Silloin ei voi käyttää muuta kuin relettä, koska kelluvan kytkennän tekeminen transistoreilla on aika hankalaa.