Piru Naiseksi kirjoitti:
Tuo on juuri ongelma, eli ns. sitruunan kauppa. Ostat omenan, puraiset, se olikin sitruuna.
Tehdasvalmisteisen tavaran hinta kun tuppaa laskemaan suhteessa enemmän mitä enemmän sitä pystytään valmistamaan, joten vähämenekkisten tuotteiden valmistuskustannukset ovat suhteessa suuremmat. Kun hinta nousee, myynti laskee koska kaikilla ei ole tuotteeseen varaa, joten lopputulos on että paremmasta tavarasta saa vähemmän rahaa.
Markkinatalouden idea on kuitenkin, että aina on joku joka myy sen tavaran, koska joku sen haluaa ostaa. Vaikka valtaosa valmistajista optimoi tuotesarjansa niin että vähiten tuottavat nakataan pois, niin joku tienaa valmistamalla niitä parempia porakoneita. Siinä kuitenkin syntyy kiusaus huijata ja myydä paskaa kalliilla.
Seurauksena on, että kuluttaja pettyy, eikä osta enää kallista koska kokee että se on kuitenkin huono, joten aidosti hyviltä tuotteilta katoaa markkinaosuus kun ne eivät pääse todistamaan arvoaan missään vaiheessa.
Mitenpä esimerkiksi toteat, että CD levy kestää sata vuotta? Et mitenkään. CD levyjen valmistajat voivat valehdella silmät ja suut täyteen, etkä koskaan tule tietämään pitikö väite paikkansa vai ei. Siksipä on järkevää olettaa että yksikään CD levy ei kestä sataa vuotta, ja sellaisten väitteiden perusteella korkeamman hinnan maksaminen on älytöntä.
Ongelma on informaation kulku. Ei ole kapitalismin vika että ihmiset ovat ketkuja: systeemi kuin systeemi, joku yrittää aina huijata. Markkinatalouden perusperiaate on, että kuluttajalla pitää olla informaatiota markkinoista että tämä pystyy tekemään rationaalisia päätöksiä ostamisensa suhteen, mutta tämä aiheuttaa sen että kilpailu alkaa taas toimia ja huijarit saavat satikutia, joten huijareiden etu on että kuluttajat olisivat mahdollisimman tyhmiä ja tietämättömiä; tuotevertailun pitää olla mahdollisimman hankalaa.