KESKUSTELU

Eilen tuli kesäkauden kolmas yli metrinen hauki ja samalla haukilukema nousi 42 kappaleeseen. vuoden tavoitteeseen siis enään 8 kpl ja sitten voi keskittyä täysillä kilon ahvenen etsintään.

Nyt olisi tarjolla puntari, jolla pienempikin sintti muuttuu ennätyskalaksi:
Kekkosen kalapuntari nettihuutokaupan vetonaula | Nelonen.fi

Aikoinaan, niissä pilkkikilpailuissa joissa olin, kiellettiin katkaravun häntäosan syöttinä käyttäminen.
Miksi?
En ottanut asiasta sen kummemmin selvää, mutta nyt asia tuli taas mieleen jotenka kysäisen sitä teiltä.

Eilen oltiin kalassa. Uistimeen kävi ruovikon reunasta otus, joka tuntui ensin tukilta. Sitten se lähti viemään. Paksu haukivapa mutkalla, tukevan haukikelan kitkajarru täysillä, ja kala meni just niin kuin halusi. Yhtään kierrosta en saanut vedettyä siimaa takaisin. Kelan puola tuli näkyviin eikä siimaa ollut enää kuin pari metriä. Sitten se otus pääsi irti ja meni menojaan. Mikähän helvetti se mahtoi olla? Itte vielä kokeilin vetää sitä siimaa kelalta, eikä minun käsivoimin sitä kelaa saanut juuri inahtamaankaan. Vissiin se oli sukellusvene tai jokin.

En sitten saanut yhtään kalaa koko reissulta. Noh, pohjoistuuli...

Se kuuluisa, joka pääsi karkuun.

Itse sain omani ylös 3 viikkoa sitten. 10,52kg/118cm on aika terhakka 15 asteisessa vedessä. Peruke ja vaparengas meni vaihtoon..

Joko se oli sukellusvene, tahi sitten hauki. Todennäköisesti jälkimmäinen. Olleet vielä tässä lokakuullakin harvinaisen energisellä päällä, ainakin täällä merenkurkun korkeudella. Jätit tänä kesänä olleet hukassa, mutta jo tuollaiset +5-kiloiset vesien lämmettyä olleet melkoisia haasteita. Voimaa niissä piisaa. Harvemmin tosin tukkeja, enemmänkin lohikaloja leikkineet hyppyineen ja muine venkoiluineen.

Huomenna uudestaan saareen, montaa kertaa tässä enää kuitenkaan jaksa/tarkene. Eilen kauden toinen taimen. Ei kumman kokoinen (1.5-2kg), mutta kummasti innosti jatkamaan...ja hyvää oli.

Se taisi olla siinä, tämä kesäkausi, merellä ainakin. Olipas reissu. Heti alkuun aikamoinen rrrkele, joku rantaruåttalainen käynyt miinoittamassa saaren parhaat apajat kolmella verkolla. Heittele nyt siinä, mihin? Hetken päästä kun löydettyä sen "mihin" sellainen siimasotku että moista sitten kuin kersana kalastusta opetellessa. Syy selvisi hetipian sotkun selvittyä, sangan palautusjousi poikki. Luovuttaa jo meinasin, vaan hieman testailtua sangan manuaalipalautuskin onnistui ja pysyi niin hyvin alhaalla että kaipa tuolla pikkukaloja ylös asti, aivan tyhjin käsin sentään. Siispä toisen puolen tutuille ahvenapajille. Ahvenia ei näkynyt, vaan iski joku 3-4 kiloinen hauki. Nousi yllättäen mutkitta ylöskin, kunnes...pihtejä kaivamassa että ehjänä irti koukusta, vetäisi sellaisen potkun että viuh, kala takaisin rantakivikossa. Ja siima ikävästi sellaisen terävän kiven ympäri, naps, sinne män kala, uistin, peruke & pätkä siimaa. Limoja hyisessä merivedessä käsistä pestessä iski uusi rrrkele ja...

...en kuitenkaan luovuttanut. Pari ihan mukavaa parikiloista lopulta nousi haukipihveiksi. Ja jotenkin kuin kesän kohokohdaksi, vaikken noin lintubongailusta niin, merikotka. Matalalta yli, ja pari kaarrosta kapean salmen toisen puolen, vaikuttava näky livenä.

Onko ilmanpaineen muutoksilla yhteyttä kalojen syöntiherkkyyteen?

Aikoinani kuulin usein kalakaverien kertovan, että usean aurinkoisten poutajaksojen jälkeen tuleva lämmin kostea ilmanala on parasta kalan syönnille. Olen itsekin samaa mieltä, mutta mutta...
Vedessä asustelevalle kalalle voi olla tärkeää onko veden yläpuolella korkea- vai matala ilmanpaine?

Matalapaineen tuoman sateen myötä lentävät ötökät usein joutuvat veden varaan ja silloin ne ovat helppoa saalista kaloille. Samoin veden ylle kaartuvien puiden oksien pinnalla olevat mönkijäiset usein putoilevat alhaalla odottavien kalojen eineseväiksi. Silloin usein sanotaankin, että nyt on hyvä kalailma.
Mutta kun tuo kala syö yhtä hyvin myös ennen sadetta... Vaistoavatko kalat, että nyt on matalapaine ja se tuo sadetta ja sen myötä syötävää.
Tuolloin kalojen saalistusvietti lisääntyy matalapaineen aikana vaikka ei sada.

Mitään tieteellisesti pätevää perustetta en asialle löytänyt, mutta noin empiirisen tutkimuksen perusteella kyllä. Nopeat ilmanpaineen muutokset, tahi muuten ilmanpaineen pyöriessä siinä 1015-1025 haarukassa syönti parhaimmillaan. Samoin kuin etelän ja lännen välisillä tuulilla. Tämä siis merellä. Pienillä järvillä veden lämpötila tuntuu olevan isommassa roolissa, kunhan oikean syvyyden löytää niin syönti on taattu. Suomen haukiseura nettisivuillaan aika kattavasti kertoilee noista tuulista, virtauksista ja ilmanpaineista. Kalapaikoissa kuitenkin eroa, ja se paras syönti löydy kuin kokeilemalla, kokeilemalla ja vielä kerran kokeilemalla. Omat parhaat paikat löytyneet osin aika epätodennäköisistä, paikoin jopa epätodennäköisillä keleillä.

Kiitos linkkivinkistä.
Katsastelin sitä näin alkuun pintapuolisesti. Mielenkiintoista. Täytyykin syventyä siihen myöhemmin ajan kanssa. Toisaalta meikämammalta muisti reistailee...nooh... se siitä. Hetken ahaaelämyskin on kivaa.

Ja sitten toisenlainen ihmetys, joka on aikain saatossa silloin tällöin pyrähtänyt mieleeni.
Miten ahvena tietää. että kastemato on niin syötävän hyvää.
Oletan kasiaisten olevan hyvin vettä kaihtavia. Sateiden jälkeen vettä pakoon pyrkiviä kasiaisia näkee maan pinnalla ryömivän jne..
Siis kasiaisia ei luonnostaan ole vedessä.
Kun keskellä avomerta heittää ongen veteen, jossa on kasiainen syöttinä niin a vot mikä makupala!

Minulla oli, kun joskus aikoinaan virvelöin, pari-kolme eripainoista kalikkaa jolla annoin epiduraalit otsan kautta hauelle hetivälittömästi. Ne on toisinaan paatissa aika pitelemättömiä. Ja miksei yhtäläin maissakin. Tuli joskus kakskakkosellakin ammuttua kala veteen veneen viereen, kun oli joku surkea siima ja iso hauki kiinni. Eipä täällä sisäsaaristossa kylläkään mitään jättihaukia olekaan. Hyvä niin. Kuivia ovat kuin haapahalot. Minkinruokaa.

Voi kun taitaisikin hypätä ahvenan sielunelämään. Samaa voisi ihmetellä mistä tietävät koukullisten metallimokkuloiden olevan hyviä, tahi perhoilijoiden karvatupsujen? Jonkinlainen ruokahalun herättävä aistiärsyke lie se oleellinen, joku viisaampi valaiskoon mikä.

Mitä ongintaan tulee, kastemato aika eilispäivää. Ainakin meitin urbaanien kohdalla joilla ei kasaa josta matoa kaivaa. Makaroni tahi maalaisviipaleet syöttinä yhtä hyvin. Makkaralla matoa paremmin petokaloja. Puhumattakaan maissista, tai lohikoskilla pääsääntöisesti kielletyistä katkaravuista.

automaatti:
"Voi kun taitaisikin hypätä ahvenan sielunelämään."

Mei long hallitsi tuon alan. Missähän hän nykyisin luuraa?

automaatti:
", tai lohikoskilla pääsääntöisesti kielletyistä katkaravuista."

Tuolla aikaisemmassa viestissä ihmettelin, miksi eräissä kilpailuissa ei saanut syöttinä käyttää katkaravun pyrstöä. Kai nuo kilpailut olivat lohialueilla.