KESKUSTELU

Tuskinpa nyt sentään. Pellinteko kuumasinkittämöineen malmista alkaen vaatii aikamoisen tehtaan

"Konesaumaus" on kyllä nimenä harvinaisen harhaanjohtava. Se nimi juontuu siitä, että koko katto saumataan käsityönä"yhdeksi pelliksi" semmoisella vetorissan näköisellä simppelillä vehkeellä. Varsinainen "kone".

Kyllähän konesaumakatto on peltikatoista paras vaihtoehto. Mutta ongelmansa siinäkin: ei saa kaikialla käyttää (kaava/arkkitehti kieltää), rämisee sateella, on maalattava säännöllisesti (voi olla kinkkistäkin) ja kondensointitaipumus vaatii ratkaisut sekin.

Leivinuuni on erinomainen ilmanvaihtaja. Ja vanhastaan on tiedetty matalan lämpötilan (huom! energian säästö) lisäävän kosteusongelmia. Talo, jossa ei asuttu, ja jossa siis lämpökin oli yleensä matala homehtui aika nopeasti.

Yksi juttu. Sadevesikaivoista riittää paljon puhetta. Aikaisemmin niitä ei käytetty. Mistä johtuu että esim. 1950-luvun alussa rakennettu talo jossa kellarikerros, olohuone-keittiö-alkovi-kerros sekä yläkerta (tyypillisesti kaksi maakuuhuonetta) ei kärsinyt alapohjan kosteudesta vaikkei taloissa ollut mitään sadevesikaivoja eikä edes salaputkia?

On aika erikoista keskittyä 130 m2:n katolta tulevan veden poistamiseen kun lähettyville - n. 1000 neliömetrille kuitenkin sataa neliötä kohti yhtä paljon vettä. Ratkaisevaa mielestäni on, miten tuolle pihaan satavalle vedelle lopulta käy. Ja salaojaputken toimiminen on vähän niin ja näin pitemmällä aikavälillä. Ratkaisevaa on se mihin todella suuret vesimassat myöhemmin kulkeutuvat eli jäävätkö ne talon pohjalle.

Milloin on parhaat talot tehty? 50, 60 vai 70-luvulla, vai vielä aikaisemmin? Parhaat talot on tietysti sellaisia, jotka on tehty itselle. Milloin talot tehtiin vielä omin käsin?

Johtunee osin siitäkin, että ennen talot rakennettiin hyville paikoille, nykyään sinne, mihin kaavoitusarkkitehti sattuu määräämään.

Täsmälleen. Aikaisemmin talot sijoitettiin huolellisesti niin että vesimassat valuivat talosta poispäin. Mitä tahansa alavan maan savipeltoja ei kaavoitettu asuinrakentamiseen kuten nykyään.

Arkkitehdit tuntuvat mieluiten asuvan joko modernissa itse suunnittelemassaan ja rakentamassaan, tai sitten pilaamattomassa ryssänvallan aikaan rakennetussa. Synkimmät väittävät, että jokainen itsenäistyneen Suomen vuosikymmen tuottaa entistä huonompaa.

Meillä on tämä jälkimmäinen ratkaisu osoittautunut erittäin hyväksi.

Rakentamisosaamisen vaatimustaso on jyrkästi kasvanut rintamamiestaloajoista. Ennen ei ollut mitään "ylimääräisiä" vesipisteitä eikä höyrysulkuja, joten kosteusongelmia ei kovin helposti esiintynyt.

Osaamista löytyy nykyaikana, mutta se on hajallaan eikä kokematon rakentaja osaa sitä etsiä käyttöönsä.

Pahinta on, että monet talotehtaat ovat pettäneet asiakkaitten luottamuksen ja syyllistyneet käytännössä jopa satojen tuhansien eurojen vahinkojen aiheuttamiseen.

Ei tarvitse olla raketti-insinööri tajutakseen että välipohjan ongelmia ei pidä hoitaa kuivureilla, vaan rakennusteknisillä ratkaisuilla jotka eivät näitä vaivoja aiheuta.

Jos nyt suhteutetaan kestävyys ja monnimutkaisuus niin sanoisin että juuri ennen ysärin lamaa.
Siitä selvinneet firmat sai niin paljon markkinoita ettei kisälli-perinteelle ollut aikaa.
Ja moni gonahti firmansa menetettyään.

..Esimerkiksi yhen tarinan kuulin nuorista oppipoikakoulutuksen saaneista maalareista joilla oli aina puhtaanvalkoiset puvut ja kravatit duunissaan ennen lamaa. Oli kuulemma tapana siihen aikaan. Silloin lapsetkin kävi juttelemassa postimiehen kanssa. Kuten itsekkin tein.
Eli ei kauheen kauas tartte mennä.

Vastaus ei siis ole rakennustekninen, mutta harvemmin asiat on niin yksioikoisia. Sen lisäksi ammattilaisen tunnistaa siitä joka saa homman hoidettua aika helposti vaikkei alasta juuri mitään tietäisi.

Olisiko liian mutkikasta varustaa rossipohjien tuuletusaukot automaattisesti lämpötilan mukaan avautuvilla ja sulkeutuvilla räppänöillä? Erikseen siinä voisi olla myös tukevampi teräsritilä estämässä tenavia rikkomasta automaattiräppänän mekanismia. Tällä tavoin rossipohjan tuuletus menisi automaattisesti päälle lämpimällä säällä ja sulkeutuisi kylmällä säällä.

Mitään elektroniikkaa tämmöinen säätölaite ei tarvitsisi toimiakseen. Jotain bimetalliliuskoja ja vipukoneisto vain.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/08/v ... 15323.html

"Ryömintätiloista Suomessa ensimmäisenä tohtoriksi väitellyt tutkija Jarek Kurnitski ihmettelee valmistalojen homeesta syntynyttä kohua. Hänen mukaansa VTT:n messutalojen alapohjissa havaitsemat ongelmat on hoidettu oikein ja korjattu. "

...
...

Tuttu on kauppaamassa rintamamiestaloa. Kellari, tai alakerros (vai ryömintätila?) on ihan noin 1,90 korkea tila koko talon alalta. Kerroksen lattia on paskanen ja homeessa. Tuleeko kauppakirjaan merkitä "kellari on ollut 60 vuotta homeessa"? Vai mitenkä?

Itseasiassa elektroniikka on murheista pienimpiä oikein toteutettuna. Elektroniikan luotettavuus saadaan haluttaessa erittäin korkealle tasolle eivätkä kustannuksetkaan mitään hurjia ole.

Bimetalli viritykset ym. mekaniikka on virhealtista, varsinkin tuollaisissa olosuhteissa (säiden armoilla). Bimetallit myös sangen äkkiä väsyvät.

Mutta huonoin uutinen on: homma ei toimisi pelkän lämpötilan varassa. Avainsana on kastepiste ja lämpötila. Sen mittaamiseen suht luotettavasti vain nykyaikainen elektroniikka tarjoaa jonkinlaisen vastauksen.

Jotta tuuletusluukut kannattaa avata, pitää tietää ulkoilman RH, ryömintätilan RH, ryömintätilan lämpötila ja ulkolämpötila. Luukkuja avataan vain kun ulkoilmalla on todellista kuivaavaa vaikutusta.

Itse suosittelen koneellista kuivaamista ryömintätilaan. Kyllä se on paras ratkaisu ongelmalliseen paikkaan ja kun ilmastomuutoskin voi tehdä tepposensa.

Pitää vain hankkia oikeanlainen kone. Finndomo käytti "pyykkikuivuria" mallia halpis. Sen siitä saa kun köyhäilee. Tuli iso vahinko.

Tuommoinen Finndomon harrastama "pyykkikuivuri" on alitehoinen ryömintätilaan ja toimii huonosti ryömintätilan olosuhteissa (alhainen lämpötila).

Pitää olla tämmöinen, joka on vartavasten tehty siihen tarkoitukseen: http://www.munters.se/upload/Related%20 ... k%20SE.pdf Tuollainen vain ei ole aivan halpa.

Kyse on ns. sorptiokuivaimesta, joka toimii alhaisissakin lämpötiloissa luotettavasti. Lisäksi tuossa riittää kapasiteetti.

Koneellinen ryömintätilan kuivaus on varmin ja paras tapa varmistaa puurakenteiden terveinä pysyminen jos on ongelmallinen paikka.

Sitä en tiedä, onko oikein korjattu (käytetty kuivanmalli ei ole ehkä tarkoitukseen sopiva, "pyykkikuivuri")

Mutta Jarek on siinä oikeassa, että koneellinen kuivaus on oikein toteutettuna ehdottomasti varmin tapaa estää ryömintätilan homeet. Suomi tulee tässäkin asiassa muutan taas jälkijunassa. Ruotsissa osoitettiin jo 1990-luvulla, että kannattaa käyttää koneellista kuivausta, jos haluaa olla varma. Ruotsalainen talotehdas on lahjoittanut talopaketin ostajalle kuivurin jo vuosia ja käskenyt käyttämään sitä. Moni ei käytä - mutta vastuu ei ole silloin enää talotehtaan.

Surullista muuten, että tuolla YLE:n sivuilla on mukamas oikein LVI-insinöörejä, jotka todistelevat mitä sattuu. Eivätkö he osaa esim. Mollierin diagrammin soveltaa? Sehän on helppo homma laskea itsekunkin, että tiettyinä aikoina vuodesta ulkoilmasta tiivistyy ryömäriin kosteutta. Siis siitä tuuletusilmasta jonka piti "kuivattaa". Sehän kastuttaa silloin tilaa eli fiksuinta olisi pitää luukut kiinni ja poistaa ryömintätilan suljetusta tilasta ylim. kosteus koneella alle 70% - jolloin homeet eivät kasva.

Taloa ei kannata rakentaa niin, että sen ehjänä pysyminen vaatii koneita. Alapohjan tuuletusongelma ratkeaa riittävän korkealla ryömintätilalla ja riittävän isoilla tuuletusaukoilla. Jos tila on riittävän korkea ja ilmava, talon voi rakentaa vaikka suolle.

Ohjepuolella lukee näin ja taloja on ilmeisesti tarkoitettu Suomeen rakennettaviksi :

Ryömintätilan tuuletusaukkojen yhteispinta-
alan tulee olla ainakin 4 promillea
ryömintätilan pinta-alasta. Tuuletusaukon
pinta-alalla tarkoitetaan
suojaavan ritilän tai säleikön vapaata
pinta-alaa. Tuuletusaukot jaetaan tasaisesti
ulkoseinälinjalle siten, että
koko ryömintätila tuulettuu. Aukkojen
alareunan on oltava vähintään 150
mm maanpinnan yläpuolella, mutta
mahdollisuuksien mukaan tätä korkeammalla.
Aukkojen vähimmäiskoon
on oltava 150 cm2 sekä enimmäisvälin
6 m. Ryömintätilassa oleviin väliseiniin
ja tilaa osastoiviin palkkeihin
tehdään vastaavat, mutta vähintään
kaksi kertaa niin suuret tuuletusaukot
kuin samalla virtausreitillä olevat ulkoilmaan
avautuvat aukot.