KESKUSTELU

Olisiko kollektiivisen loppuennusteen paikka?

150 metriä korkealla ja 20 m matalalla käyviä siipiä ei tulla koskaan säätämään adaptiivisesti yhden kierroksen aikana vaihtelevasti. On kannattavampaa siirtää tuulen voimaa 150 m korkealta 20 m korkeuteen lähes tyyneen ja puskea tuulelle lisää vauhtia tornia vasten. Siipien säätö ei voi kehittyä koska vaikka materiaalimenekki puolittuu samalla vuosituotoksella, jokin siihen tarvittava adaptiivinen sovellus maksaa.

Yksityisennusteeni on, jotta siipiin tulee adaptiivinen säätö. Se voi olla omavoimainen perustuen siihen, että silloin kun lapakulmaa pitää kasvattaa, vaikuttaa siihen valmiiksi oikeansuuntainen vääntö. Siiven pitää vain sallia kiertyä hieman sen sijaan että se on koko matkaltaan jäykkä. Taivutteluun tehdyt komposiittimateriaalit sietävät jatkuvaa taivuttelua. Mutta tämä on nyt vain minun oma muurahaisenälyn tuottama visio. Ei siitä pidä ottaa kenenkään liikaa pulttia. Samalla kumoan sen että olisin luopunut alkeellisen siiven kehittämisen ideasta. Siipi ei voi olla valmis. Aivan yhtä vähän kuin 100 vuotta vanhat tuulisiivet olivat valmiita.

Ylijäämä täytyisi saada varastoitua lämpönä, eristettyyn systeemiin josta energia olisi hyödynnettävissä tarvittaessa esim. lämmönvaihtimen avulla. Tällaiseen varastoon (lämpöakku) voitaisiin "tallentaa" kaikki ympäristöstä saatavilla oleva ylijäämäenergia myöhempää käyttöä varten, eli se ei olisi pelkästään tuulivoiman tuottaman energian varastona.

Tällaisiin energian laajamittaisiin ja monikäyttöisiin varastoihin olisi ehkä syytä käyttää jatkossa enemmänkin panostusta. Ne olisivat varmaankin kohtuullisin kustannuksin yhdistettävissä jo nykyisiin ja tulevaisuudessa laajeneviin kaukolämpöverkkoihin.

Täällä oli siinä lämpövispiläketjussa jo tuosta kaukolämmön veden kuumentamisesta vaikkapa suoraan mekaanisestikin, vaikka sähköisenä etäisyys voi olla suurempi.

On paljon kulutuksia, joille kelpaa 0...100% vaihteleva saatavuus. Noille pitäisi antaa satunnaisesti saatavaa sähköä. Ja koska sitä tulee miten sattuu sen pitää näkyä hinnassa. Eli dynaaminen hinnoittelu kehiin vaan. Sekuntihinta on kova juttu vaihtelevalle tuotannolle ja kulutukselle.

Suuntaus nyt vaan on sellainen, että alkeellinenkin kulutuspään säätö yritetään tehdä kannattamattomaksi aina vain typerämmällä hintapolitiikalla.

Tässä iskit kirveesi viisasten kiveen. (Vai miten se nyt pitäisi sanoa?)
Kulutuspäässä on helpolla järjestettävissä käyttökohteita, jotka voisivat ottaa tehoa verkosta vain tai pääosin silloin kun se on halpaa. Ohjauksen voisi hoitaa älykkäällä hinnoittelevalla tehomittarilla, joka seuraa verkon jännitettä. tai verkon omistajan verkossa lähettämällä käskyllä.
Sopivia käyttökohteita olisivat mm. kaikki massavaraajat esim. saunankiukaat ja varaavat lattiat, kuumavesisäiliöt, Pohjaveden pintaa alentavat padotuspumput, Uima-altaiden vedenpuhdistulaitteet, katu- ja pihavalot, ym.

Sähköllä on myyjän markkinat. Vaikka sitä on tehty kilpailutettavaksikin, se on silti sen vallassa joka tuottaa ja jakelee sitä. Pienkäyttäjäohjattavaksi sitä ei saa koskaan, koska se on nappikauppaa. Jotkin maat ovat määränneet niin että pientuottajan sähkö on pakko ostaa, joka sekään ei voluumiltaan tule markkinoita ohjaavaksi.

Tukistamisen tarkoitus on aiheuttaa kipua päänahan tuntosensoreiden kautta. Siksi kivun aiheuttamiseen pitää vain luoda erilainen tapa päästä kiinni näihin sensoreihin. Tukka on vain yksi tapa ja siksi kaljun tukistaminen ei suinkaan ole teknisesti mahdotonta.

Tällainen kuluttajaprofiili ei toimi käytännössä yksisuuntaisena. Se, että tällainen malli toimisi siten, että se näkyisi sähkön hinnassa, asettaa myös kuluttajalle ehdon, että energiaa on käytettävä silloin, kun sitä on saatavilla.
Tällaisen 'epämääräisen' sähkön tuottaja ei voi millään tavalla toimia kannattavasti, jos se ei saa kaikkea tuottamaansa sähköä myytyä. Pienessä (=yksityisessä) mittakaavassa tällainen voisi ehkä toimia, mutta ei millään missään suuremmissa yksiköissä.

Vaihteleva energiantuotanto vaatii kyvyn varastoida energiaa.

Minnes ne nyt rakentavat sitä kauppakeskusta, jonka perustuksiin tulee uponorilta putket. Sieltä otetaan maalämpöä lämmitykseen ja kesäisin taas jäähdytyksen lämpö tungetaan sinne talteen odottamaan talvea.
Homma oli vielä kesken, koska eivät ole päättäneet paalujen mallia. Joko teräs tai sitten betoni.

Myös toisinpäin, eli vaihteleva kulutus vaatii energiantuotannon säätökykyä ja/tai kaupankäyntiä naapureiden välillä.

Muuttaisiko tuulivoiman lisääminen esim 10 kertaiseksi tätä olennaisesti?

Energiavarastojen ajatus on tasata kulutuksen ja tuoton suhdetta. Kun meillä on energiavarastoja, niin tarvitaan ainoastaan se, että kulutus ja tuotanto ovat yhtäsuuria.

Ideaalisin energiavarasto maassamme lienee vesistö. Vesivoima on säädettävyydeltään parhaimmasta päästä.

Jos siirtyisimme tuottamaan "uusiutuvaa" energiaa, niin meidän pitäisi todennäköisesti moninkertaistaa vesireservien määrä.

No toisaalta ne säätöreservit otetaan portaittain käyttöön kun joudutaan tuotannon ja kulutuksen suhteen epäbalanssiin.
Tarkoitan tällä lähinnä sitä , että vesivoimalla ja sähkön kantaverkon välittämillä siirroilla katetaan lyhyemmät "uusiutuvan" energian käyttökatkokset ja vasta tämän jälkeen siirrytään järeämpiin keinoihin.