KESKUSTELU

Alustava etsintä tuotti tälläsen tuloksen.

emo, prossu, kovo, muisti, näytönohjain... kaikki ovat yleensä erillisiä niin läppäreissä kuin myös pöytäkoneissa ja näillähän tuo kone yleensä päivitellään. toki hinta on suurempi mutta ei ole mikään ihmeellinen temppu päivittää kannettava. nykyään koneet ovat muutenkin prosessoriteholtaan riittäviä että riittää vain muistipalikoiden lisääminen tai muistin suurentaminen normi käytössä.

Älkää käyttäkö sanaa "kovo" jos ette osaa selittää mistä se on tullu saatana.

entäs sitten lerppu tai korppu...

Lerppu ja korppu ovat järkeviä ja ymmärrettävä sanoja.

no ei tuo lerppu tai korppukaan ole oikein hyviä kun tarkoittavat jotain muuta..

rakentajat käyttää kovalevyä ja muuten vaan kiinnostuneet kiintolevyä. onko ce-merkitty nyt tyytyväinen?

Ei ole.
Sana "kovo" on mielikuvituksettomuuden jakajien kärkiryhmän lanseeraama.

Linkittämäsi kuva on mielikuvetuksettomuuden kärkeä.

Kovo, eli kovalevy on tietotekniikan sisäpiirin vitsi, jota ei enää edes vitsinä oikeasti pidetäkään. Kiintolevy on huomattavasti parempi sana laitteelle, jonka kiekot ei ole suunniteltu vaihdettavaksi.

Joku niitä kannettavia kyseli. Itselläni on niistä melko laaja kokemus. Viimeisimpänä kannattaa hankkia Fujitsu. Itselläni se veti tukkon pölystä jatkuvasti ja lähes kaikki osat meni hajalle. Toistaiseksi paras kokemus on Asuksesta, siitä on vain kerran emolevystä latausliitin mennyt hajalle.

molemmat kuvastavat nykyaikaa jolloin kaikki vanhenee nopeasti. niin kuva kuin kovo (kovalevy:suora suomennos sanasta hard drive).

kiintolevy on myös urpojen havittelema illuusio sanasta massamuisti.

edit: nykyään kun kaikissa koneissa ei ole enää kiintolevyä vaan massamuistin virkaa toimittaa muistikammat ja kortit.

Todella suora.

Eikös mm. puhelinten akkulatureista tullut juuri päätös, että ovat jatkossa yhteismitallisen standardin mukaan valmistettuja? Äkkiseltään vaikuttaa järkevältä päätökseltä.

..ja kyllä mielestäni kuluttajalla pitäisi olla enemmän oikeuksia, kuin rahan tekemistä varten perustetulla yrityksellä. mm. ftalaatit, bisfetanoli

ei voida loputtomiin tehdä tuotteita jotka hajoavat ja jotka eroavat vain vähän toisistaan. täytyy tehdä laadukkaita ja kestäviä tuotteita yhdessä. meillä on vain yksi äiti maa.

Tavaroille pitäisi olla mahdollista määritellä tietty minimikestoikä. Tämmöinen minimikestoikä voitaisiin määritellä eri tuotteille. Mikäli tuote on tehty niin, että minimikestoikä ei täyty, niin tuotetta ei saisi myydä. Suomeksi sanottuna kiellettäisiin nykyinen paskanmyynti.



Kyllähän se niin on. Mutta systeemin pitäisi rakentua niin, että valmistajalle ei pitäisi olla hyvä asia tehdä tuote joka ei kestä tarpeeksi kauan.



Valmistajilla on oikeus olla myymättä tuotetta kokonaan. Kommunismia on nykkin vaikka kuinka, hehkulamppujen myynti loppuu, ei saa myydä tuotteita joissa on käytetty liikaa normien vastaisia kemikaaleja. yms yms yms

Pienemmissä kannettavissa on yleensä juotettu samalle levylle kaikki piirit prosessoria myöten, koska ne vaihtokannat ja liittimet vie tilaa ja aiheuttaa epäluotettavuutta kun liitinpinnat elää.

Isommissa raahattavissa voi olla vaihdettavaa näyttismodulia ja vaihdettavaa wlan korttia jne. mutta ne onkin sitten asia erikseen.

Parempi kysymys on, että mitä sitten jos tarvitaan eri kokoista tai muotoista kulhoa? Vai pitäisikö kaikkien monitoimikoneiden olla sitten samanlaisia ja toimia samalla tavalla. Kolme kokoa, pieni, keskisuuri ja suuri.

Jos, niin mitä eroa on sitten ostaako Braunin koneen vai Phillipsin koneen kun ne molemmat ovat kosmeettisia seikkoja lukuunottamatta täsmälleen sama kone? Tai jos eri valmistajille sallitaan omanlaisensa osat, niin miten valmistaja sitten itse kehittää paremman koneen, kun sen pitää olla yhteensopiva sen edellisen kanssa?

Tämä on standardoinnin ongelma. Liian pitkälle vietynä se pysäyttää kehityksen ja vie markkinoilta pohjan.

Yksi hyvä esimerkki markkinoiden ohjailun haitoista on General Motorsin sähköauto 90 luvulta. Kyseessä oli prototyyppilaite jonka osat tehtiin pientuotantona kalliillla, eli niille ei ollut edes tuotantolinjoja vielä olemassa. Laki Kaliforniassa oli kuitenkin että myytyihin autoihin pitää tarjota varaosia n-vuotta, joten GM:n päätti romuttaa ne sen jälkeen kun kävi ilmi että niistä tuli niin reilusti takkiin. Jotkut testikäyttäjät vaativat saada ostaa autonsa, mutta eivät tajunneet että lain takia niiden muutaman sähköauton takia olisi mennyt vuosien varrella miljardeja rahaa ylläpitää tuotantokoneistoa ja huoltoverkkoa. Osa näistä henkilöistä sitten tarjosi vastuuvapaussopimusta, mutta laki ei anna ihmisten allekirjoittaa pois omia laissa määriteltyjä oikeuksiaan, koska muutoin yritykset voisivat pakottaa tai huijata ihmisiä ja ohittaa vastuulait sillä tavoin.

Tästä sitten syntyi salaliittohuuhaa-dokumentti "Who killed the electric car?".