KESKUSTELU

Eli äänestys siitä että koetko itsesi erilaiseksi toisiin ihmisiin nähden. Kenties ihmettelet muita ihmisiä ja olet jopa pikkasen yksinäinen susi?

_________________
"
Joo - eli sitä vaan että kuka on vapaan tahdon sijainen kun meiltä se puuttuu?"

Olen hyväksynyt sen ajatuksen, että ihmisen erilaiset kokemukset tekevät hänet muista poikkeavaksi ja yksinäiseksi.

_________________
Kuten luonnossa on koreutta, niin olkoon ihmisen elämässäkin. Mutta se on toissijaista sen rinnalla mikä on olennaista. - I Ching, Muutosten kirja

Koen itseni erilaiseksi kuin muut, mutta en erilaiseksi joidenkin muiden joukossa. Omassa viiteryhmässäni olen juuri kuten muut.

_________________
Hämmentää.

Suurin osa ihmisistä varmaan kokee olevansa erilainen. En tiiä että miksi se on tavallaan hyvä asia mut silti se tuntuu vähän pahalta että ei kuulu joukkoon.

_________________
"
Joo - eli sitä vaan että kuka on vapaan tahdon sijainen kun meiltä se puuttuu?"

Yleensä tulen toimeen lähes kaikkien kanssa ja esimerkiksi jokaisessa opiskelu- tai työpaikassa on syntynyt kaverisuhteita. Mutta oikeastaan kaikkien, ihan bestis -kavereidenkin, kanssa on joitain näkemyseroja, joita en vain voi käsittää (mutta eivät tietenkään ole este ystävyydelle). Joten siinä mielessä olen erilainen kuin muut, etten ole koskaan tavannut ihmistä, jossa olisi samat piirteet samoilla painotuksilla kuin itselläni.

Noin yleisesti olen varsin tavis, joka sekoittuu joukkoon, eikä erotu muista, koska ei ole oikein mitään syytä, miksi haluaisinkaan.

_________________
Life throws you curveballs, that's for sure.
- Stephen R. Bissette, Copper

Ottaen huomioon että persoonallisuustyyppini (INFP) jakaa vain pari prossaa ihmispopulaatiosta niin on jokseenkin luonnollista että koen itseni hieman erilaiseksi kuin muut, tosin tunnen monia samanlaisia kuin minä anyways.

Ajattelin nuorena miehenä, että olen "Suomen tavallisin mies". Myöhemmin olen tajunnut, että yritin olla sitä. Nytkin tiedän, että pystyisin helposti muuttamaan itseni "Suomen tavallisimmaksi mieheksi".

Nyt en vältä erilaisuutta enkä tavallisuutta. Kun ei tavoittele mitään, on onnellinen.

En oo vielä tavannut toista samanlaista. En tosin tunne kaikkia.

_________________
Minun ei ole pakko lukea tällaista paskaa.

Vaikka meillä on kaikilla kaks korvaa, silmää, suu jne. - on meitä ulkootakin suht moneksi.
Mikäs siinä muuten on että kun ajattelen naapureitakin seinän takana niin he ovat vihaisia vaikka tunnen heidät suht hyvin.

_________________
"
Joo - eli sitä vaan että kuka on vapaan tahdon sijainen kun meiltä se puuttuu?"

No kyllä minä kaikkea hämärää puuhailen, enkä mene helposti massojen mukaan missään asiassa, mutta isoissa asioissa olen kyllä hyvin samanlainen, niin kuin kaikki ihmiset ovat.

Eikös erilaiseksi itseään pitäminen lisää itsetuhoisuutta?

_________________
"
Joo - eli sitä vaan että kuka on vapaan tahdon sijainen kun meiltä se puuttuu?"

Joo, tunnen.

deep'n'dark Ei lisää mun mielestäni itsetuhoisuutta, päin vastoin.



Kyllä me kaikkin kuulutaan tavallaan joukkoon.

_________________
Haisen, joten en siis enää ole olemassa?

Erilaisuus antaa voimaa. Suuri yleisö ja yleinen mielipide on aina väärässä.

_________________
Yleinen mielipide on aina väärässä.

Olen näköjään ainoa joka äänesti "en",siinä mielessä olen erilainen kuin muut vaikka en koe olevani erilainen kuin muut...

_________________
" Me vaadimme lisää puistonpenkkejä ja ilmaisia bändi- ja nuorisotiloja!"

Pääasiassa koen itseni erilaiseksi kuin muut, ja syyt tähän ovat lähinnä mielenterveydellisiä ja mahdollisesti neurologisia. Myöskään katsomukseni ei ole sieltä yleisimmästä päästä, vaikkei toisaalta länsimaisessa maassa mitenkään erityisen poikkeuksellinen. Yksi syy erilaisuuden tuntemuksiin on se että usein olen väliinputoaja, huomaan löytäväni itseni kahden ääripään väliltä helpommin kuin toisesta tai toisesta päästä. Hulluksi olen liian terve ja terveeksi liian hullu. Naiseksi liian miesmäinen ja mieheksi liian naismainen. Ja niin edelleen.

Mutta tänä vuonna olen kiinnittänyt huomiota moniin pieniin yksityiskohtiin joissa olen havainnut samankaltaisuutta joidenkin muiden ihmisten kanssa. En tiedä onko kyseessä iän myötä tuleva seestyminen ja jonkinlainen itsensä kanssa sinuiksi tuleminen, mutta koen että minusta löytyy sopivasti sekä erilaisuutta että samanlaisuutta. Hyvällä fiiliksellä oleskellessa kumpikin puoli on ok, huonolla fiiliksellä tietysti ottaa päähän jos ei sovi mihinkään joukkoon tai jos on niin samanlainen kuin muut että ei eroa sieltä joukosta sillä tavalla edukseen että joku (mies) ihastuisi tai rakastuisi.

Olisihan se aika hölmöä olettaa että on kaikessa samanlainen kuin muut, yhtä hölmöä myös kuvitella että on jotenkin erinomaisen ainutlaatuinen näiden miljardien ihmisten joukossa. Valitsen erilaisuuden koska se on vahvempi tunne ja kokemus koko elämän ajalta; ei kuitenkaan enää pääasia elämässäni. Tai ainakaan tällä hetkellä.