KESKUSTELU

Pystyykö autonrenkaita liuottamaan tai sulattamaan juoksevaan tai muovailtavaan muotoon millään tekniikalla?

Nokun pistää rengasrouhetta pataan jä hämmentää ettei pala pohjaan niin mitäs muutakaan siitä tulee kuin mössöä.. ja mössö on useimmiten muotoiltavaa.

Jos saat siitä kumista erotettua rikkiyhdisteet pois, niin saat kautsua joka on hyvinkin muovailtavaa. Valmistusvaiheessa rikki paistetaan sisään, jolloin se alkaa sitomaan polymeeriketjuja yhteen ja syntyy kumille ominainen rakenne.

Olen töissä paikassa jossa pinnoitetaan renkaita, ja koloihin & reikiin sulatetaan samaa kumia jota itse rengaskin on. Tosin kumi ei ole juoksevassa muodossa sulatus lämpötilassa (noin 85astetta) mutta uskoisin että se menisi "nesteeksi" jos lämpöä lisäisi Kumi on ennen sulatusta kuten markkinoilla myytävä "noitapilli lakritsa" mutta kun sitä lämmittää niin se pehmenee muotoiltavaksi ja tarttuu kiinni kohteeseensa.

Luonnonkumi ja siitä valmistetut tuotteet liukenevat moniin hiilivetyihin ihan
sujuvasti. Oikeastaan parempi olisi kysyä sitä, mitkä kumilaadut ovat
öljynkestäviä.
Vanhanaikaisilla VSK- eli kumikaapeleilla oli tapana mennä ihan hyytelöksi,
kun ne sattuivat autotallin lattialla öljyläikkään. Uudempien vastaavien
kaapeleiden eriste on synteettistä öljynkestävää kumia.
En ole autonrenkaita öljyssä liottanut, joten siltä osin vastaus menee hiukan
ohi maalin.

Valitettavasti nykyisissä henkilöauton renkaissa käytetään mahdollisimman vähän kallista luonnonkumia. Yrittävät sitten saada synteettiset kumit pakkasellakin pysymään pehmeinä erilaisten öljyjen avulla, joita voi olla renkaan painosta jopa 20 % !

Kuorma-auton renkaissa kuulemma luonnonkumin käyttöosuus on paljon suurempi.

Renkaissa on aina muutama prosentti sinkkioksidia, aika paljon nokea, rikkiä, kiihdyttimiä, kuitu- ja teräskudoksia... ehkä sitä kumiakin siellä vielä mahtuu olemaan yli puolet.

Kumin kemiallisessa regeneroinnissa käytettiin ainakin ennen rikkihiiltä joka on perhanan kelju kemikaali. Se liuottaa rikkiä, josta voisikin järkeillä että sillä pystyy suorastaan purkamaan vulkanoinnissa syntyneet rikkisidokset, jolloin kumiseos olisi jälleen muokattavissa. Jotkin halogenoidut hiilivedyt taitavat toimia samassa tarkoituksessa. Kukaan ei kai voi aivan hyvällä omallatunnolla suositella niiden yleistä käyttöä.

Tässä sen sijaan olisi kuuma vinkki tutkittavaksi: sulfidimalmien rikastuksessa käytetään rikkibakteereja, jotka hapettavat sulfidin vesiliukoiseksi sulfaatiksi - vaikka läsnä on kuparia ym. biosidisia raskasmetalleja. Saisiko näille kavereille maistumaan kumirouheen kemiallisissa sidoksissa piilottelevan rikin, joka sitten voitaisiin pestä vedellä pois?

Terv.
Arsi Saukkola