KESKUSTELU

(Aha, konekin siis tarvitsee loppuverryttelyn ihan kuin ihminen urheilusuorituksen jälkeen. Näinpä nuo masiinat muistuttavat meitä itseämme!)
Tänään nautin uimalan väljyydestä ja kärsin koleudesta . Hypin siis ynnä louskutin leukojani niiden lähimmäisten kanssa, jotka eivät ilman viileydestä piittaa, vaan uivat ulkosalla niin kauan, kuin kaupunki suo.

Voi kannentiiviste sentään, olisiko siinä ollut machinen tilalla engine. Siitä on kauan kun kävin Komatsun hytissä Tuurin konehuutokaupassa. Moottoria siinä pidetään tyhjäkäynnillä, eikä kauhalla kauhota tyhjää ilmaa. Ihmisellä pumppu dun-loppaa jatkuvasti kunnes lopulta loppaa lopullisesti.

Niin, tein taas satsin omenasosetta, siivosin, survoin, sulloin tölkkeihin ja pakastin eilen poimimani puolukat. Päivällä urvahdin hetken. Sitten olisin karannut puolukkaan, mutta kun sadekuuro oli tulossa, menin luomaan hiehojen lantaa karsinoista.

Näin, että veli oli ostanut Lidlistä avainsarjan, samanlaisen kuin minäkin eilen. Toinen velikin kävi ostoksilla, arvattavasti hänkin osti saman sarjan.

Tänään päätin pitää vapaapäivän. Aloitin sen maalaamalla ulkoportaat. Sitten kävin kaupassa ja ostin helevetin kalliin kirjolohen. Tulin kotiin ja rähjäsin lapselle, joka oli tullut kotiin maalaamiani portaita pitkin, vaikka olin kieltänyt. Olisi pitänyt tulla keittiön ovesta. Tommosta se meillä aina on. Sitten lapsi lähti kavereitten kanssa kylpylään ja minä lähdin sieneen. Menin lähimetsään ja kuljin naama maassa, ja koska se metsä on polkujen labyrintti eksyin kuten aina, tai en siis eksynyt, mutta jostain syystä ko. metsässä menetän aina suuntavaiston ja tulen ulos vastakkaiselta puolelta kuin minne olen fillarin jättänyt. Kesti tunnin että löysin polkupyörän. Sitten olikin aivan älytön jano, joten pyöräilin uudelleen kauppaan ja ostin olutta. Ajelin kotiin ja laitoin lohen uuniin ja sitten laitoin saunan lämpiämään. Kaivoin pottuja maasta ja väsäsin kastikkeen löytämistäni kantarelleista ja vuoden vanhoista, kuivatuista suppilovahveroista. Menin saunaan. Lapsi tuli kotiin ja käskin sen syömään ja saunoin ja join olutta. Vaimo tuli kotiin ja morjestin ja saunoin ja join olutta. Sitten tulin saunasta ja söin ja katsoin brittisarjan Irakin sodasta.

Oli tarkoitus nukkua vielä hetki, mutta ei onnistu. Nieleminen sattuu niin uituust. On pelkkää kurkkukipua, ja vain pimeallä, siksi kutsun tätä vampyyrivirukseksi. On kestänyt jo viikon. Kohta se taas häviää, kun tänne tulee valoa. Odotellessa olen syönyt mandariineja. Sitrussivujen mukaan Minneola on mandariinin ja greipin risteytys. Oikein hyvää. Jatkan sitrussivujen lukemista.

Sun pitää alkaa syödä verigreippejä.

Havaitsin uimalan entistäkin väettömämmäksi. Onneksi uskolliset uskaltautuvat uimaan ulkosalla, vaikka ei helle hellikään. Sain siis harjoittaa rauhassa hyppyjäni naurattamatta muita kuin lähitienoon variksia. Yksi niistä kraakkui vaakkui pitkään ja äänekkäästi. Mietin, mikä lintua raakutti. Kuulin vain äänen näkemättä lintua, joten en voinut ihmisaisteineni ja -aivoineni päätellä ääntelyn syytä. (Ihan muutoin vain varikset tuskin haaskaavat voimiaan vaakuntaan.)
Uituani pakenin kastumista bussiin. Sen ikkunasta havaitsin upean pilvimuodostelman taivaanrannassa. Kaivoin esiin alkeellisen kamerani mutta etsimen läpi pilvet karkasivat niin lattean vaatimattomiksi, että hylkäsin ajatukseni ikuistaa ne.
Pitäisiköhän vihdoin viimein hankkia digikamera... vai saako huokealla digikameralla sittenkään sen kummenpia kuvia kuin primitiivis-perinteisellä kuvaimellani?

Jouduin ilmaiseksi auttamaan jotakin tyyppiä lakanan viikkamisessa.

Autoin kakaraa ruotsin läksyissä. Aloitti vasta ruotsin ja lukevat aluksi numeroita ja kysymysanoja. Pikkuisen ihmeteltiin, mitä järkeä on kysyä "Missä minä asun?", mutta todettiin moisen ihmettelyn olevan ehkä luonnollisempaa ruotsinkielisille. Omaa kieroutunutta asennetta ruotsiin olisin voinut siirtää vähäisen tiedon lisäksi mutta onneksi lapsi tuntee äitinsä ja osaa karsia. Ilahduin taas sen innostuksesta kouluun. Olen joka vuosi ajatellut sen loppuvan, mutta ilmeisesti toiset vaan tykkää koulusta vaikka mitä tapahtuisi.

Unohdin tänään jotain. Muistan, että jotain piti muistaa, mutta en muista mitä.

Onnistuin suorittamaan 3 t kestäneen kävelylenkin. Toki välillä istuksin siellä sun täällä penkeillä pällistelemässä, mutta kuitenkin... Kotiin päästyä nappasin maltodekstriiniä ja katso: en ole todellakaan niin nääkähtänyt kuin kautta aikain olen tavannut olla harjoitettuani liikuntaa usean tunnin/km verran. Ehkäpä tässä tosiaan pitää alkaa sporttijuomia miksailemaan liikunnan päälle. Että saisi vähän sitä painoakin vihdoin viimein etteivät rinnat kasva pelkästään sisäänpäin ja muutenkin näytä nälkiintyneeltä.

Onneksi et kuitenkaan ollut missään oikeassa metsässä vaan jossain puistonpläntissä. Täällä varsinaisessa Suomessa (ei siis Varsinais-Suomessa) kun käy niin, että metsän vastakkainen reuna on Beringinsalmen rannalla. Tulee pitkä reissu eksymisen vuoksi.

Niin, ja tänään tein ulkovehousta. Sekä erinäisiä teknisiä suunnitelmia. Sekä mainion sapuskan ylikypsästä siankyljestä sekä pekonista ja pennepastasta.

Hytisin uimalan ponnahduslaudalla ja hain turhaan juttukaveria vähän väen joukosta. Tutustuin ensi kertaa kesäkautena kahvikioskin kaakaotarjontaan, jonka totesin maittavaksi ja sopivan lämpimäksi.
Päästyäni Piihemmon ääreen vastailin asuinaluettani ruotivaan kyselyyn.

Korjasin chilisatoa kasvihuoneesta: saman näköisiä kuin Awebin avattaressa




kuvassa rekvisiittana "hämmennin", jonka alkuperää kysyessäni rekisteröidyin tälle foorumille.

Täytin 30.

Onnea! Ottiko voimille?