KESKUSTELU

Siksipä olisikin tärkeää lopettaa joutavanpäiväinen vouhkaaminen ydinjätteen loppusijoituksen vaarallisuudesta ja alkaa loppusijoittamaan sitä jätettä. Jos nyt jotain tapahtuu hissuksiin täyttyville välivarastoille, ottaako tapahtuneesta ympäristöjärjestöt vastuun? Epäilen jottei heillä riitä selkäranka moiseen.

Yhden reaktorin tuhoutuminen ei tietenkään riitä saastuttamaan koko Eurooppaa asuinkelvottomaksi. Sehän tuli Tsernobylin yhteydessä jo todettua. Jos ydinvoimalaa ei tuhoa siihen suunnatulla ydinpommilla niin grafiittia sisältämättömän voimalan sisältöä on hyvin vaikea saada leviämään edes samalla lailla kuin mitä Tsernobylissä tapahtui.

Tsernobylin pahimman vaiheen ollessa menossa Neuvosto-fyysikot pelkäsivät vielä uutta räjähdystä, kun sula ydin oli etenemässä kohti kellarin vesialtaita. Pelättiin ilmeisesti sellaista mekanismia, jos sula ja grafiitilla höystetty ydinmassa pirstaloituisi vesialtaassa, reaktiivisuus ryntäisi räjähdysmäisesti massan vajotessa kohti altaan pohjaa ja samalla tapahtuisi höyryräjähdys. Puhuttiin jopa 5 megatonnin räjähdyksestä, joka tosin vaikuttaa kyllä yliammutulta.

Se mitä Tsernobylissä pelättiin, on esimerkiksi Olkiluodossa valittu strategiaksi. Eli siellä ydinsulan on tarkoitus valahtaa tuvitettuihin kellaritiloihin. Mutta ydinsula ei tietenkään sisältäisi grafiittia ja vesi olisi vahvasti boorattua. Voisi siis tapahtua vain höyryräjähdys, joka voi kyllä viedä suojakuoret mukanaan.

Pahoittelen viestin pituutta, mutta näitä asioita on vaikea esittää lyhyesti tekemättä vielä pahemmin väkivaltaa esitystarkkuudelle. Tähän ei vielä mahtunut yhtään biologiaan eikä geenimuutoksiin liittyvää asiaa. Tässä ei myöskään käsitelty sisäisiä annoksia eli elimistöön kertyneen radioaktiivisuuden vaikutuksia.
[edit: yksikköjen kirjoitusasu]

Jätit myös sopivasti kertomatta että "Olkiluodolla" viittaat tuossa nykyisiin reaktoreihin, et EPR:ään jossa sydämen sulamiseen on ihan oikeasti etukäteen varauduttu.

Tästäkin aiheesta olen jossain aiemmassa ketjussa sinun kanssasi väitellyt. Onko sinulla nyt jotain uutta lisättävää aiheeseen vai pitääkö samoista asioista käydä samat keskustelut uudestaan?

[...]

Eurooppa on pieni niemeke, jossa on tajuton ydinvoimalatiheys. Yksi ainoa ydinvoimalaonnettomuus voisi huonolla tuurilla lakkauttaa kokonaan yhden eurooppalaisen pikkuvation, tästä kait olemme vielä samaa mieltä. Toisaalta väki voisi palata takaisin asuinsijoilleen ehkä 100-500 vuoden päästä.

Ovatko molemmat alueet yhdessä ovat mielestäsi eurooppalaisen pikkuvaltion kokoinen? Riippunee pikkuvaltion määritelmästäsi. Suljetulle alueelle tuskin kukaan on kovin äkkiä muuttamassa, koska se ei satu olemaan keskeisellä paikalla eikä rikkaan valtion alueella. Jos olisi niin alueelta todennäköisesti kerättäisiin aktiivisesti kontaminaatiota pois.

Onko mielstäsi siis Olkiluoto1:n ja Olkiluoto2:n kohdlla jätetty varautumatta ytimensulamisonnettomuuteen?

Ei ole jätetty varautumatta, mutta uusista kolmannen sukupolven laitoksista löytyy lisäksi järjestelmiä joiden ainoa tehtävä on tällaisen tilanteen hallinta. Esimerkiksi EPR:ssä paineastian alapuolella on teräskaukalo jossa sydänsulaa pystytään tehokkaasti jäähdyttämään.

Taidat vähän kaunistella. Ensimmäisen sukupolven reaktoreissa ei ollut mitään varautumista ytimensulamisonnettemuuteen, eikä muuten ole vieläkään. Ydinvoimalat saivat käyttöluvan yleisen hulluuden vallitessa.

Mutta onko tuo kaappauskaukalo mikään ratkaisu? Millä sitä ydintä siinä jäähdyttettäisiin, seuraavat 4 viikkoa. Jos vedellä, niin ennemmin tai tai myöhemmin päästellään höyryjä ulos suojakuoresta. Okei, se voi olla filtrattu päästö, mutta ei se fillterikään jaksa ihan mitää vaan, jalokaasut kuitenkin huilahtavat siitä läpi.

Miksi kuvittelet että lämpöä ei saataisi poistettua EPR:n suojarakennuksesta jos nykyisistäkin laitoksista löytyy siihen tarkoitetut järjestelmät?

Löytyykö ensimmäisen sukupolven päivitetyissä reaktoreissa todellakin järjestelmät, jotka hallitsesvat ytimen sulamisen? Vai onko se vain paperilla?

Kuten huomasit, viestissäni mainittiin huono tuuri: eli sellainen esim sääolosuhde, jossa pääosa päästöstä laskeutuisi vain pienelle alulleelle. Nythän Tsernon päästöt levisivät lähes 600 miljoonan ihmisen asuinalueelle, mutta ei kait tästä voi tehdä ydinvoimaonnettomuuden standardia?

Edelleenkin varsin oleellinen asia on päästön kokonaismäärä. Sääolosuhde ei saa päästön kokonaismäärää lisääntymään vaan vaikuttaa sen jakautumiseen ympäristössä. Jotta maan pinnalle sataisi keskimäärin y Bq/km^2 pinta-alalle A neliökilometriä on alkuperäisen päästön oltava suuruudeltaan reilusti enemmän kuin yA.

43% of the core’s caesium-137 was released3, 30% higher than official estimates;
65% of the core’s iodine-131 was released4, 16% higher than official estimates

Dispersion and Deposition of Chernobyl Fallout

During the 10 day period of maximum releases from Chernobyl, volatile radionuclides were continuously discharged and dispersed across many parts of Europe and later the entire northern hemisphere. For example, relatively high fallout concentrations were measured at Hiroshima in Japan, over 8,000 km from Chernobyl.

Rainfall resulted in markedly heterogeneous depositions of fallout throughout Europe and the northern hemisphere. Most ejected fuel was deposited in areas near the reactor with wide variations in deposition density, although some fuel hot particles were transported thousands of kilometres. The largest concentrations of volatile nuclides and fuel particles occurred in Belarus, Russia and Ukraine. But more than half of the total quantity of Chernobyl’s volatile inventory was deposited outside these countries.

Extensive surveying of Chernobyl’s caesium-137 contamination was carried out in the 1990s under the auspices of the European Commission. The results indicate that about 3,900,000 km2 of Europe was contaminated by caesium-137 (above 4,000 Bq/m2) which is 40% of the surface area of Europe. Curiously, this latter figure does not appear to have been published and, certainly has never reached the public’s consciousness in Europe.

Of the total contaminated area, 218,000 km2 or about 2.3% of Europe’s surface area has been contaminated to higher levels (greater than 40,000 Bq/m2 caesium-1375). This is the area cited by IAEA/WHO and UNSCEAR, which shows that they have been remarkably selective in their reporting.

In terms of surface area, Belarus and Austria were most affected by higher levels of contamination However, other countries were seriously affected; for example, more than 5% of Ukraine, Finland and Sweden were contaminated to high levels (> 40,000 Bq/m2 caesium-137). More than 80% of Moldova, the European part of Turkey, Slovenia, Switzerland, Austria and the Slovak Republic were contaminated to lower levels (> 4,000 Bq/m2 caesium-137). 44% of Germany and 34% of the UK were similarly affected.

In terms of total deposition of caesium-137, Russia, Belarus and Ukraine received the highest amounts of fallout while former Yugoslavia, Finland, Sweden, Bulgaria, Norway, Rumania, Germany, Austria and Poland each received more than one petabecquerel (1015 Bq or one million billion becquerels) of caesium-137, a very large amount of radioactivity.6

http://www.chernobylreport.org/?p=summary