KESKUSTELU

Kaikenlaiset lääkkeet tuntuvat olevan kova hitti foorumin käyttäjäkunnan keskuudessa. Tehdään siis pieni tutkimus kuinka moni syö ja mitä syö, tai mitä haluaisi syödä tai mitä ei haluaisi syödä, vai onko täysin lääkevastainen.

(On mahdollista muuttaa ääntä myöhemmin.)

En syö = kielteinen kanta lääkkeisiin.
Syön auliisti = myönteinen kanta lääkkeisiin.

Koska en ole matemaattisesti lahjakas en jaksanut alkaa järkeilemään kuinka monta vaihtoehtoa on loogisesti valittavissa per nassu, päättäkää jokainen omalla kohdallanne itse.

En syö lääkkeitä, enkä pidä niistä. Syön vain harkitusti ja perustellusti. Nykyään on joskus pakko ottaa särkylääkettä flunssiin tai selkäkipuihin, koska muuten en pysty nukkumaan ja sitten saan migreenin tai olo käy muten sietämättömän huonoksi. Alkava migreenikin häviää ibuprofeenilla.

Lääke ja lääke. Missä kulkee raja. Ymmärtääkseni taas juridinen termi joka hyvin monella eri tavalla mielikuvissa hahmotettu. Ei alueen täsmäsanastoa suomen kielessä. Eri ammattiryhmillä vakiintunutta slangia, jotka poikkeavat toisistaan. Sanakirjasepot pihalla kuin lintulaudat. Tässäkin.

Vastaukseni on, että elämänlaatua parantavat, pidentävät, terveyttä ylläpitävät ja parantavat tuotteet ovat positiivisia, mutta yhtälöön on otettava myös vasta-aiheet. Itselleni farmasia on arkea ja tunnen osaavani punnita edut ja haitat. Hyödyn farmasiasta hyvin paljon. Turha lääkevalmisteiden käyttö on aina turhaa ja usein haitallista ja/tai vahingollista.

Farmasiaa vastustavat ja arvostelevat ne, jotka eivät ole siitä riippuvaisia. On hyvin helppoa soittaa suutaan asioista joista ei mitään ymmärrä. Usein nämä henkilöt ovat erittäin hankalia potilaita sairastuttuaan, koska hoitomyönteisyys on huono. Asenne on usein hyvin voimakas ja vaikuttaa sokealta ismiltä.

Itse olisin mielelläni käyttämättä farmasiaa, jos vain voisin.

Lääkkeitä on myös muita kuin oraalisesti nautittavia.

Niin, ei se lääkityksen tarve tunnu paljoa vaikuttavan asenteisiin. Jotkut eivät mene hoitoon tai syö lääkkeitä, vaikka tietävät sen johtavan suureen kuolemanvaaraan tai elämän laadun romahtamiseen. Jotkut toiset ravaavat lääkärissä ja napsivat lääkkeitä "varmuuden vuoksi" tai pienimpäänkin vaivaan . Eikä sairastuminen tai terveys tunnu paljoa vaikuttavan asenteisiin. Jäärät kaatuvat hautaan ylpeinä siitä, etteivät menneet lääkäriin.

Ainoa lääke, mitä syön säännöllisesti, on burana. Kerran kuussa

Mitä vähemmän lääkkeitä, sen parempi.

Ihmisten kyky arvioida omaa sairauttaan on hyvin heikko. Kun tehtiin kyselytutkimus voinnista ja terveydestä, kaikkein parhaiten voi oman kertomuksensa muukaan keskimäärin yli 70 vuotias kroonikkovuodepotilas. Eli tuo mainitsemasi "pienimpäänkin vaivaan" on aika venyvä käsite. Asia on hankala. Jos on omatoiminen lääkinnässä, on luotava jonkinlaisia raja-arvoja oireille, jolloin pystyy säilyttämään suhteellisuudentajun. Asia on kuitenkin niin kimurantti, että suomalaisessa yhteiskunnassa lääkkeiden yhteydessä sana "omatoimisuus" on jo melkein itsessään rikos. Tosin monet "ammattisairaat" ovat perillä omasta sairaudestaan paremmin kuin suurin osa lääkäreistä ja pystyvät vaikuttamaan omaan hoitoonsa huomattavasti. Usein jopa positiivisesti.

Pahoittelen sekavaa tekstiä, mutta en löydä tässä(kään) ketjussa sitä johtoajatusta jota seurata.

Pelkkä galluphan tämä on, joten ei tässä mitään kummoisempaa punaista lankaa tai varsinkaan "ainoaa oikeaa vaihtoehtoa" tarvitse olla.

Itselläni menee tällä hetkellä ainoastaan antihistamiini allergiseen yskään, ja satunnaisesti happolääkkeitä satunnaisiin vatsavaivoihin (Magnesia-maitoa ja Gavisconia sen mukaan mikä kulloinkin parhaalta tuntuu). Olen vuosien varrella saanut monista lääkkeistä uusia vaivoja, jopa sairauksia, jonka vuoksi en ole kauhean lääkemyönteinen. Särkylääkkeitä en pysty syömään lainkaan koska saan niistä viikkokausien vatsavaivat, jopa parasetamolista.

Mutta näissä asioissa mennään nassu- tai massukohtaisesti. Mikä sopii tai ei sovi yhdelle, on toisin toisen kohdalla.

Karkeasti jakaisin että lääkkeet ostetaan apteekista ja muualta sitten jotain muuta, vai onkos ruokakaupoissa jo lääkkeitäkin? Itse en ole nähnyt kuin luontaistuotteita. Nämä kai enimmäkseen on tarkoitettu ennaltaehkäisyyn, eikä jonkin jo ilmaantuneen vaivan lääkitsemiseen.

En syö. Enkä halua, koska se on merkki "viasta". Vian haluan hoitaa pois ilman mömmöjä, jos vain mahdollista ja järkevää. En halua itseäni kuitenkaan vammauttaa jättämällä ne tarpeessa pois. Lääkkeet ovat niitä viimeisimpiä keinoja. En ole lääkekielteinen, mutta en mikään fanikaan.

Onko unicum lääke? Luulen että sisältää opiaattia.

Nappaiskohan yömyssyksi Diapamin, Tenoxin, Zopinoxin vai Sirdaludin? Vai käviskö kävelyllä, söis jotain, ottais kirjan käteen kunnes rauhoittuu ja sitten pistäisi keskitylsän äänikirjan tai kuunnelman soimaan ja valot himmenemään liukuvasti. Ensin pitää valvoa vanhan rele/kello-ohjatun prosessiautomatiikan tekemä alasajo, pistää vieraileva nuoriso nukkumaan ja päättää iso varmuuskopiointioperaatio.

Jep. Ja se punainen buranakapseli tehoaa nopeasti. Jos saa kurkusta alas.

Olen lähes täysin terve joten en ota juurikaan mitään,

aamulääkkeet:

antihistamiinia
asetosalisyyliä
magnesiumia
d-vitamiinia
verenpainelääkettä
silmätippoja

illalla:

d-vitamiinia

No kyllä minäkin paljon d-vitamiinia vedän, mutta ei se mikään lääke ole. Ja magnesiumiakin, aamulla ja illalla, eikä sekään ole lääke.

Minäkin nappaan magnesiumia, runsaan annoksen että pysyy suoli toimivana. Ja talvella aloittanen taas D-vitamiinin, vaikken ole järin varma viime talvesta että nostiko se yhtään mielialaa. Ehkä alussa hivenen.

Söin sitten ravintolisiä tai mitä tahansa, niin kyllähän siitä pitää selkeä myönteinen vaikutus tulla että viitsii törsätä.