KESKUSTELU

Jos aikaa on ikuisuus, niin tapahtuuko mikä tahansa lopulta?

Ei ne ovat jo tapahtuneet.

ei

Se, että nykyinen on olemassa, on varsin varteenotettava todiste sen puolesta, että moni muukin asia on mahdollinen tapahtuvaksi. Todennäköisesti melkeinpä mikä tahansa, kunhan se tapahtuu kaikkien sääntöjen mukaisesti, jotka kaikkeen vaikuttavat. Ihmisten tuntemat säännöt ovat kaikesta murto-osa. Tieteen näkökulmasta ne ovat kaikki, mitä on olemassa.

Jos mikä tahansa on mahdollista kunhan aikaa on ikuisesti, niin sehän tarkoittaisi sitä että ennenpitkää atomit järjestäytyvät kuten ne ovat juuri nyt. Eli jos minä kuolen, niin havahdun välittömästi siihen että olen taas elossa. Kuolleet eivät tajua ajankulkua vaikka menisi biljoonia vuosia.

Vaikka maailmankaikkeudella saattaisi olla aikaa ikuisesti, niin "meillä" ei ole.

Avaruus saattaa laajeta loputtomasti, se jäähtyy, musta aukot höyrystyvät säteilyksi ja alkeishiukakset hajoavat. Lopulta on vain kylmää säteilyä.

Atomit eivät enää järjesty, eikä tätä meidän maapalloamme enää muodostu.
Sikäli jokainen hetki nyt on ainutlaatuinen.

-myl

Tässä universumissa nykyisen käsityksen mukaan ei. Sen sijaan, jos spekuloidaan multiversumiajatuksella siten, että universumeita syntyisi "jatkuvasti, ikuisesti ja ääretön määrä" niin silloin ns. ikuisen paluun käsite (Nietzsche) toteutuisi ja syntyisit välittömästi kuoltuasi uudelleen elääksesi täsmälleen saman elämän, jota elät nyt. Et tietenkään voisi muistaa eläneesi aiemminkin. Lisäkksi Teleppejä olisi ääretön määrä äärettömän monessa ikävaiheessa, äärettömän monessa eri "tapahtumahaarassa", äärettömän monessa unuversumissa jne.
Tämä on puhdata nojatuolifilosofiaa, eikä liity mitenkään kemiaan, matematiikkaan tai fysiikkaan. Mukava ajatusleikki kuitenkin.

Ei jos ja kun luonnonlait määräävät tapahtumisen. Luonnonlait ja avaruuden rakenne määräävät ja rajoittavat mahdolliset hiukkaset, niiden tilat ja näin ollen tapahtumisen mahdollisuudet. Olettaen että maailmassa on yksi mahdollinen luonnonlakien kokoelma, jotka määräytyvät maailmankaikkeuden perusrakenteen tasolla, ja kertovat kaiken mahdollisen. Multiversumiin syntyvissä universumeissa on evoluutiota, mutta yhteinen luonnonlakien määräämä tausta.

Näinpä. Vain kaikki mahdollinen tapahtuu äärettömän ajan kuluessa.

Millä perustein tällainen olettama voidaan tehdä koskien oman universumimme mahdollisia ulkopuolisia universumeita?

Jos ikuinen = ääretön, niin minusta välttämättä kaikki mahdollinen tapahtuu.

Ajatelkaa vaikka ihmistä olentona. Jokainen meistä on kuitenkin loppujen lopuksi eräänlainen suotuisten sattumien äärimmäisen pitkä ketju. Jokainen vanhemmistamme aina ameeboihin ja alkubakteereihin saakka on onnistunut lisääntymään ennen kuolemaansa. Jokainen on silti antanut jälkeläiselleen random perimän. Millä todennäköisyydellä tsiljoonasta lisääntymisaskeleesta jossa jälkeläisen ominaisuudet muodostuvat satunnaisesti, tulee lopulta bakteerista ihminen? Aivan äärettömän epätodennäköistä. Silti me ollaan tässä. Joten kun on tarpeeksi yrityksiä ja aikaa niin mikä tahansa tapahtuu. Evoluution rooli tuossa arpapelissä on karsia ne epäonnistuneet yritykset pois.

Tässä ketjussa pitää mainita ne kirjoituskoneita hakkaavat apinat.

Ihminen ei hahmota ääretöntä ajanjaksoa ja sen todistaa tähänkin ketjuun tulleet vastaukset. Osa niistä siis.

Jos kerran on jo tapahtunut tämä, että on olemassa maapallo ja me olemme olemassa tällä hetkellä, niin se tarkoittaa että tämä kaikki on mahdollista luonnonlakien nojalla. Täten se tulee tapahtumaan uudestaankin äärettömässä ajassa.

"Ikuisuus" on vielä jotenkin ymmärrettävä käsite, mutta "mika tahansa" on rajoittunut meidän mielen maastoihin. Jos käsite "mikä tahansa" tässä täsmennetään kaikkeen mahdolliseen, niin kyllä, jopa toistuvasti. Jos käsitteen "mikä tahansa" halutaan tarkoittavan kaikkea mitä mieli ei edes keksi älytä, niin ei, koska tuolla toistuvalla syklillä on aina rajansa.

Ankarasti yksinkertaistettuna: jos pompotat palloa ikuisuuden, niin se pomppii aina ylös-alas siihen vaikuttavien lakien mukaan. Missään kohtaa se pallo ei ala pomppia horisontaalisesti, koska nuo lait estävät sen.

Aika on vain yksi (apu)määre, mutta ei mikään mullistaja, joka kumoaisi muut määreet.