KESKUSTELU

No voi saatana. Jos sairaudessa on pahempi vaihe, niin eihän silloin mikään ole hyvä! Onko se niin vaikea ymmärtää?

Mutta okei, ei toisten ongelmista voi tietää kun ne on toisten ongelmia. Mutta vaikka olisin tervekin, mainittu jyystö on ällötyksen ällötys. Seksin pitää olla kiihottavaa, eikä tympäisevää voimistelua. Push uppeja kai pystyy tekemään yksinäänkin.

Varmasti on jälleen kerran sellaisiakin ihmisiä jotka kiihottuvat kiihottumistaan 2 t ajan, mutta itse en kuulu näihin. Jos en laukea mainitussa 5 - 15 minuutissa niin heippa orgasmit.

***

Enivei, voi olla pari seikkaa millä ehkä pystyn vaikuttamaan omaan terveydentilaani ja yritän niitä nyt hyödyntää. Ihmetyttää vain että mikä perkele on kun vuosi sitten olin lähes terve, ja tänä vuonna tilanne on mennyt vain huonompaan päin. Sen vuoksi ollut vaikea olla tästäkin asiasta hiljaa, kun ottaa aivoon. Mutta jos olen jo kerran kuntoutunut, voinee se tapahtua toistekin.

?
Miten korkealle sen pitäisi nousta?
Kyllä minä mieluummin puran sitä vähän väliä kuin odottelen jotain huippua

Ei hemmetti, sain kyllä hetkisen miettiä että mitähän tuossa ajoin takaa. Juu ei, se ajatus taustalla oli se että jos kokoajan ollaan yhtyilemässä niin minä itse ainakaan en enää kiihotu enkä laukea kovin helposti, tai tulee mitättömät orkut, jos ollenkaan. Miksiköhän olen sanonut että "välimatka" kun tarkoitus on ollut sanoa että "tauko"? Öö...

Enivei, en tiedä miten kokisin asian suhteessa jossa olisin ihan helvetin lääpälläni ja piehtaroisin intohimoissani sellainen yksilön kanssa jonka koko olemus ja kaikki eleet kiihottavat kuin viimeistä päivää. Silloin en varmaankaan tsekkaisi kalenterista että kannattaako nyt taas naida napauttaa?

Pitkässä parisuhteessa kun tahti oli erinäisistä syistä sellaista 2 - 3 viikon luokkaa, se kun sai tuntui mielettömän hyvältä ja siksi seksiin ei ikinä kyllästynyt ainakaan sen takia että olisi sitä liian usein. Pitkässä parisuhteessa kun kaikki on jo koettu toisen kanssa, en tiedä pystynkö innostumaan 2 - 3 vrk välein asiasta joka on vielä hyvässä muistissa ja mahdollisesti on tullut niin monta orkkua että on niin sanotusti orkkupussi tyhjä.

Yääh! Kahet oharit tällä viikolla. Ja on tiistai aamuyö.

Joku on varmaan nyt pielessä. Naiset kai vaan vaistoo niin helposti, jos äijällä on monta rautaa tulessa. Ja varmaan senkin, etten oikeesti oo kiinnostunut. Mutta mä vaan tykkään siitä, että pääsee ihastumaan uusiin tisseihin tai perseeseen. En ole sosiaalinen, ystävällinen, kiehtova, seksikäs, herrasmies, varakas, iloinen, elämänmyönteinen, tilannetajuinen, positiivinen, kunnianhimoinen, päämäärätietoinen, tasapainoinen, tatuoitu, kalju, spontaani, hauska, puhelias, huumorintajuinen, koiraihminen, enkä oikeudenmukainen mutta helvetin rehellinen, itsenäinen ja avoin sekä mulla on keskimääräistä pitempi muna, ja oon saanut kivaa palautetta mun miehekkäästä tyylistä.

PS. Koiran ulkoiluttamisesta olen saanut tarpeekseni. Vie halut kun joutuu kusettamaan koiran ennen kuin emännän kanssa pääsee asiaan. Ja entäs se, kun itse emäntä on koiran kuolassa ja piski läähättää siinä haistelemassa mun varpaita ja persettä. YÖÖÖK.

Minkä takia pitäisi vehdata sellaisten ihmisten kanssa joista ei ole oikeasti kiinnostunut? Et kai sinäkin ole niitä kusipäitä jotka esittävät jotain romantikkoa ja ylintä ystävää vain päästäkseen naisen pöksyihin? Kai sinne pääsee muutenkin, kun varsinkin nuoremmissa naisissa on kuulema varsin auliita pesänjakajia.

Kuhan katselen, minkälaisia ihmisiä vastaan tulee. Ihan velttona, en mä muna pystyssä lähe tapaileen ketään. Oon nörtti, en pelimies, ja mulla on ongelma noi koirat. Jostain syystä aina kun tutustun uuteen naiseen, sillä on maailman ihanin koira ja lässyn lää. Ja sen takia sitten mun kiinnostuskin laskee. Se vaan on niin rasittava lähteä säännöllisesti kadun varteen seisomaan, ja elää koiran ehdoilla. Olisi paljon kivempaa mulle, jos koira(t) ei olisi välissä häsläämässä. Koiranaisissa usein kuitenkin on sitä, mitä mä naisesta haluan, eli semmosta säännöllistä elämää ja kykyä huolenpitoon. En tiedä miten noihin karvaisiin vuhvuh-lapsiin suhtautuisi. Ne ei ole kovin luonnollinen osa mun elämää.

Eipä minunkaan. Kun aloin seurustelemaan tokan eksäni kanssa, hän asui vielä edellisen muijansa kanssa ja sen naisen oli ollut pakko saada kaksi koiraa joista kumpaakaan ei sitten kukaan ollut tietenkään jaksanut kouluttaa. Tuloksena oli se että hurtat syöksähtelivät suurinpiirtein seiniä pitkin aamusta iltaan. Erityisesti nuorempi näistä koirista oli ilmeisesti tyhmä kuin saapas, ja kun ei sille muuten löydetty uutta sijoituskohdetta (kun ei se nainen sitten jostain syystä halunnut koiriaan mukaansa muuttaessaan) vei mies sen lopulta kenneliin ja sanoi että löysi sen jostain.



Olisin saattanut kerran saada naispuolisen kaverinkin, kun tuli oltua kirjeenvaihdossa yhden ikäiseni naisen kanssa. Mutta kun tämä pyyteli käymään sen jälkeen kun oli kuvaillut miten hänellä on koulumattomaton koira jolle ei kukaan mahda mitään ja piski tekee mitä lystää, niin tapaamatta jäi.

Koiran omistajalla pitää itsellään olla kuria, järjestystä ja selkärankaa että siitä touhusta tulee jotain, eikä elukka riehu nurkissa kuin mielipuoli.