KESKUSTELU

Soon saanu.

Tai sitte se on virkamies ja joku vei sen tiimariin..

Tai sitte se on nörtti ja sai lahjaks kynän, jossa on muistitikku, kamera ja mikrofoni..

Tuo sen tietysti selittäisi.

Hihhih, mitähän se gubbe olisi sanonut jos olisit murjaissut sille että "ai perhana, oli tosiaan upea muija, MINÄPÄS OTANKIN SEN HETI TAKAISIN..."

Nakki.

No perhana, harmi kun ei tullut tuo mieleen! Moniavioisuus ei taida tosin Suomessa pelittää.

Funktionaalinen moniaviosuus on kuitenkin ollut arkipäivää jo vuosisatoja ellei jopa tuhansia.

Meinaatko että nykyinen emäntäsi olisi ratkaisuun suostunut?

No ehkei. Enkä sitä entistäkään varsinaisesti takaisin haluiaisi. Kuten todettua, ei pidemmän päälle toiminut.

Toisaalta... sitä voisi tietysti soitella yhdelle naiselle että mitä ihmettä kuvittelet näkeväsi eksässäni... Ja minä sentään olen se jätetty osapuoli, enkä jättäjä...

Eksät ovat merkillisiä vempaimia. Niiden kanssa on vähän samalla tavalla kiusaantunut olo kuin jonkin läheisen sukulaisen, vaikkapa vanhempien tai sisaruksien. Mutta toisaalta taas kuitenkin eri tavalla, koska kukaan ei ole höylännyt vanhempiaan tai sisaruksiaan (toivottavaa ainakin on että ei ole).

Avainsana on kai se että eksä luulee tuntevansa minut ja vastoin päin. Vaikka niin ei välttämättä ole, tai sitten ei oltaisi alunperinkään alettu eksiksi. Eksääntyminenhän juontuu siitä että jommankumman päähän tulee ajatus jota ei tule toisen päähän; "erottiin sovussa" on useimmiten pelkkää paskapuhetta.

Kaikkein omituisin fiilis tulee siinä vaiheessa kun yrittää miettiä ja/tai selvittää mihin kaikkeen on oikeus tai velvollisuus jonkun eksän kanssa ryhtyä kun ei kerta parisuhdetta enää ole. Mikä ihmeen taikasauva se parisuhde oikein on että sellaisen myötä kaikki on niin kovin toisin?

Kurjalta, raahautuneelta, kärsivältä...

Vapisee ja mahdollisesti tulossa hemmetinmoinen yö.

Väsyttää niin että en taida jaksaa pestä edes retkurantteja kainaloista pois. Se ei kyllä tee hyvää iholle.

Kroppa reistaa, nuppi reistaa, rahaa tulee.

Ottaisko tammiarkun.

Kirjoittaminen ei suju. Mikähän nyt mättää???? Sitä paitsi keljuttaa, että aikani tällä kirjaston koneella päättyy n. 30 sekunnissa, enkä ole saanut aikaiseksi kuin muutaman säkeen.

Tarttis varmaan lähteä hoitamaan asioita eikä kyttäillä täällä netissä että ilmaantuisiko tänne jotain niin ihmeellisen kiinnostavaa että saisi hedelmällisiä uusia ajatuksia. Vanhan jauhamistahan osa satatuhatta tänne kirjoittelu on.

Kosh:
” …hienomman tittelin…maksakirroosin ja kenties myös oman facebook-profiilin.”

On aika rumaa, että nettikeskusteluissa käytetään niin paljon sitä tuttavallista ja vulgaaria v-alkuista sanaa. Jotkut äärihumoristit jopa kirjoittavat sen w-llä. Jotkut kiireissään tai innoissaan jättävät siitä toisen tee -kirjaimen pois.

Mutta tuo länsimaisesta helvetistä tänne rantautunut äffällä alkava sana on vain niin vastenmielinen!
YOU F* DORK!
Come here big boy, come f*… with us!
Jopa arvovaltainen Helsingin Sanomat kertoo minulle irstaasti myhäillen, että sinun täytyy olla tietyn F* Clubin jäsen, jotta eteenpäin mennään.

Facebook vai vaihtoehtoinen maksakirroosi? Facebook vai sisäänpäin kasvavat varpaankynnet?
Facebook vai mestaruussarjassa pelaava pesäpallojoukkue omassa kotikunnassasi? *hämmennys*

Tuo ei oikein kuulostaa mieluisalta leikiltä tai ajatuskuviolta, mutta jatketaan kumminkin. Jollen olisi käyttänyt Intterwebbiä (Obs: lainaus!) olisin vankilatuomioni pituutta jännittävä kunnallispoliitikko, olisin täysistä sinkkiämpäreistä päätellen miljoonien lasten isä, mutta siltikin äärimmäisen lahjakas, asiaansa harteitaan myöten uppoutunut amatöörigynekologi.

Miltäkö minusta tuntuu? Ei miltään tavanomaisesta poikkeavalta, enää. Voisin siis ampaista moottoritielle kiusaaman paluuliikennettä. Olo on niin kevyen leikkisä, että voisi ajella muutaman kerran kotiliittymän ohi blokkailemassa tiukkapipoja?

Ok! Käyn tyhjentämässä kahvion puolikiinteät tavarat ennen kotimatkaa. Oli siis perusperseellinen päivä.