KESKUSTELU

Menin muutama vuosi sitten ostaman muusalleni synttärilahjaksi laukkua. Kaupassa oli viehättävä, nuori myyjä.
Koska en ollut ihan varma naisten makutottumuksista, kysyin myyjättäreltä:
- Jos sinun miesystäväsi ostaisi sinulle laukun, millaisen itse haluaisit saada?
Neitonen vastasi:
- Jos minä olisin teidän vaimonne, tahtoisin matkalaukun.

(edit: anteeksi, nyt tämä juttu tuli ihan väärän aiheen saitille, mutta en ala sitä muuttelemaan)

On se aika epänormaalia jos olitte silloin vasta tutustumisvaiheessa. Varsinkin jos ensimmäisillä tapaamisilla tai deiteillä mokaa pahasti vaikka vain unohtaa viikoksi niin useampi nainen olisi silloin jättänyt. Ehkäpä olet harvinaisuus.

Onnea vaan suhteelle.

Toista ei jätä vaikka mikä olisi vaikka toinen kämmäisi miten tai vaikka hyväksi käyttäisi jos on oikein kunnolla ihastunut! Ihastuksensa kohteelta sietää aika paljon sontaa. Eri asia sitten jos on vaikka mennyt treffeille alun perinkin sillä asenteella että kahtoo että tuleeko siitä nyt mitään.

Emmä vain tiedä. Ei kukaan ole koskaan ollut ihastunut minuun.

Kuitenkin varsinaisessa alkuperäisessä vitsissä mihin juttu perustuu niin voi päätellä että tyttö oli ehkä vähän ihastunut ja jätti silti.

Juuri tästähän tietenkin oli kysymys. Tässä oli tapahtunut sellainen yksipuolinen "rakkautta ensisilmäyksellä"-ilmiö, ja se olin enemmänkin minä joka olin aloitteen tekevänä osapuolena. Tapaus herätti aikanaan enemmänkin hilpeyttä kuin ärtymystä.

Nyt samasta kaverista ei ole kuulunut oma-aloitteisesti pihaustakaan puoleentoista viikkoon, koska menossa on jokin hieno ohjelmointiprojekti. Yhteydenottoihini on tullut vastauksena lähinnä hajamielistä selostusta stokastisesta näytteenotosta. Mitäpä se nörtti luonteelleen mahtaisi.

Poikaparasta olisi kerrottavissa myös useampi matemaatikkovitsien joukkoon erinomaisesti sopiva tositarina, mutta taidan ihan yksityisyydensuojan vuoksi jättää ne pois.


Kiitoksia.

Ja jotta aiheessa pysyttäisiin, pari oikeaa matemaatikkovitsiä:

Ääretön määrä matemaatikkoja kävelee baariin. Ensimmäinen tilaa oluen, toinen puolikkaan, kolmas neljännesoluen, jolloin baarimikko lyö kaksi tuoppia pöytään ja huutaa: "Selvä peli! Kaksi olutta tekee sitten neljä euroa."

Kuumailmapalloilija joutui yllättäen nousseen ukkosmyrskyn riepoteltavaksi. Ennen kuin hän ehti löytää turvallisen laskeutumispaikan, myrsky alkoi kuljettaa palloa kauas pois suunnitellulta reitiltä.
Pitkällisten ja vaarallistenkin vaiheiden jälkeen lentäjä onnistui laskeutumaan viljapellolle, hänelle täysin tuntemattomaan paikkaan. Karttakin oli kadonnut siinä tohinassa.
Pellon reunalla kulki maantie, jota pitkin ajoi polkupyöräilijä. Ilmapalloilija huusi:
- Hei te siellä, osaatteko kertoa missä minä olen?
- Totta kai, olette keskellä kaurapeltoa!
Lentäjä oli hetken vaiti ja huusi sitten:
- Oletteko ammatiltanne matemaatikko?
- Kyllä, opetan matematiikkaa paikallisessa yliopistossa. Miten saatoitte arvata sen?
- Vastauksenne kysymykseeni sijaintipaikkani määrityksestä oli eksakti ja teoreettisesti oikea, mutta käytännön arkielämän kannalta sillä ei ole mitään merkitystä!

Mutta jos ensimmäinen olisi tilannut oluen, toinen puolikkaan, kolmas kolmannesoluen, neljäs neljännesoluen jne. niin baarimikko olisi ollut erittäin mielissään (miksi?).

Summa ei suppene. Lasien pesu olisi kuitenkin pian maksanut enemmän kuin oluen myynti olisi tuottanut.

Matemaatikko, fyysikko, nunna, psykiatri ja hämäläinen poliisi menivät pubiin ja istuutuivat vierekkäin baaritiskille. Kun baarimikko saapui paikalle, fyysikko tilasi:
- Saisinko yhden isotoopin.
Matemaatikko jatkoi:
- Minulle riittää 50% siitä.
Nunna tilasi:
- Yksi ehtoollisviski tuplana.
Psykiatri sanoi:
- Minulle myös tuplaviski, mutta vain siinä tapauksessa, että viski itse haluaa sitä.
Hämäläispoliisi lausahti koko muulle seurueelle:
- Ehlotan että lählettäs kamalille!


(Keksin tämän jutun juuri ihan itse
Toivottavasti en tappanut ketään nauluun )

Matematiikan lehtori keskusteli abiluokan oppilaidensa kanssa ammatinvalinnasta.
Yksi oppilaista sanoi:
”Minua kiinnostaisi ylioppilaaksi päästyäni hakea yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, mutta minua hieman arveluttaa se, miten matematiikkaa opiskelemalla pystyy myöhemmin elättämään itsensä ja perheensä?”

”Eihän tuo ole mikään ongelma”, lehtori vastasi. ”Voit tehdä mitä tahansa matematiikkaan liittyvää sivubisnestä ja tienata sillä hyvin lisäansioita.”

”Millaisia sivubisneksiä lehtori on sitten tehnyt?”

”No, minä myin esimerkiksi kuukausi sitten 500:n euron arvoisen käytetyn autonromuni 5000 eurolla”, vastasi lehtori.

”Miten tuo onnistui matematiikkaa hyväksikäyttäen?”

”Järjestin arpajaiset, joihin ilmoitin lehdessä päävoitoksi henkilöauton. Yhden arvan hinta oli 10 euroa ja myin 501 arpaa. Arvat kävivät kaupaksi kuin makkarat nakkikioskilla.”

Oppilas epäröi: ”Eikö kukaan muka huomannut, että voittoauto oli vanha romu?”

Lehtori: ”Arpajaisten voittaja toki huomasi asian ja valitti siitä minulle heti, mutta hänelle hyvitin arvan hinnan välittömästi takaisin.”

Kaksi matemaatikkoa matkusti perheineen pariksi viikoksi Etelän lomarannoille rentoutumaan. Kummallakin perheellä oli teini-ikäiset pojat, jotka kaveruksina kuljeskelivat rannoilla, kun perheiden muut jäsenet ottivat aurinkoa ja seurustelivat keskenään.
Kerran pojat näkivät korkean lauta-aitauksen, jossa oli kyltti: Nudist area. Keep out!
Kaverusten uteliaisuus ei antanut periksi, joten toinen nousi toisen harteille nähdäkseen, mitä aidan takana oli.
Hartioilla seisova katsoi hetken aitauksen sisäpuolelle ja sanoi:
- Wau! Miehiä en laskenut, mutta nakuja naisia on tasan kaksisataa!
- Miten ihmeessä sinä laskit ne naiset noin nopeasti, kysyi toinen.
- Helposti. Laskin kaikki tissit ja jaoin summan päässäni kahdella.

Kaverini, joka on opettaja, kertoi, että kerran hän jäi luokan edessä kiinni jostain epätarkasta väitteestään. Joku oppilas huomasi sen, ja kysyi: "Onko se oikeasti ja tarkasti noin". Kaverini vastasi: "Se ei ole oikeasti tärkeää, tärkeää on se, että minä saan palkkaa sanoin mitä hyvänsä".

Kun kerroin tämän tarinan isälleni, joka teki elämäntyönsä opettajana, niin hänelle nauru maistui. Sanoi, että hemmetin hyvin sanottu.

Luulen, että jokaisella opettajalla on takanaan vastaavia improvisointeja

Asioissa ei pidä olla liian tarkka. Eikä myöskään oltu Indianassa 1897, jolloin paikallinen matemaatikko esitti osavaltion lainsäädäntökomitealle aloitteen, jonka mukaan piin arvon kuuluisi olla sopivan pyöreä eli 3,4!

Aloite ei onneksi mennyt läpi. Olisikohan Indianaan valmistettu heidän oloihinsa sopivia ovaalikelloja?
http://www.agecon.purdue.edu/crd/localg ... ndiana.htm

Miten voi naamioitua niin, ettei topologituttava tunnista?
Hankkimalla lävistyksen.

Keksin tämän ihan itse.

^^ nyt taisivat Googlen hyvinkoulutetut apinat vetäistä hihasta aikalailla marginaalitason vitsin.