KESKUSTELU

Samin novellikokoelmasta novelli, jota joko rakastaa tai vihaa.
Voisiko Samista tulla oikea kirjailija vai onko hänen tyydyttävä laatikkokirjoittajaksi?


Kaupungin valot

Usvan läpi kaupungin kerrostalot näyttävät epämuodostuneilta hökkeleiltä. Kaduilla kulkee autoja, joiden valot ovat niin mystisiä, että komerossa asuva kummitus, jota lapsena pelkäsin, tuntui naurettavalta.

Katuvaloissa ei ole vartta, ne roikkuivat ilmassa kuin olisivat juuri putoamaisillaan märkään asfalttiin, jonka haju tunkeutui kysymättä ihmissieraimiin. Katuvalot kasvoivat suuriksi ja raskaiksi valopalloiksi, ne heiluvat kauhuelokuvamaisesti kaupungin katujen yllä puolella. Ihmisiä tulee ja menee, mutta niillä ei ole kasvoja.

Yhtä äkkiä näen sinut kaupungilla.
Olet siellä ja sielusi palaa kuin kaupungin valot, mutta sielusi ei pala minulle, vaan elämän juoksukilpailulle, jossa joku voi saada palkinnon. Tulet vastaan valoissa, mutta et huomaa minua. Tulet vastaan kapakoissa, mutta et etsi minua, vaan haluat voittaa palkinnon.

Pakenin huoneistoni lattialle säälimään itseäni ja nukahdin. Heräsin: postiluukku kolahti ja avioeropäätös leijui lattialle kuin perhonen. Siinähän se olla virnuili ja odotti, että ottaisin sen hyppysiini ja lukisin, mutta minä en voi. Sieluni palaa, enkä millään voi.

Tuli ilta ja menin ulos.
Kerrostalojen valot loistavat mystisesti epämuodostuneiden rakennusten kyljistä. Kaupungin äänet kuulostavat musiikilta, jossa on vain yksi paikalleen jäänyt sointu. Kasvottomat ihmiset kiirehtivät liikennevaloissa jonnekin ja lopulta päätyvät kapakoihin naureskelemaan. Siellä minäkin olen, vaikka et huomaa -- en kestä tätä – sieluni palaa.

Baarimestari heittelee pulloja kuin jonglööri.
Kaikkialla on kasvottomia ihmisiä, jotka yrittävät hukuttaa mitättömyytensä rekyylinaurun alle. Kaikilla tuntuu olevan hauskaa, minulla ei – sieluni palaa.

Tulet vastaan kadulla. Kävelet ohi.
Pysähdyt ja käännyt katsomaan. Minua ei enää ole. Sieluni ei enää pala, se on kuollut.

En osaa vastata tuohon kysymykseen tulevasta urastasi, mutta voin kertoa mitä mieltä itse olin tekstistä. En ole ammatilainen, en edes amatööri, mutta huomioni kiinnittyi tahattomasti pariin kohtaan muuten niin mukavan soljuvan usvaisen melankolisessa tekstissä. Esimmäisenä tuo "avioeropäätös", jotenkin tuo sana vain ei mielestäni sopinut tuohon tekstiin, se ikäänkuin hyppäsi esiin niin arkisena ja tylynä, sehän saatoi ehkä olla tarkoitusesikin? Oikeastaan koko tuo kappale virnuiluineen oli jotenkin tyylillisesti toisenlainen kun muu osa tuosta sumuisen surumielisestä, mystisestä leijailusta. "Baarimestari heittelee pulloja kuin jonglööri"- ei myöskää sopinut mielestäni tunnelmaan. "kasvottomat ihmiset" -teema toistuu peräkkäisissä kappaleissa. Näin paljon "vikoja" siis osui silmiini heti ensilukemalta. Korostan vielä että tämä on ihan mitään asiasta tietämättömän kaduntallaajan mielipide, vähän niinkuin helmiä sioille- osastoa. ai niin, tuo "yhtä äkkiä"- miksei "yht`äkkiä? vai oliko kirjoitusvirhe" ps. en rakasta, en vihaa, mutta kun mielipiteitä kysyit...

Tämä oli paras palaute, mitä olen koskaan saanut.
Ongelma on siinä, jos ja kun on kirjoittajana liikaa itsensä varassa, ei huomaa virheitään. Virheet toistuvat sitten seuraavissa kirjoituksissa jne. Novelleista saisi todennäköisesti parempia, jos niitä oikoluettaisiin.

Kiitos palautteestasi.
Ihan turhaan vähättelit palautettasi; se oli ammattimaista.

En jaksanu lukea koko tarinaa, kirjan lukisin jos pakotettais lukee se tai raamattu.
Vähän paremmin vois vastata todellisuutta, ja sitten taas ei, kyseessä on varmaankin avioerovuodatus, joka ei ketään kiinnosta. Vaimosi lähti, koska kyllästy höpötyksiisi.
On ymmärrettävää, ettei se jaksanu enempää.

SamiA on änkyräkreationisti, joten en lainkaan ihmettele vaimon lähtemistä.

Ei kyllä uskois että on kressu hän, vaikuttaa aika fiksulta tyypiltä,

Ekkö sä oo lukenut raamattua?.

Onko ihmiselle jotain perustavaa laatua olevaa hyötyä lukea raamattua?

onko tämä nyt sitä surullisenkuuluisaa ad hominem kirjoitusta? asiahan ei tietysti minulle mitenkään kuulu, mutta kun en tästäkään asiasta mitään ymmärrä, niin siksipä kysyn. Minua peloteltiin pienenä, että joka toista haukkuu, joutuu must...romanin räkälaukkuun. tedä sitten....

Jörn Donnerin mielestä lukeminen kannattaa aina. Olisihan se varmaan hienoa osata ko.teos ulkoa,Voisi sitten aina siteerata komeasti että kun siinä ja siinä kohdassa mooses sanoi sitä ja paavali tätä.

Ei. Voit itse seurata SamiA:n aivopieruja palstalla:

suomi24/Yhteiskunta / Uskonnot ja uskomukset / Kreationismi ja älykäs suunnittelu

Ei järin ylentävältä vaikuta...

Ehkä joku toinen kerta, kiirettä tässä pitelee, tuomiopäivä tulossa ja kaikkee...

Kömpelöä kieltä. Vertaukset ontuvat ja teksti töksähtelee. Pilkutettuja sivulauseita pitäisi ehdottomasti vaihtaa aika ajoin lauseenvastikkeisiin, jotta teksti kulkisi paremmin eteenpäin. Tavoittelet ilmeisesti runollista imaisua, mutta sitä ei tekstissäsi juuri ole.

Esimerkki:
Pakenin huoneistoni lattialle säälimään itseäni ja nukahdin. Heräsin: postiluukku kolahti ja avioeropäätös leijui lattialle kuin perhonen. Siinähän se olla virnuili ja odotti, että ottaisin sen hyppysiini ja lukisin, mutta minä en voi. Sieluni palaa, enkä millään voi.

Minusta ennemmin tähän tyyliin:
Pakenin huoneeseeni, kietouduin lattialla itsesääliin ja lopulta uneen. Heräsin postiluukun kolahdukseen. Kirje leijui laittialle kuin perhonen ja odotti virnuillen avaamistaan. Mutta en voi luea sitä. Sieluni on tulessa, enkä millään voi.

(En nyt ole kovin tyytyväinen tuohon omaankaan versiooni, mutta ehkä se selventää mitä tarkoitan.)

Tämän perusteella jäät laatikkokirjoittajaksi.

Äkkiseltään luettuna versioisi tuntuu oudolta: tyyli muuttuu niin paljon.
Kiitos palautteesta.

Käy kuuntelemassa youtubessa uusin tarinani (Metallimeren päällä) ja anna mahdollisesti palautetta.

http://www.youtube.com/watch?v=cDrVEVmPftE