KESKUSTELU

Emme voi hahmottaa kovinkaan tarkasti universumimme rajoja. Minusta universumi tarkoittaa maailmankaikkeutta. Jos et nyt tarkoita kyseenalaista käsitettä rinnakkaisuniversumeista, en oikein ymmärrä. Universumikäsite sisältää kaikki käsittämämme olevaisuuden kelluvat saarekkeet. Miten niitä voisi olla useita käsittämässämme avaruudessa? Ei niitä voi.

Käsityskykymme ulkopuolella voi ollakin, mutta silloin emme puhu käsittämästämme universumista.

Tarkoitin siis noita "kelluvia" tai pikemminkin ajelehtivia saarekkeita. Eli onko jokin syy, miksi nämä eivät olisi saarekkeita vaan jokainen saareke olisi omassa ulottuvuudessaan?

Riippuu määrittelystä. Mikä halutaan ja miksi nähdä erillisenä saarekkeena. Miksi edes tulisi nähdä erillisiä saarekkeita, ellei niitä koske erilaiset fysikaaliset säännöt.

Mutta vaikka koskisikin, silti ne kuuluisivat universumiimme. Vaikka emme edes ymmärtäisi niiden lainalaisuuksia. Kaikki havaintokenttäämme kuuluva on meidän universumissamme, vaikka emme aivan ymmärtäisi joitain osia. Kaikki havaitsemamme kuuluu universumiimme.

Siis miksi havaintokentässämme olisi useita universumeita ja miten se olisi osoitettavissa?

Oma alueemme on saareke siinä mielessä, että se on luultavasti syntynyt suuresta räjähdyksestä. Mutta maailmankaikkeudessa voi olla muitakin vastaavia suuria räjähdyksiä. Nämä olisivat selvästi saarekkeita, koska olisivat etäällä toisistaan. Miksi ne räjähdykset tapahtuisivat kukin omassa ulottuvuudessaan omine fysikaalisine lakeineen sen sijaan, että kukin räjähdys olisi vastaava kuin omamme? Sen sijaan ne olisivat yksinkertaisesti vain etäällä toisistaan eli saarekkeita.

On tietysti mahdollista, että jossain toisessa saarekkeessa olikin enemmän anti-materiaa kuin materiaa, mutta monissa olisi silti materiaa kuten meidänkin saarekkeessamme. Tosin jos fysiikan lainalaisuudet olisivat samat (saarekkeet olisivat samassa avaruudessa), niin pitkälti monissa saarekkeissa voisikin olla materiaa.

Ja muumilaakso todellisena olisi kovin mielenkiintoinen tutkimuskohde...

Jos maailmankaikkeus on fraktaalinen, seuraa siitä loputon skaalajatkumo -silloin universumeita on lukuisia. Ne voivat olla myös sijainniltaan päällekkäisiä, mutta eivät vuorovaikuta keskenään - ellei sitten neutriinoja lasketa pieneksi "vuodoksi". yhtenä esimerkkinä heikosta vuorovaikutuksesta keskenään rinnakkaisissa ja päällekkäisissä universumeissa.

Miten näkisit nuo alkuräjähdykset tuossa skenaariossa?

Kukkina kasveissa. Ihmisille tuntemattomien välttämättömyyksien seurauksena. Tuskinpa sellaisia edes on siinä merkityksessä mitä sillä nykyisin tarkoitetaan, eli kaiken alkua.

Ei maailmankaikkeuden luonne tarvitse muuallekaan sellaisia rajoitteita. Ihmisen mieli vaan on rajoittunut hakemaan kaikella alun ja lopun, kyllän ja ein. Ajatus toimii etenkin länsimaisessa ajattelussa mustavalkoisesti. Jos mittakaavat jatkuvat äärettömän pienestä äärettömän suureen,
Kaikki on mahdollista, kaikkialla ja kaikessa.

Ja Alkuräjähdys voi olla siis väärä tulkinta, sellaista ei välttämättä ole tapahtunut lainkaan. Maailmankaikkeus on aina ollut, ja tulee aina olemaan. Jossain voi tapahtua universumimme kaltainen anomalia, ja sen sisällä ja rinnalla kaikkea muuta sellaista, joka ei meitä kosketa.

Näkisin tämän vaihtoehdon nykyistä todennäköisempänä, mutta tieteen silmissä puhun lööperiä, sillä Occamin partaveitsi on jo aikoja sitten leikannut pois kaiken sellaisen, mitä mielikuvitukseton kokeisiin perustuva päättely ei voi mitenkään havaita.

Tiede etenee sattuman ja onnen kautta hitaasti ja vakaasti kuin Jäävuori isolla J:llä. Mutta se mitä ihminen voi tieteen avulla kaikesta havaita on ainoastaan sen Jäävuoren huippu. Suurin osa universumin saloista tapahtuu sen "pinnan" alla, jonne meidän energiamme ja mittakaavamme eivät yllä. Siitä spekulointi voi olla turhaa, ainakin jos keskittyy omaan akateemiseen menestykseensä, siitä saatavaan rahaan, ja rakkaudentavoitteluun. Materialistisessa ajattelussa on harvoin sijaa mielikuvitukselle. Senhän jokainen tervejärkinen voi havaita minuuteissa miettimällä nykyistä kehitystasoa. Keskiaikaiset ihmiset osoittelemassa laserilla lentokoneita. Ihmisen henkinen äly on viimeisen sadan vuoden aikana pikemminkin taantunut kuin kehittynyt, teknisestä edistyksestä huolimatta.

Ihminen pääsee kuuhun, ja samaan aikaan satsaa tuhovälineisiin miljardeja kertoja enemmän kuin toistensa auttamiseen. Jokainen miettii ainoastaan omaa napaansa.

Ja sitten tämä sama apinalauma väittää kovaan ääneen tietävänsä kaiken. Itse väitin sitä joskus 6-vuotiaana. Sen jälkeen olen ymmärtänyt etten kaikkea ehkä voi koskaan ymmärtää.

Mutta tiede on vakaa uskossaan kuin muslimiterroristi itseään räjäyttäessään. Jokainen etenemisaskel tieteessä tapahtuu kun vanhin auktoriteetti kuolee. Vasta silloin tulee sijaa vaihtoehdoille.