KESKUSTELU

Paitsi että todisteesi eivät kelpaa mihinkään. Mittaat jotakin - et tiedä mitä - laitteilla, jotka eivät tehtävään sovi.

A. Hanki paremmat mittalaitteet.

B. Ota enemmän näytteitä. Satoja, ei alle kymmentä.

C. Merkitse muistiin olosuhteet näytteenottoaikaan ja -paikassa. Tyyliin tuulen suunta ja nopeus, ilmankosteus, ympäristön häiriötekijät... yleensä kaikki, mikä voi muuttaa lukemia.

Palaa sen jälkeen takaisin. Vertaisarviointi odottaa.

Aloin ihmettelemään, että miksi Rn-222 päästäkseen pitää kiertää U-238:sta neutronikaappauksen kautta Pu-239:in, varsinkaan kun kyseisessä hajoamissarjassa ei ole kyseistä isotooppia, mutta alkuperäisen U-238:n sarjassa se on. Mutta selityshän on, että siinä on yhtä paljon järkeä kuin tämän ketjun väitteissä keskimäärin. Kiitokset kuitenkin Kimin posteille, jotka pitävät ketjun kiinnostusarvoa yllä. Seurasin näitä fysiikkaväittelyitä vuosia sitten sfnetin puolelta, mutta vasta nyt tajusin kfa:n olevan sama mies.

Millä tavalla Arto "The Boy" muka tuon paljasti?
Miksi ei media ole kiinostunut vai onko se vain niin että ei siinä loppujen lopuksi mitään tapahtunutkaan vaan Arto vain sattui keksimään jutun kun vähän sitä muutteli...
Ei sillä oikealla totuudella ole merkitystä kunhan oma tahto vain toteutuisi on se sitten oikein tai väärin.




Onko Stryrkke sitten missä nähny? heitäppä tietoa kun näin väität.
Artolta on turha kysyä, se ei tiedä mitään asiasta sen verran pihalla on tuo kylähullu.

Saattoihan siinä käydä niin, ettei tuota juttua medialle tarjottu, joten Arto kertoi siitä ensimmäisenä julkisuuteen. Ajankohtaisen kakkosen ohjelmassa Stuk kyllä myönsi, että kattoa jouduttiin vahvistamaan.

Selityksesi on siis se, että STUK valehtelee ja arvioi radonin aiheuttaman annoksen olevan suurempi kuin mitä se todellisuudessa on pimittääkseen jonkun toisen (keuhkoihin vaikuttavan) säteilyannoksen.


Tässä väität taas että STUK valehtelee, koskapa he eivät kyseisestä muutoksesta ole mitään maininneet. Ulkoisen gammasäteilyn aiheuttama annos ei esittämässäni STUKin taulukossa ollut noussut sinun esittämääsi tietosanakirjan taulukkoon verrattuna. Se ei ole noussut taustasäteilykäyrissäkään.

Tämä on tätä salaliittoteoriaa taas. Jos STUK mielestäsi valehtelee niin miksi ihmeessä he vaivautuisivat edes mainitsemaan säteilyannosarvion noususta? Kansan saama keskimääräinen kokonaisannos kun ei ole sellainen suure, jota sinä tai minä emme yksinkertaisin välinein pystyisimme mittaamaan. Ovatpa STUKissa taitamattomia salaliittolaisia kun menevät vuotamaan näitä arvioitaan julkisuuteen. Oletat heidän valehtelevan ilmoittamissaan säteilyannoksissa mutta kuitenkin kertovan totuuden raakadatassa. Aika epälooginen oletus.

Minä en ole kiinnostunut Arton salaliittoteorioista. Olen viesteihisi vastaillut niiltä osin, kun niissä on esitetty konkreettisia fysiikkaan liittyviä väitteitä. Virheellisten sellaisten oikomiseen liittyvässä tiedonhaussa joskus oppii uusia asioita ja tulee tarkistettua ilmiöiden suuruusluokkia. Motiivini ovat siis olleet hyvin itsekkäät...


Et ilmeisesti lukenut mitä kirjoitin. Emme me riidelleet. Artolla oli jo vuonna 2006 tapana asia-argumenttiensa loppuessa ja väitteidensä osoittautuessa perättömiksi siirtyä henkilökohtaisuuksiin, joka mielestäni oli (ja on edelleen) varsin tympeä tapa keskustella. Kypsyin siihen sekä samojen jo virheellisiksi osoitettujen väitteiden kierrättämiseen. Kypsyttyäni yksinkertaisesti lopetin vastailun hänen viesteihinsä. Miksi valistaa sellaista, joka selvästikään ei halua tulla valistetuksi?

Minua kiinnostaa fysiikka, ei salaliittoteoretisointi. Nyt sinä kuitenkin kerrot olevasi täällä lähinnä Arton äänitorvena. Keskustelukumppanina olet toki häntä huomattavasti miellyttävämpää seuraa mutta kyseessä on näköjään silti keskustelu Arton kanssa. Kiitos mutta ei kiitos: Elämä on Artolle vastailuun tuhlattavaksi aivan liian lyhyt ja siitä vastaussavotasta olen mielestäni oman osuuteni jo tehnyt nyyssien puolella. Jokaista täällä oikaistua virheellistä väitettäsi kohden saat kuitenkin kohta Artolta kymmenen uutta, joihin uskot kritiikittä ja jotka esität täällä tosina. Kymmenen viisasta ei ehdi vasta siihen minkä...

Kerro jatkossa erikseen mikäli esität jotakin muutakin kuin Arton ajatuksia. Sellaisiin viesteihin saatan vastata, jos aikaa on ja aihe sattuu kiinnostamaan.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Meh ... 5245266143

Hunajamehiläinen herkuttelee kirsikkapuun kimpussa huhtikuun alkupuolella Saksan Ludwigsburgissa.

Tarhamehiläisiä piinaavien outojen joukkokuolemien syy on saanut lisävalaistusta. Espanjalaiset tutkijat ovat osoittaneet, että intianmehiläisestä kesymehiläisiin siirtynyt yksisoluinen loinen kykenee hävittämään kokonaisen yhdyskunnan. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että yhteiskunta voidaan pelastaa antibiooteilla.

Mehiläisten joukkokuolemat ovat askarruttaneet tutkijoita jo pitkään. Vuonna 2006 yhdysvaltalaiset mehiläisviljelijät raportoivat oudoista joukkokuolemista, jossa kokonaiset mehiläistarhat hupenivat yhdessä yössä. Myöhemmin ilmiö levisi myös Eurooppaan.

Joukkokuolemien syitä on haettu ympäristömyrkyistä, ilmaston lämpenemisestä ja varroa-punkeista. Pari vuotta sitten esiin nousi kuitenkin uusi alkueläimiin kuuluva yksisoluinen loinen, Nosema ceranae. Sen osoitettiin siirtyneen kesymehiläiseen hiljattain läheisestä intianmehiläisestä.

Espanjalaiset tutkijat onnistuivat nyt osoittamaan ensimmäisen kerran, että Nosema ceranae on syypää mehiläisten joukkokatoon. He tutkivat kaksi mehiläistarhaa, jotka kärsivät mehiläisten joukkokuolemista, ja onnistuivat sulkemaan kaikki muut syyt pois paitsi alkueläimen.

Lisäksi he osoittivat, että yhteiskunnan käsitteleminen fumagillin-nimisellä antibiootilla esti mehiläiskadon.

Nosema-suvun alkueläimet ovat yleisiä mesipistiäisillä ja muilla hyönteisillä. Kesymehiläisillä esiintyy ennestään Nosema apis -alkueläin, joka aiheuttaa niissä nosematoosi-nimisen sairauden.

Tutkimuksen julkaisi Environmental Microbiology Reports.

Toisin sanoen, eivät ole keksineet parempaakaan syytä.

Seuraavaksi konkreettista havintoa mehiläisiäkin eksyttävän ilmaionisaation massiivisuudesta. Ydinvoimala mahdollistaa tämän:
-catchrin havaitsema positiivisten ionien virran aiheuttama jännitepiikki näkyy selvästi ja on vuorokauden mittainen:

-positiivinen tuulen nopeus tarkoittaa suuntaa ydinvoimalalta:


Asian voi tarkistaa videolta, joka on vihdoin valmis:
http://www.youtube.com/watch?v=xJrfwjrOqPg

Hyvin mielenkiintoinen on myös säteilykäyrä. No, ne ja muut sääolosuhteet, joiden huomioonottoa täällä toivottiin, löytyvät täältä.

Miten tähän johtopäätökseen olet tullut? Oletko sulkenut kaikki muut vaihtoehdot pois ja jos olet, niin miten?

Entä mitä intsrumentteja on käytetty mittaamiseen, mitkä niiden mittausvirheet ovat ja milloin ne on viimeksi kalibroitu? Entä missä on mittauspöytäkirja?

Suunta on näköjään parempaan päin, mutta silti paljon on vielä parannettava.

Mittalaitteet: virhemarginaali, kalibrointi. Tarkistettava.

Ja lisäksi: yhden ihmisen saamat tulokset eivät riitä. Jos n. 10 ihmistä saa samanlaisia lukemia, asia on tutkimisen arvoinen.

Voimakkain tuuli voimalaitokselta on ollut päivinä 4 ja 9 (lähes 9 m/s). Molempina päivinä jännite on pyörinyt lähellä nollaa tosin päivän 9 loppupuolelle on osunut muutama piikki. Päivä 9 on muutenkin ollut omituinen, koska se on yksi pisimmistä päivistä kun taas päivä 5 oli kaikkein lyhyin päivä. Nähtävästi päivästä 6 alkaen maakuopassa asuminen on alkunut kyllästyttää niin paljon että kaikki loppujakson päivät ovat lähes kaksi kertaa pidempiä kuin 1. viikon päivät. Korkein jännitemittaus on saatu päivälle 8, jolloin tuulen voimakkuus laitokselta päin on ollut noin 5 m/s. Voimalaitoksen suunnalta on tuullut lähes koko ajan paitsi päivinä 1, 3 ja 12. Päiville 3 ja 12 on osunut jännitepiikki.

Johtopäätös:
1. jännitteen ja tuulen suunnan välillä ei ole yhteyttä tai mitään tilastollista riippuvuutta ei ole tullut näkyviin näin lyhyellä ajalla.
2. kun istuu kuopassa riittävän pitkän ajan, niin aika käy pitkäksi

Hyvät määrät kuvaajia, mutta tuulen yhteys jännitteeseen on kaikkea muuta kuin selkeä. Paikoin huiput näyttävät osuvan suurin piirtein samalle alueelle, mutta kaiken kaikkiaan korrelaatio on hyvin vähäinen. Jos kerran jännite on verrannollinen tuuleen ydinvoiman suunnasta miksi useat tuulihuiput jäävät täysin rekisteröimättä ionicatcherille?

Annosnopeuden yhteys tuulen kanssa näyttäisi olevan vielä olemattomampi.

Juu ei ole voimalan aiheuttamaa tuo... joku paikallinen rokki radio on osunut kohdalle.

Styrge on jättänyt myös ilmankosteuden täysin huomiotta. Samoin kannattaisi mittailla ukkosen aikoihin.

Ja missä on referenssimittaus referenssiolosuhteissa.

Jos toimittaus tehtäisiin oikein, tehtäisiin ensin mittaus olo suhteissa joissa mahdollisimman moni muuttuja on hallinnassa.. tässä ei ole ensimmäinenkään..

Sitten kysymys.. Jos sulla kerran on mahdollisuus säteilylähteiden käyttöön niin mikset tee testiä sisällä missä lämpötila, tuuli ym ovat hallinnassa. Otat ensin riittävästi mittapisteitä ilman että säteilylähde on "catcherin" vierellä ja sitten samanmäärän pisteitä jossa lähde on sun härpättimen vierellä ja vertaa tuloksia.

Lisäski sun 10m kaapeli toimii hyvin antennina poimien kaikki mahdolliset häiriöt..

Sitten sulle kysymys johon haluan vastauksen.

Minkä takia maailmalla käytetään miljoonia dollareita säteilymittareiden tuotekehitykseen,jos ne kerran on toteutettavissa pelkän jännitemittarin ja jonkun halvan härpättimen kanssa? ilmaan mitään alan ammattitaitoa, taikoulutusta??

Kävin katsomassa videosi, pisteet sisukkuudesta! Harva jaksaisi kasata tuollaista mittauslaitteistoa saati sitten kerätä sillä pitkää sarjaa.

Pari huomiota, joista osaa Peetu jo käsitteli:

1) "ionicatcher" on paikassa, jossa siihen osuva ilmavirta tulee vapaasti vain 180 asteen sektorista. Jos tuuli tulee laitteen takaa niin sen takana oleva puu purkaa osan ilmavirran varauksista. Mittausjärjestely aiheuttaa siis selkeän siirtymän tuloksiin.

Jos saman haluaisi tehdä mahdollisimman puolueettomasti niin koronavirran mittaus pitäisi tehdä kaukana esteistä tolpan nokassa. Näin kaikista suunnista tuleva tuuli rekisteröitäisiin samanarvoisesti, jolloin tulosten vertailukelpoisuus paranisi. Laitetta ei myöskään pidä suunnata jotakin tiettyä kohdetta kohti jos tarkoituksena olisi yrittää löytää korrelaatiota tuulen suunnan ja virran välillä. Sen pitäisi olla pystyasennossa eli kaikkiin tuulen suuntiin katsottuna symmetrisesti.

2) "ionicatcher" ei ole suojattu roskilta. Sen päälle sopivasti putoava tuore lehti, kostea ruohonkorsi, oksanpalanen jne. riittää sotkemaan mittauksen. Meren rannalla kaikki kostea johtaa sähköä ja jopa tuottaa sitä pienissä määrin (sähkökemia). Sähkökemia tuottaa helposti satojen millivolttien jännitteitä, josta esimerkiksi 100 Mohmin resistanssi likaisen eristimen tai oksanpalasen kautta maahan (suljettu virtapiiri) tuottaisi kymmenien millivolttien jännitteen mittarin yli.

Laitteen tulee siis olla asennettu kauas esteistä potentiaalisista roskanlähteistä. Nyt sen vieressä ja yläpuolella on lehtipuun oksisto.

3) Etsit korrelaatioita tuulen tietyn suuntaisen komponentin ja suuruusluokkaa 1 % olevien geigermittarin pulssitaajuuden muutosten välillä. Tuossa pulssitaajudessa on mukana geigerputken oma taustakohina. Mittausjärjestelysi eli kalibroimaton yleiskäyttöön tarkoitettu geigermittari ei näytä olevan tasalämpöisessä tilassa. Sille luvattu tarkkuus lämpötilan muuttuessa ei varmaankaan ole 0.001 uSv/h, kun laitteen näytön lukematarkkuuskin on vain 0.01 uSv/h. Laitteen lukematarkkuutta ei ole aiottu parannettavaksi näytön lukemien keskiarvoistuksella, joten sen stabiilisuus on suunniteltu vain luvatun tarkkuuden ja näytön resoluution perusteella.

Korreloit hukkumiskuolemia jäätelönsyöntiin eli etsit syy-seurausssuhdetta yhden korrelaation perusteella. Mittaako säämittarin lämpötila-anturi ulkoilman vai geigermittarin kuoren lämpötilaa? Arvaisin että ulkolämpötilaa, jolloin geigerin lämpötilasta ei ole tietoa. Se seurannee osin tuulen suuntaa ja osin ympäristön lämpötilaa. Jos laitteessa itsessään on lämmön lähde (videossa hehkulamppu teipattuna kuoreen kiinni) niin tuulen voimakkuuden ja suunnan muutokset moduloivat laitteen lämpötilaa. Niinikään vaikuttaa se, mihin suuntaan tilassa on avoimia ikkunoita. ja mistä suunnasta tuuli osuu tilaa ympäröivän kuoren pintaan.

Teepä mittaus, jossa seuraat geigermittarisi näyttämän ja sen itsensä välittömän ympäristön lämpötilan välistä korrelaatiota jossakin muualla kuin nykyisessä mittauspisteessä. Geigerin kylkeen lämpömittari ja kamera tuulelta suojattuun laatikkoon sisälle ja useamman vrk:n mittaus käyntiin. Tuollaisen lämpömittarin voisit lisätä jo nykyiseen laitteistoosi eli ihan tavallinen halpa sisä/ulkolämpömittari, jonka johdon päässä olevan anturin kiinnität geigerin kylkeen ja peität jollakin lämpöeristeellä. Geigeriä valaisevan lampun saisit kyllä siirtää reilusti kauemmas laitteesta itsestään, jotta sen lämmittävä vaikutus ei tulisi mukaan tuloksiin. Taskulamppu - tyylinen heijastin auttaa valaisemaan kauempaa tai sittten vaihdat hehkulampun tilalle vähemmän lämpöä tuottavan ledin.

Itse asiassa sinun kannattaisi kokeilla mitata laitteistollasi kokonainen aikasarja jossakin ihan muualla meren rannalla vastaavanlaisissa olosuhteissa (ilman ydinvoimalaa siis). Näin saisit hieman tuntumaa siihen, millaisia lukemia vempeleesi näyttää tavallisestikin. Nyt sinulla ei ole oikein mitään mihin verrata mittaussarjaasi eli et tiedä laitteen itsensä aiheuttamien mittausvirheiden suuruudesta mitään.

4) "Ioncacher" on koronavirtaa mittaava laite eli herkkä pilvien varauksille. Sellainen kaipaisi kaverikseen sähkökenttää kenttämyllyn, jolla tuloksista saataisiin pois makroskooppisen sähkökentän muutosten aiheuttamat virrat. Kenttämyllyn rakentamiseen annoin jo aiemmin linkit.


Datankeruun kannalta laitteistosi on sikäli hankala, että joudut ilmeisesti keräilemään tietoa käsin kuva-aineistosta. Säteilymittarissasi on todennäköisesti audioulostulo, josta kuuluu napsahdus jokaisen pulssin kohdalla. Kun sen osalta kiinnostava oikeasti on pulssien määrä aikayksikössä eikä mittarin lukema niin mitäs jos laittaisit lähtöön pulssilaskurin. Näin tuo jatkuva keskiarvoistuskin tulisi käyttöösi. Toinen vaihtoehto olisi käyttää tuossa kameran audiosisääntuloa. Kun kerran selvität mittarin näyttämän ja pulssitaajuuden välisen suhteen niin jatkossa pelkkä pulssien rekisteröinti riittää.

"Ionivirtamittaukseen" suosittelisin hieman toisenlaista järjestelyä. Mittauksen tarkkuuden kannalta olisi tärkeää, että anturista ei mittalaitteelle olisi pitkää johtoa. Nyt laite rekisteröi paitsi anturin näkemän virran myös kaikki anturiin kulkevan johdon keräämät häiriöt. Tuon johtimen eristysmateriaalin ominaisuudet, kostuminen yms. vaikuttavat mittaustuloksiin.

Jos haluat ionivirtaa mitata niin esivahvistimen pitäisi sijaita mahdollisimman lähellä anturia. Tällöin anturille tuleva johto olisi häiriöiden kannalta epäherkkä. Tarvitsisit tähän käytännössä yhden operaatiovahvistimen LMC6001 ja sille 9 V pariston sähkölähteeksi. Samalla saisit piiriin mukaan vahvistusta ja alipäästösuodatusta. Nyt mittausresoluutio rajautuu yleismittarin lukematarkkuudesta. Jos virtavahvisimelle laittaa esimerkiksi 100 megaohmin takaisinkytkentävastuksen niin samalla yleismittarilla saisit kymmenkertaisen herkkyyden virran mittaukseen eli 1 nA tuottaisi 10 mV asemasta 100 mV jännitettä. Yksi operaatiovahvistin, muutama vastus ja pari konkkaa.

Samainen operaatiovahvistin sopisi erittäin hyvin myös kenttämyllyn vahvistimeksi. Se on nimenomaan elektrometri - tyyppisiin sovelluksiin suunniteltu.