KESKUSTELU

Palsta vilisee älykkäitä ja luovia ihmisiä; itse en välttämättä kuulu niihin, joten olen keskittynyt tänne vitsipalstalle...
Mutta: monet verbaalisesti lahjakkaat ihmiset kirjoittelevat runoja vähintäänkin pöytälaatikkoonsa, jotkut jopa omakustanteisesti julkaistavaksi.

Kokeillaanpa nyt, miten paljon löytyy rohkeutta julkaista tällä foorumilla omia runoja, joko vuosia sitten tehtyjä, tai tänä aamuna väsättyjä?
Esimerkkinä ensimmäinen säkeistö nuorena kirjoittamastani runosta:

TUOMAAN JUOMA

Huomaan Tuomaan tuoman juoman
tuovan "huovan" sisäisen.
Herran huomaan kerran juomaan
menen Tuomaan juoman sen.

(Runo jatkuu vielä, mutta se huononee koko ajan, joten olkoon tämä aloitus rohkaisuna ujoille! Siis: Omat runot esille!)

Vielä toinen "rohkaisu"! (Jos tämä ei ota tulta, sitten aihe saa kuihtua aiheettomana pois, sillä eihän tämä välttämättä ole edes tiedettä; vai onko sittenkin kielitiedettä? )

"Sinut poimin iltana kesäkuun,
kuin kukkasen ohesta tien.
Sinut muistan ylitse monen muun,
ja muistona mukanain vien."

Tuska on pimeä tie
Jonka toisessa päässä ei valoa lie
Tällä surun tiellä kuljen vain
Päivästä päivään ain'

131 92 843317 89063 93421324, 8372 098312 73628 832827119. 279 19782 31537221 3766854 78654 6752 : 399448577

Numeroiden runollinen kauneus löi minut ällikällä.

Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta... Hetkinen, jotain tuttua tässä...

Anteeksi vieras, saako vähän parannella:

Haihtuvi nuoruus, kuin virta vierimässä; hetkinen, jotain tuttua on tässä...

On Yö...
kello kaksitoista lyö...

ovi narahtaa...




kisu pisslile pirahtaa!

Eipä tunnu ottavan tulta siipiensä alle tämä runoaihe. Ehkäpä nykyajan nuoret tai ihmiset yleensä eivät kirjoittele runoja.

Heitänpä tähän lopuksi yhden kouluaikoinani kyhäämäni runonpätkän:

Dear, be here,
near my ear,
without fear and tears,
bringing me beers
many years!

Silloin sain Sinulta Sanan.
Se suloisesti satuttaen
saavutti sydämeni,
särkien suojamuurien
salvat.

Sellaista sattuu satunnaisesti.

s&s&s

mä tein yhtenä päivänä ihan vahingossa tämmöisen...ton syntyhetkillä mä olin yhdellä jääkaapilla...että tää vaan tämmöisenä kaneettina tässä näin...

kuule, näe kesä...
ole olut...
herkku on erikoinen...

Mitäpä viidessä minuutissa keksin kyhätä,
sivulle tänne esillekin lytätä?
Minua kovasti nyt risoo, riepoo ja suututtaa
kalseankolea ilma ja vesitihku, joka naamaani luututtaa.
Myös tökkivä runosuoni etoo ja tympii ja piinaa.
Enkä tiedä mille tahi kelle syöttäisin nyt liukumiinaa
siitä, että homma ei suju. Nyt ei voi moittia tietsikkaakaan tätä,
koska vaihteeksi moterni tekniikka ei mua pulaankaan jätä.

Tulisipa oikea KESÄ, toivon niin suunnattomasti -
eikä aina vain taivaalta alas koko vesi-, ellei lumilasti!!!
"Weather sucks", totesivat alankomaan-antillilaiset MM-kisoissa,
kun Stadionilla istuimme - ukkosjumalan meitä pitäissä aisoissa.
Ei enää sellaista, ei,please ... hyvä ilmain haltija -
aseta nyt ovellesi niin visu vartija,
etteivät räntä ja rakeet ennen syksyä tule luoksemme.
Sitä sekä reaali- että virtuaali-minä nyt yhdessä anelemme.

kaivanpa kovalevynpöytälaatikostani jonkun...

Hän tietää sen, muut eivät
hän tunsi sen, muut eivät
Adredaliinin huumauksen taikaa
niin, siitä on kulunut aikaa

Arvet syvät, synnin jyvät
kello käy, ketään ei näy
yksinäisyys valtaa mielen pimeän
kestä ei, miksi taas käy näin

Ei kestä, ei kestä enää
taas näin, taas kävi näin
hermot kiristyy, arvet repeytyy
vuosien takaa, arvet aukeaa

Taas aukeaa
Taas repeää
Arvet alhaiset
Taas aukeaa

Tyttö parka, niin siro ja arka, kestä ei elämää
Voisiko kukaan kuulla, tyttöä kuulla, mitä hänel' on sanottavaa.

en vastaa kirjoitusvirheistä joita tuo saattaa sisältää, en jaksa tarkistaa.

Sateinen aamu, katuvalotkin palaa viellä. Katuvalojen heijastus lammikoissa vääristyy sadepisaroista.

Sukkani kastuu, olisi pitänyt laittaa jotain muuta kun tennarit, nää ei kestä vettä.

Kumma. Kumma kuinka aina käy näin

Musta, Musta tuntuu että näin oli tarkoitettu

sydän. sydän huutaa, mutta aivan turhaan.

enää ei sada. aurinkokin jo paistaa, on valoisaa ja lämmintä.

kenkänikin kuivuivat jo. enää ei harmita että otin tennarit.


Kumma. kumma kuinka onkin niin hyvä olla

musta. musta on väri johon pukeudun

sydän.

kumma musta sydän vainoaa ainiaan.

kumma musta sydän vuotaa mustaa verta

kumma musta sydän voin vain kuvitella

taas on pimeää, taas sataa. on yö

synkkää synkkää synkkää. täällä on niin synkkää.

Kumma, kuinka aika kiertää itseään

musta. musta on taas yö, ei ketään lähellä

sydän. sydäntä on suojeltava

kumma musta sydän vainoaa ainiaan.

kumma musta sydän vuotaa mustaa verta

kumma musta sydän voin vain kuvitella

tuossa viellä toinen. joko riittää?

aikun kiva, unohdin kirjautua sisään, siis nuo "vieras" onpi nimä :)

kaksi tämän yllä siis.

Nolla


Olen tullut kaukaa
tänne
en mihinkään
Alkupisteestä
päämäärään
(toiveajattelun keskittymään)
Sijoita tähän sana 'merkitys'
ja huuda se punaiseksi

Anna minulle ne tuuliset päivät
joiden perässä sade aina palasi
Sillä harmaassa maailmassa
ei ole tilaa jyrkille varjoille
ja kaikki neutraali on kaunista
kun prosenttilukuna on nolla


Ja tämän taivaan alla minä seison ja huudan

Kastelkoon maailma minut !

Minä en itkemään ehdi.



-------------------------------------------

Siinäpä yksi kyhäys, lisääkin löytyy vaikka millä mitalla, tämä vain on mielestäni paras tähän asti kirjoittamistani. :)