KESKUSTELU

http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/4371789.stm

Tämä Mrs. Schiavon tapaus kiehuttaa USA:ta tällä hetkellä aika reippaasti.
Nainen on ollut vihannes jo 15 vuotta ja USA:ssa tapellaan siitä, pitäisikö naisen antaa kuolla vai jatkaa elon ylläpitoa.

Mitä sinä olet mieltä asiasta? Onko mielestäsi oikein ottaa letku pois? Onko mielestäsi toisaalta oikein jättää letku paikalleen? Ja miksi?

Jos olisin vihannes, eli aivotoimintani olisi loppunut, asia olisi tietenkin kannaltani samantekevä. En voisi silloin kokea kärsimyksiä. Jos taas voisin ajatella ja tuntea, toivon että tuollaisessa tilanteessa kärsimykseni lopetettaisiin. Olen sitä mieltä, että on parempi on olla ilman elämää kuin todella huonon elämän kanssa.

Lapset ja vähä-älyiset ovat onnellisia kun taas fiksut ovat enemmän tai vähemmän onnettomia. Tästä voidaan päätellä, että aivokuolleena ihminen on onnellisimmillaan. Eipä silti, itsekin toivoisin tulevani eutanoiduksi ja mieluummin aktiivisesti kuin passiivisesti näännyttämällä.

Allekirjoitan Neutronin ja Deus Exän näkemykset.

Ylen yksimielinen minäkin

K.o. rouvan kohtalo kytkeytynee Ameriikoissa laajemmalti vellovaan Pro-life keskusteluun. Milloin elämä alkaa ja päättyy ja saako ihminen siihen mitenkään vaikuttaa.

Kokemukseni mukaan Suomessa lääkärit keskustelevat omaisten kanssa ja kaikissa tietämissäni tapauksissa on annettu esim lupa sammuttaa hengityskone.

Vuosia sitten oli Lääkärilehdessä potilaskertomus "Nuoren naisen kuolemasta," jossa hengityskoneeseen joutunut nuori nainen sai omasta pyynnöstään ja lukuisten konsultaatioiden jälkeen lääkärit vetämään töpselin seinästä. Kaunis ja inhimillinen case

Mummo

Mummo

Vihanneksena en halua elää, jääkaappina ehkä.

Ei se määrä vaan se laatu.
En halua elää pitkään tiedottomana, pahimmillaan kärsivänä. Tämä vuoksi olen tehnyt hoitotestamentin, jotta päiväni päättyisivät mahdollisimman mukavasti jos letkujen varaan joudun.

En tiedä voiko vihanneksena oloa sanoa elämäksi, mutta oli miten oli, en haluaisi päätyä sellaiseksi.

Kaikki saa kuolla ja elää oman tahtonsa mukaan. Jos ei pysty itse päättämään niin sitten pitää ratkaisu tehdä ns.muiden hyväksi.

Hassua että yhteiskunta haluaa päättää ja hallita kaikkien elämää. Vähän offtopic mutta esimerkiksi huumeiden käytön kriminalisointi on mielestäni tälläinen juttu. Kaikki tietää että se on pahaksi itselle, joten jokainen saa päättää mitä kehollaan tai elämällään tekee.

Jos omaiset eivät enää halua että vihanneksena elävää pidetään elossa niin miksi ei vaan sallita "elämän" lopettamista. Onko tietoa muuten tälläisten tapausten paranemisista? Itselläni sellainen käsitys että ei voi aivokuolemasta enää palautua.

Olen samaa mieltä. Yhteiskunta haluaa päättää vähän liikaa. Tässäkin tapauksessa Bush jopa teki uuden lain, jotta nainen pidettäisiin hengissä. Kyseinen laki mahdollisti tappelun jatkumisen korkeimpaan oikeuteen asti.

Tässä Schiavon tapauksessa omaisista naisen aviomies haluaa letkut irti, kun taas vanhemmat ovat tapelleet naisen hengissäpidosta jo melkein tämän 15 vuotta, jonka nainen on ollut vihanneksena. Tässä vaiheessa sitten mies voitti, sillä lääkäri on todennut tilan olevan parantumaton.

Mielestäni vanhemmat ja sisarukset ajattelevat asiassa enemmälti vain itseänsä. He eivät halua myöntää, että sukulaisensa on käytännössä kuollut ja haluavat ihmeen toivossa (hyvää onnea..) pitää naisen elossa. Kyllä, lapsen menetys ennen omaa menoa on varmasti erittäin raskasta. Uskoisin kuitenkin pidemmän päälle raskaampaa olevan juuri ihmeeseen uskomisen ja toivon ylläpitäminen, kun ei asiaan voida vaikuttaa ja samalla toisen menetystä ei päästä käsittelemään.

Eiköhän tässä tapauksessa Yhdysvaltojen yhteiskunnallisen järjestelmän vinoutumisen sijaan ole pikemminkin kyse Bushin ja muiden vallankahvassa olevien äärikonservatiivisten uskonnollisten fundamentalistien tahdosta ja tarpeista päsmäröidä toisten valintoja ja elämiä oman suppean maailmankatsomuksensa pohjalta. Tietenkin yhteiskunnan ongelma on kyllä se, että se antaa yhdelle miehelle niin paljon valtaa.

Kamalaa se olisi elää elämäänsä letkuissa.
Samoten kuin myös halvaantuneena.

Mistäs tiedät?

Simuloi neliraajahalvaantumista vaikka viikon verran. Makaat sängyssä ja annat muiden hoitaa aivan kaikki asiasi eritteiden ruokkoamisesta lähtien. Eiköhän tilanteen mukavuus valkene sinullekin.

Olen talla hetkella USA:ssa, ja taman aamun sanomalehdessa oli useita eri lomakkeita, jotka tayttamalla ihmiset saavat oman tahtonsa laakareiden tietoon siina tilanteessa, etta tulevaisuudessa joutuisi itse tilanteeseen, jossa ei voi tehda ratkaisuja. Yleinen mielipide ainakin Michiganissa (joka on liberaali valtio) on, etta Terri Schiavon elama ei ole elamisen arvoista ja etta hanet pitaisi "vapauttaa" karsimyksistaan. Toisaalta esim. aarikristityt ryhmat vertaavat terrin tapausta abortteihin, jotka heidan mielestaan pitaisi myos kieltaa lailla. Eri oikeusistuimet ovat ainakin toistaiseksi talla viikolla antaneet kielteisia paatoksia Terrin vanhempien kannalta, enka usko etta ne tulevat muuttumaan korkeammissakaan oikeusasteissa. Moni myos kritisoi sita, etta Bush kuvittelee voivansa maarata, mita ihmisten tulisi tehda elamallaan. Eras yleisonosastoon kirjoittanut kommentoi: "Bush junior thinks he's the king of the USA and that he can dictate what people can do with their lives and that's just not true - even if I myself am a Bush man." Kyse on pikemminkin muutaman hyvin konservatiivisten ihmisten ajattelutavasta eika suinkaan merkki koko yhteiskunnan kieroutuneisuudesta.

Mita kysymykseen tulee, niin samassa tilanteessa en haluaisi elaa keinotekoisesti koneiden ja ruokintaputken avulla, vaan mieluummin luovuttaisin elimeni ja lopettaisin elamani ilman vuosikausia kestavaa elaman ja kuoleman rajalla haalymista .