KESKUSTELU

Kyllähän siihen juutalaisvaltion perustamiseen YK:n taholta syynsä oli, juutalaisvainot eri puolilla maailmaa.

Juutalaiset ja mm. sionistit olivat myös taistelleet urhoollisesti Liittoutuneiden puolella pahimmissakin olosuhteissa kuten miehitetyssä Puolassa.

Mutta USA:n ja Israelin politiikka rupesi välittömästi olemaan alueella täyttä imperialismia.



Entisen mandaattivallanpitäjän Englannin sikäläisillä edustajilla oli YK:ssakin julkituodut epäilyksensä Israelissa vallan ottaneiden hihhuliporukoiden suhteen:


http://www.think-israel.org/miller.brit ... itism.html

"In 1945, with the ashes of the Jews of Auschwitz barely cold, Sir Edward Grigg (Lord Altrincham), British Minister Resident in the Middle East, and an associate of the CAA, warned a Cairo press conference of the "establishment of a kind of Nazi gangsterism in the Holy Land." Sir Edward Spears, head of the CAA, expanded on Grigg's view: "political Zionism as it is manifested in Palestine today preaches very much the same doctrines as Hitler," continuing "Zionist policy in Palestine has many features similar to Nazi philosophy...the politics of Herrenvolk...the Nazi idea of Lebensraum, is also very in evidence in the Zionist philosophy...the training of youth is very similar under both organizations that have designed this one and the Nazi one."

http://domino.un.org/UNISPAL.nsf/5ba47a ... enDocument

" In a debate in the House of Lords on April 23 last, a noble Lord, Lord Altrincham (formerly Sir Edward Grigg), who had been British representative in the Middle East during the war, expressed his horror and disgust at illegal immigration into Palestine. His Lordship called the desperate attempts of refugees in the camps of Europe to reach their homeland "a traffic carried on under conditions which really resemble the old slave-trade across the Atlantic." He knew that "the human cargoes do start out borne up by hope, but that hope is doomed to end in the most terrible disillusionment." He calls this unauthorized escape to Palestine an "inhuman process, disgusting and disgraceful." "

Sir Edward Grigg oli Egyptin brittiläisen kenraalikuvernöörin virkaan mahdollisesti siksi, että sionistit olivat tappaneet hänen edeltäjänsä, Tunnetun irlantilaisen kaljaperheen päämiehen Moynen paroni Walter Guinnessin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Lord_Moyne

"In November 1943, a committee of the British Cabinet had proposed a partition of Palestine after the war, based loosely on the 1937 Peel Commission proposal. The plan included a Jewish state, a small residual mandatory area under British control, and an Arab state to be joined in a large Arab federation of Greater Syria. The Cabinet approved the plan in principle in January 1944, but it faced severe opposition from the Foreign Secretary Anthony Eden among others. "Moyne's position differed from that of nearly all the British civil and military officials in the Middle East: the consensus of British official opinion in the area opposed partition and opposed a Jewish state; Moyne supported both."[60] The partition plan was before the Cabinet for final approval in the same week that Moyne was assassinated, but the assassination caused it to be immediately shelved and never resurrected. Moyne's successor in Cairo, Sir Edward Grigg, was opposed to partition.[61] Some historians, such as Wasserstein and Porath, have speculated that a Jewish state soon after the war had been a real possibility.[62][63]

The historian Brenner writes that the purpose of the attack on Moyne was also in order to show the efficacy of armed resistance and to demonstrate to the British that they weren't safe in any place as long as they remained in Palestine. The assassination also seemed to have an impact on the Arab side, particularly in stimulating Egyptian nationalism. Brenner makes a comparison between Moyne’s death and the assassination of pro-British Ahmed Mahir. There were Lehi members who advocated the formation of a "Semitic Bloc" opposing foreign domination, and this made it possible for Arabs to actually join Lehi. [64] "

Moynen "synti" oli siis ollut, että hän ajoi Palestiinan kaksivaltiomallia, jota oli esittänyt ns. Peelin komissio: Israelin valtiolla oli siin alun perin nyt toteunutta HUOMATTAVASTI PIENEMPI "SIIVU" PALESTIINASTA (ja senkin olisi pitänyt olla edelleen Britannian protektoraatti, kuten Egyptikin silloin vielä!), eikä suinkaan niin että "juutalaisille olisi luvattu" "Palestiinan" nimissä maat ja mannut "Persian rajaa myöten", kuten jotkut antavat ymmärtää!

http://en.wikipedia.org/wiki/Peel_Commission

Jordanian armeijaa komensi Englannin armeijan kenraaliluutnantti John Glubb:

http://en.wikipedia.org/wiki/Glubb_Pasha

Tällainen tarina "jumalia tottelemattomista", joille syntyy "eläimenkaltaisia lapsia" tunnetaan eri puolilta maailmaa, myös yhteyksistä, joilla ei ole mitään tekemistä Koraanin kanssa, mm. Siperiasta. Yleensä on kyse väestä, joka on asettunut "kirotulle alueelle" (joka yleensä on veden äärellä). Uusimmat noista tiedoita ovat 60-luviulta, Tyyneltä mereltä, Ranskan ydinkoealueelta, on puhuttu mm. "maneettilapsista". Kyseessä on joissakin tapauksissa osoitettu olleen alueen tai esimerkiksi "kirotun lähteen" (jossakin aavikon keskellä, tai vaikka ikiroudassa) radioaktiivisuus, tai muu ns. mutageenisyys.

Joku proti pitää kuitenkin olla valehtelemisella noiden höpinöidekin sisällöstä (vaikka uskovaisilla ei sinäsä olekaan mitään protia esimerkiksi heidä sepittäessään "kommunismin uhreja"), koska samalla valehdellaan ja levitetään vääriä tietoja kuitenkin laajojen ihmisjoukkojen uskomuksista.

Täällä on tuon sionistijorinan "suomalsinen" versio:

http://aikapommi.wordpress.com/

" Keitä ovat apinoiden ja sikojen jälkeläiset? "...

" Muslimimaissa kunniamurhat ovat erittäin yleisiä, eikä niistä anneta ankaria rangaistuksia “lieventävien asianhaarojen johdosta”. Jos Tur­kis­ta tulee EU:n jäsenvaltio, sen jälkeen kunniamurhakulttuuri on osa myös Euroopan unionin alkuperäistä kulttuuriperimää. "

" Kaikkialla maailmassa on yksiöitä, jotka saattavat käyttäytyä väkivaltaisesti kostaakseen menettä­mänsä kunnian, ja ylikorostunutta maskuliinisuutta esiintyy varsinkin Välime­ren seudun maissa, mutta varsinaisia kunniakoston kulttuureita tavataan pääasiassa Lähi-idässä, Poh­jois- ja Keski-Afri­kassa, osissa Keski- ja Etelä-Aasiaa. Onpa joitakin piirteitä kunniakos­ton kulttuurista havait­tavissa jopa Suo­men ro­manikult­tuu­rissa, jos­kin suhteellisen lievässä muo­dossa (vrt. verikosto ja väistämi­nen, yhteisölli­syys, vaati­muk­set kunnioittaa pukeutumis- ja muita käyt­täytymisperinteitä, herkkyys kri­tiikkiä koh­taan).

Mitä tulee isla­miin, se sai alkunsa 600-luvun alkupuoliskolla Arabian niemi­maan heimokulttuu­rien kes­kellä – alueella, jossa so­taisalla kun­niakoston kulttuurilla oli ollut pitkät pe­rinteet jo ennen isla­mia. "

Tässä on sekoitettu "kunniamurha" perheen piirissä ja VERIKOSTO SUKUJEN VÄLILLÄ.

Tuo jälkimmäinen oli keskeisenä "oikeusjärjestelmänä" Arabiassa ennen Muhammedia (joskin sitä yritettiin säännellä ja sovitella, ja Muhammedin seuraaja Abu Bekr oli ollut tiettävästi tällainen sovittelija).

Tällä ei ole kuitenkaan kerrassaan mitään tekemistä perhejärjestelmään "liittyvän" kunniamurhan kanssa, sillä Arabian pakanoilla (Koraanin "monijumalaisilla") oli ennen Muhammedia TÄYSIN ERILAINEN PERHEJÄRJESTELMÄ, jota ei voi sanoa kauhean miesvaltaiseksi eikä normeiltaan "kireäpipoiseksi". Siinä jokaisella naisella oli yleensä kaksi aviomiestä, omaheimoinen ja vierasheimoinen, joista se omaheimoinen oli pääasiassa vastuussa lasten elättämisestä. Kullakin miehellä oli noin neljä vaimoa, sillä miehiä oli karavaanikauppakultturissa hengissä voin noin puolet naisten määrästä. Muhammed rupesi aluksi ajamaan tämän järjestelmän tilalle tiukkaa yksiavioisuutta, mutta miesten edelleen vähetessä uskonsotien seurauksena naiset pakottivat islamin hyväksymään moniavioisuuden.

"Islamilainen" kunniamurha on tosiassa peräisin NAPOLEON LAISTA hänen miehittäessään Egyptiä, johon tuoloin kuuluivat myös Palestiina ja Libanon. Ranskan tuolloisessa laissa oli "uskottoman vaimon kunniamurha" sallittu. Sopinee arvata, että Napoleanin lakiin tarttuivat tuolloin ensimmäisinä alueen muut kuin islamilaiset kansanryhmät...

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/N%C ... 5235776003

" Näin nainen tulkitsee Koraania

Julkaistu: 21.4.2008 22:37


BRYSSEL. Oikeusoppinut Azizah Y. al-Hibri tulkitsee Koraania ja islamia seuraavasti:

Minkä osan Koraani varaa naisille? Saman kuin miehillekin. Nainen on taloudellisesti, juridisesti ja moraalisesti itsenäinen yksilö.

Mikä on aviopuolisoiden asema? Mies ja nainen ovat tasavertaisia kumppaneita. Avioliitto ei ole työsopimus: mies palkatkoon siivoojan erikseen.

Mitä kuuluu naiselle erossa? Morsiamen sulhaselta saama lahja ei ole ero- eikä morsianraha, vaan puhdas lahja. Omaisuus jaetaan erikseen.

Miksi Libanonissa mies sai tappaa petollisen vaimon? Tämä ei perustu Koraaniin, vaan Napoleonin aikaiseen ranskalaislakiin.

Miksi Koraani sallii miehen kurittaa vaimoa? Säännös puhuu nimenomaan väkivaltaa vastaan, koska se kirjoitettiin erityisen väkivaltaisena aikakautena. "

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Isl ... 5235776025


" Islamtutkija: Imaamit pimittävät naisilta Koraanin antamat oikeudet

Julkaistu: 21.4.2008 22:38

Annamari Sipilä
helsingin sanomat

Azizah Y. al-Hibrin mukaan Koraani on tasa-arvon puolella, sitä vain tulkitaan toisin.

BRYSSEL. Kuinka vaikean työn sitä itselleen voi oikein ottaa? Professori Azizah Y. al-Hibri on näkyvä ja äänekäs nainen muslimien maailmassa.

Libanonilaissyntyinen al-Hibri opettaa amerikkalaisessa Richmondin yliopistossa lakia ja Koraanin tulkintaa.

Hän toimii myös käytännön juristina, joka ratkoo riitoja islamin sääntöihin nojautuen.

Miten nainen pärjää konservatiivisten imaamien kanssa?

"Minulle sanotaankin usein, että ole varovainen niiden kanssa. Mutta mitä imaamit minulle voisivat? Minähän nojaan Koraaniin", Brysselissä viime viikolla vieraillut al-Hibri kertoi.

Al-Hibri on vakaumuksellinen muslimi, mutta kaikkea muuta kuin konservatiivinen sellainen.

Suosittu luennoitsija tulkitse Koraania feministisestä näkökulmasta. Al-Hibrin mukaan muslimien pyhä kirja on tasa-arvon kannalla.

"Todellisuus on tietysti aivan toista", hän myönsi.

Taustalla ei ole vain Koraanin sanoman ja patriarkaalisen kulttuurin törmäys. Vähintään yhtä paljon harmia aiheutuu eri miesvaltaisten kulttuurien törmäyksestä.

Koraanin opetukset unohtuvat, kun kulttuurit taistelevat keskenään.

Pääongelman muodostavat kuitenkin vanhoilliset imaamit, jotka pimittävät naisilta Koraanin takaamat oikeudet.

Al-Hibri antoi esimerkin käytännön elämästä. Egyptiläinen tuomari vaati, että islamiin kääntyneellä morsiamella piti olla häissään holhooja mukana.

Al-Hibri kyseenalaisti tulkinnan ja etsi lainkohdan tuekseen.

"Imaami sanoi sitten minulle, että kyllähän hän tietää, että asia on näin. Hän ei vain halua, että naiset tietävät oikeuksistaan", Al-Hibri kertoi European Policy Centre -ajatuspajan tilaisuudessa.

Toinen tapaus sattui Yhdysvalloissa, jossa al-Hibri toimi avioerojutussa välimiestuomarina kahden miespuolisen tuomarin kanssa.

Al-Hibrin mielestä Koraani antoi omaisuudenjakoon yksiselitteiset ohjeet. Kaksi muuta olivat hetken mietittyään samaa mieltä.

Mutta kun tuli tuomion julistamisen aika, miestuomarit halusivat langettaa – ei Koraanin mukaisen – vaan aviomiehen edun mukaisen tuomion.

"He tunsivat naisten oikeudet, mutta halusivat silti suosia miestä, jottei ongelmia syntyisi", al-Hibri kertoi.

Ei olekaan ihme, että monien mielestä islam on sietämättömän patriarkaalinen uskonto.

"Naisille on valehdeltu (islamista). Naisten ääni ei kuulu."

Ratkaisuksi al-Hibri suosittelee vanhaa lääkettä eli koulutusta.

Ilman koulutusta ja taloudellista itsenäisyyttä naiset ovat miesten armoilla. Imaamit saavat sepittää Koraania paukuttaen millaisia tarinoita hyvänsä.

Al-Hibrin vetämä verkosto on kouluttanut jo 17 naispuolista Koraani-oppinutta EU-maihin. Lisää tarvittaisiin, sillä Euroopan muslimiväestö kasvaa kaiken aikaa.

Mutta omien aivojenkin käyttö on sallittua. On järjetöntä soveltaa Koraania kirjaimellisesti vuonna 2008, al-Hibri uskoo.

"Jumala antoi meille kaikille aivot. Siksi islaminuskoiset eivät tarvitse paavia", hän heitti. "

Arkkis:

Eikös sinun nyt kuitenkin pitäisi ryhtyä avoimeen kamppailuun noita vanhoillisia imaameja vastaan juutalaisuuden sijasta?

Minä vastustan kaikkea uskontoa, myös kaikenlaisia "feministiteologioita", vaikka tuonkin tässä esiin mielenkiintoisia tutkimustuloksia. Ikävämpi piirre tässä on, että nämä tulokset pitävät paikkansa, mutta sionistien suomalaisen tavallisen pulliaisen elinpiiriin asti yltävät "tulokset" ja "tulkinnat" eivät pidä, vaan ovat (yleensä) aivan täyttä puutaheinää.

Kappas vaan se on Wikissä väärin. Eikä siellä ole Aisahan syntymävuottakaan, joka oli 611, höpölinkki. Hänen naimisiin Muhammedin kassa palattuaan sotapakolaisuudesta Abessisasta Muhammedin uskonlikkeen voiettua sisällissodan Medinan kaupungissa v. 624.

http://www.answers.com/topic/abu-bakr

"In Medina, Abu Bakr helped Mohammed in many unobtrusive ways, and his knowledge of the genealogies and intrigues of the numerous Arab tribes was a great asset. The two men were further bound together by Mohammed's marriage to Abu Bakr's daughter Aisha in 623 or 624 "

Nämä linkit ovat nyt ristiriidassa, sillä täältäkin viitataan tuohon wikin paikkansa pitämättömään Aisha-linkkiin.

http://www.babynamer.com/category/468

" Ayesha (born 611, died 678)

Influential second wife of Muhammad. "

Aisha on päässyt epäonnisten sotapäälliköiden listallekin, kun johti kapinaa shiia-islamin perustajaa Muhammedin serkku, kalifi Alia vastaan. Aisha oli kova politiikkatäti, joka olisi ilmeisesti suuresti muuttanut islamin julkikuvaa, jos olisi tuon aiheellisen kapinansa voittanut ja nostettu vaikka naiskalifiksi.

http://www.answers.com/topic/aisha

Tämä linkki siis antaa Aihan syntymävuoden 611 ja avioliittovuoden haarukassa 623 – 624. Vuodesta 615 vuoteen 622 Aiṥa oli Abessiniassa.

Linkki on kyllä huono, ja viittaa toisiin vielä huonompiin linkkeihin, joissa ei kaikissa ole päätä eikä häntää, mutta se on toinen juttu.

Nille aika monille, jolla englanti takkuaa, on tähdennettävä, että tässä on toiset asiat historiallisten lähteiden mukaan, kuten nuo syntymävuodet ja sellaiset, ja jotka on tarkoitus ottaa todesta (ovat ne sitä tai eivät...), ja on kohdat ”in traditional view” eli perimätiedon mukaan EROTUKSEKSI HISTORIALLISESTA TIEDOSTA ja vieläpä erikseen sunni- ja shiiaperinteen mukaan, ja nämä ovat siis ristiriidassa historiallisen tiedon kanssa:

” Early life

Aisha was the daughter of Um Ruman and Abu Bakr of Mecca. Abu Bakr belonged to the Banu Taym sub-clan of the tribe of Quraysh, the tribe to which Muhammad also belonged. Aisha is said to have followed her father in accepting Islam when she was still young. She also joined him in his migration to Abyssinia (Ethiopia) in 615 AD; a number of Mecca's Muslims emigrated then, seeking refuge from persecution by the Meccans who still followed their pre-Islamic religions. ”

Täällä on linkki Etiopian pakolaismuslimiryhmään, joita oli oikeastaan kaksi, vuosina 615 – 616 sekä 616 – 622, eli arabialaisen ajanlaskun vuoteen 0, jolloin liike pakeni Mekkasta Medinaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/Second_mig ... _Abyssinia

Abu Bekr ja hänen tyttärensä Aisha (611 – 678) ja tätä 10 vuotta vanhempi Asma (601 - 695) lähtivät Etipoiaan ensimmäisen muuton mukana, mutta tyttäret palasivat vasta toisen muuton mukana 622. Asma meni naimisiin arabikomentaja Zubairin kanssa (joka oli taustaltaan appensa vapaaksi ostamia orjia) ja heidän poikansa Abdallah, sittemmin lainoppinut ja Ṥaria-lain kirjoittajia, oli ensimmäinen Medinassa syntynyt lapsi tuossa muuttajien joukossa. Zubair ja Aiṥa sittemmin johtivat taisteluja Muhammedin serkku Alia, shiia-islamin perustajaa vastaan, ja heitä on luultu Muhammedin jälkeen pariskunnaksikin, mutta he olivat lanko ja käly. Yksi perimätiedon virhelähde on, että Asman väitetään kuolleen 100-vuotiaana v. 695, mutta hän oli tuolloin vasta 94-vuotias.

Abessiniassa ei suinkaan ollut mikään Ö-joukkue, vaan pikemminkin kovimmat sellaiset nimet, jotka suinkin voitiin aivan välittömästä taistelusta irrottaa, kuten myöhempi kalifi ja Koraanin kirjoittaja Othman (Uthman), vaimonsa, Muhammedin tytär Ruqaija, sekä Abu Ubaida ibn adž-Džarrah, liikkeen paras sotilaskomentaja, entinen pakanallisten Allahin-palvojien (kuunjumalan, ”näyttää tietä”), karaavanisuunnistajien päämies (Amr ibn-Abd-Allah, titteli) ja myös entinen ja tulevakin karavaanirosvo...

” According to the early Islamic historian Muhammad ibn Jarir al-Tabari, Aisha's father tried to spare her the dangers and discomfort of the journey by solemnizing her marriage to her fiance, Jubayr ibn Mut'im, son of Mut‘im ibn ‘Adi. However, Mut’am refused to honor the long-standing betrothal, as he did not wish his family to be connected to the Muslim outcasts. The emigration to Ethiopia proved temporary and Abu Bakr's family returned to Mecca within a few years. Aisha was then betrothed to Muhammad. ”

On mahdoton ajatus, että keskenkasvuinen Aiṥa olisi palannut tulokseltaan epävarman sodan keskelle ennen kuin vanhapiikasisarensa Asma.

On historiallinen fakta, että Aiṥa oli Abessiniassa neljävuotiaasta (ainakin) kaksitoistavuotiaaksi.

” Marriage to Muhammad

Aisha was initially betrothed to Jubayr ibn Mut'im, a Muslim whose father, though pagan, was friendly to the Muslims. When Khawla bint Hakim suggested that Muhammad marry Aisha after the death of Muhammad's first wife (Khadijah bint Khuwaylid), the previous agreement regarding marriage of Aisha with ibn Mut'im was put aside by common consent.[1] British historian William Montgomery Watt suggests that Muhammad hoped to strengthen his ties with Abu Bakr;[1] the strengthening of ties commonly served as a basis for marriage in Arabian culture.[2] ”

Muhammedin ensimmäinen vaimo Hadidža, sekä hänen setänsä heimopäällikkö Abu Talib, joka ei itse ollut tunnustuksellinen muslimi, mutta shiia-islamin perustaja Ali ibn Talibin isä, kuolivat samana vuonna, josta kuitenkin lähteissä on epäselvyyttä. Aikaisin esitys on 619, myöhäisin 623.

Kaikki muslimit ovat yhtä mieltä, ettei puhettakaan Muhammedin uudesta avioliitosta ollut Hadidžan eläessä (vaikka tämä itse arabien vanhassa pakanajärjestelmässä kasvaneena olisi tuskin sellaiselle ehdoton este ollut).

Joka tapauksessa Hadidža kuoli Mekkassa, kuten myös Abu Talib, ja siellä ovat myös heidän tunnetut hautansa. Todennäköinen kuolinvuosi on 622. Viimeisenä muslimina siltä erää Mekkasta poistui Ali, ilmeisestikin pakanaisänsä hautajaista (jota shiiat kuitenkin väittävät salamuslimiksi).

Hadidža kuoli jossakin määrin yllättäen ainakin muille kuin itselleen ”lyhyeen ankaraan tautiin”, jonka laadusta ei ole tarkempaa tietoa, perheen (entisessä?) kaupunkiasunnossa, mutta hänen tautiinsa katsottiin vaikuttaneen, että hän piti tapanaan liikkua Muhammedin ja muun turvallisuussyistä liikekannalla olevan Abu Talibin Banu Hashimin heimon mukana, jotka siis kaikki eivät olleet muslimeja, iästään huolimatta erämaissa kuumuuden ja kylmyyden armoilla, vaikka olikin kaupunkilainen. (Se tauti ei kuitenkaan ollut malaria, johon Muhammed kuoli kymmenisen vuotta myöhemmin.)

Hän kuoli Mekkan asunnossaan ja haudattiin heimon hautausmaahan vain Muhammedin, Abu Talibin ja joidenkuiden muiden läsnäollessa. Rahansa hän oli pistänyt taitavasti menemään liikettä palveleviin tarkoituksiin silloin kun niitä eniten tarvittiin eli juuri tuohon aikaan. Hänet jopa haudattiin pramean arkun sijasta Muhammedin edustusbeduiiniviittaan käärittynä. Kaikki viittaisi siihen, että liike oli ainakin pääosin tuolloin jo lähtenyt Mekkasta ja sen liepeiltä Jathribiin/Medinaan, ja Mekkassa liikuttiin mahdollisimman vähän, ja sellainen liikkuminen loppui kokonaan Abu Talibin kuolemaan pari kuukautta naapurinsa Hadidžan jälkeen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Khadija

Vuosi 623:kaan ei ole sikäli ehdottomasti pois suljettu, että varsinainen sota Mekkan ja Medinan välillä syttyi vasta 624, kun Abessiniasta palannut Abu Ubaida nimitettiin Muhammedin joukkojen ylipäälliköksi, ja mekkalaiset rupesivat syyttämään paitsi häntä myös Muhammedia karavaanirosvouksesta. Nyt he myös huomasivat, ettei Abu Ubaidalla sentään ollut abessinialaisia joukkoja komennossaan. Syytteet eivät ollet täysin vailla perää, ja jopa Muhammedkin osallistui kerran hyökkäykseen mekkalaista karavaania vastaan. Hän joutui keskelle taistelua, sai epileptisen kohtauksen pudoten kamelin selästä ja todistajien mukaan ”jäi verettömänä makaamaan taistelukentälle”. Hänen kuolemaansa jo surtiin ja tieto siitä levisi laajalle, kun Muhammed kuitenkin kömpi kentältä kotiin vailla isompaa naarmuakaan, vain kovasti mustelmilla. Kovini yritettiin vängätä, että ”Muhammed on noussut kuolleista”, vaikka tämä itse toppuutteli (eräästä aikaisemmasta, Abu Bekrin pelastamasta munauksesta Taifin kaupungissa viisatuneena), että ”mistään sellaisesta ei varsinaisesti ole kysymys, olen vain ihminen”...

Mainittu ”Aiṥan entinen poikaystävä” liittyy tähän kuvioon sikäli, että pojan isä ja sitten poika itsekin taistelivat Mekkan puolella, vaikka isä oli aikaisemmin ollut Abu Bekrin tärkeä sovittelukumppani. Ongelma ”Aiṥan mekkalaisesta poikaystävästä” oli ”paha”, ja sitä jopa käsiteltiin ”profeetan neuvostossa” (Abu Bekr, Omar ibn Hattab, Ali ibn al-Talib, Othman, Ahu Ubaida, Zubair), ja Muhammedin kanta (että ”mitään ongelmaa ei ole”) jyrättiin, ja Muhammedia kehotettiin vahtimaan vaimojaan, tuolloin kahta, tarkemmin.

” According to the traditional sources, Aisha was six or seven years old when betrothed to Muhammad.[1][3][4] American historian Denise Spellberg states that "these specific references to the bride's age reinforce Aisha's pre-menarcheal status and, implicitly, her virginity."[3] This issue of her virginity was of great importance to early historians who supported the Abbasid Caliphate. These historians considered that as Muhammad's only virgin wife, Aisha was divinely intended for him, and therefore the most credible regarding the debate over the succession to Muhammad.[3]

Aisha stayed in her parents' home for several years until she joined Muhammad and the marriage was consummated. ”

Tämä ”perinnetieto” Aiṥasta lapsimorsiamena” lähtee siis Muhammedin sedän Abbasin jälkeläisten kalifisuvun (viimmestä päälle umpikieroa väkeä, jotka itse tunnustivat eri lahkoakin kuin julkisuuteen antoivat ilmi ja VAINOSIVAT sen islamin lahkoista ”tieteellisimmän”, mutaziliittien jäseniä, johon itsekin salaoppina kuuluivat!) hörhöilyä Muhammedin neitseellisestä ”taivaassa yhdistetystä vaimosta”, kun kaikista muista vaimoista tiedettiin, että ainakaan he evät ole sellaisia. (Ja mahdollisia vieraita naisia ei oteta huomioon, vaikka niitäkin Muhammed vanhemmiten käytti.) Hadidžahan oli ollut kaksi kertaa naimisissakin ja perinyt molemmilta miehiltään karavaanikauppahuoneen. Perheeseen kuului alussa myös kaksi hänen tytärpuoltaan edellisten aviomisten perua.

” Age at marriage

The issue of Aisha's age at the time she was married to Muhammad has been of interest since the earliest days of Islam. Early Muslims regarded Aisha's youth as demonstrating her virginity and therefore her suitability as a bride of the Prophet. During modern times, however, critics of Islam have taken up the issue, regarding it as reflecting poorly on Muhammad's character.
References to Aisha's age by early historians are frequent.[3] According to Spellberg, historians who supported the Abbasid Caliphate against Shi'a claims considered Aisha's youth, and therefore her purity, to be of paramount importance. They thus specifically emphasized it, implying that as Muhammad's only virgin wife, Aisha was divinely intended for him, and therefore the most credible regarding the debate over the succession to Muhammad. [3] ”

Eli tuo olisi historiallisesti perätöntä sekoilua liittyen ”oikeuteen Muhammedin feodaaliseen perijyyteen”, jonka ei katsoisi kauheasti tämän päivän ihmisiä kiinnostavan. Muhammedhan tavallaan loi feodaalisen valtion. (Vaikka monet olisivat mielummin luoneet esimerkiki kapitalistisen, mutta siihen ei ollut todellisia mahdollisuuksia. Bysantissahan oli vielä tuolloin antiikkinen orjuus, vaikka 200 vuotta oli jo kulunut Suur-Rooman hajoamisesta, ja se orjuus oli ollut vasta "kunnolla" leviämässä Arabian niemimaalle. Shiiat sittemmin ovat painottaneet uskonnollisen ja poliittisen johdon sukulaisuutta Muhammediin, sunnit taas eivät.