KESKUSTELU

Miksi laadukaseen musiikkin on niin vaikea päästä sisään? Laatumusan tunnistaa, mutta kappaleet ja albumit avautuvat kokonaisuudessaan usein vasta parin kuuntelukerran jälkeen.

Oma oletukseni on, että aivojen muistiin tallentuessaan kappale luo itselleen muistijäljen. Aluksi jäljen joutuu ''auraamaan'' aivoihin, mutta sitten kun jälki on tehty, niin aivojen kapasiteettia jää jäljelle musiikin eri vivahteiden tulkitsemiseen. Ikäänkuin muistijäljen ''parantelemiseen''.

Radiohitit, siis purkkamusa käyttää niin samankaltaisia elementtejä keskenään että kertosäkeet jäävät päähän välittömästi. Sointikulut ja eri elementit ikäänkuin ovat jo valmiina aivoissa, ja arvattavissa etukäteen. Musiikillista sisältöä niistä ei saa irti millään, koska niiden sointi ei tuo enään mitään uutta jo niin tylsään ja vivahteettomaan muistijälkeen. Toki toisaalta myös laatumusaan kyllästyy jossakin vaiheessa, kun tämä muistijälki on jo ''louhittu'' parhaaksi mahdolliseksi.

Mitä mieltä? Miten itse ajatte musiikin ''sisään''?

Olen samaa mieltä. Mielenkiintoista musiikkia voi kuunnella useita kertoja ja kun siitä osa kerrallaan tulee tuttu niin sen jälkeen siitä löytää yhä uusia ja uusia puolia. Laatumusiikki pysyy mielenkiintoisena pitkään ja siellä on paljon sattumia joukossa, niin kuin hyvässä lihakeitossa.

_________________
Hämmentää.

Noita "koukkuja" on toki erilaisia. Itseäni viehättää kielelliset koukut sanoituksessa, jollaisiin on perinteisesti perustunut esmes Eppujen piisien viehätys, ja näin nykyisellään esmes Viikate, tosin eri tavalla kuitenkin kuin Epuilla. Jos on musikaalinen niin sellaiset sopivat väärät soinnut saattaapi toimia myös, niitä on ainakin Maj Karmalla ollu, liittyneekö sitten punkkityyppiseen musaan enemmänkin?

Itselleni aivan parhaissa piiseissä sitten en ole lainkaan onnistunut analysoimaan että mikä niissä viehättää. Tietty raskaan musiikin ystävänä kaikki parhaat löytyy metalli-genrestä toki, mutta muuten ei hajuakaan että mikä tekee yhdestä piisistä paremman kuin toisesta.

Purkkapoppi sitten lienee suorastaan lähes tieteellisesti tuotettua, eli onhan tiettyjä sävelkulkuja ja tuollaisia joiden on ihan tutkimuksissa todettu vaikuttavan tietyllä tavalla, ja niitä sitten käytellään jatkuvasti. Valitettavasti myöskin toimivat, samoin kuin esmes Disneyn piirrettyjen itketyskohtaukset, vaikka ei katsoja niin haluaisi. Ihmismieli lienee aika simppeli loppujenlopuksi, varsinkin suurilla ihmismassoilla. Valitettavasti sen huomaa toimivan itseensäkin turhan usein.

Siis... harmittaa kun voi nauttia myös yksinkertaisesta musiikista?

Itselleni on aivan sama miten musiikki on tuotettu, vain sillä on väliä pidänkö itse biisistä. Yleensä kuuntelen monimutkaisempaa mieluummin, mutta kyllä hyvä poppikin menee.

Joitakin tyylejä tosiaan pitää kuunnella enemmän ennenkuin pääsee sisälle niihin, tai joitakin yksittäisi biisejäkin. Joskus olen "ymmärtänyt" biisin vasta kun olen tanssinut sen tahtiin...

_________________
"Ultimately, the economy is – and always has been – a surplus energy equation, governed by the laws of thermodynamics, not those of the market."

http://www.zerohedge.com/news/2013-01-26/end-era

Mix kaikki nykyään ä-ä-änkyttää, änkyttää, änkyttää?

_________________
Kynes gar kai bauzousin hôn an mê ginôskôsi

Kehtaako kukaan teistä antaa niitä "laatubiisejä" analysoitavaksi? Voisin sitten kokeilla itsekin, kun en ole laatumusiikin kuuntelija, tai ainakaan sertifioitu sellainen.

_________________
Kynes gar kai bauzousin hôn an mê ginôskôsi

http://www.youtube.com/watch?v=WnZKSdGzxoE

Taatusti laadukkainta ja vaikeinta, mitä olet ikinä kuullut.

_________________
My My, Hey Hey (Out Of The Blue)

My my, hey hey
Rock and roll is here to stay
It's better to burn out
Than to fade away
My my, hey hey.

-Neil Young-

Joo aika psykedeelistä menoa täällä jo, ihan kuunneltavaa kuitenkin. ''Laadukas musiikki'' on toki jokaisen omakohtainen kokemus, ja vaikea yleispätevästi määriteltävä. Itse pidän hyvää musiikkia sellaisena, josta löytyy yksinkertaisesti sielua. Lady gagasta, Bieberistä tai Jukka pojan uudesta tuotannosta semmoista ei esimerkiksi löydä.

Uusi rakkauteni on Ane Brun, hänen äänestään löytyy aivan uskomatonta seksikkyyttä. Duo Jose Gonzalesin kanssa, kuka hänkin ansiokas muusikko:
http://www.youtube.com/watch?v=OBY2nSLtcU4

Kuuntelen mielelläni Chopinin sävellyksiä pianolle. Musiikkialan ystäväni kertoi minun olevan fiksaantunut, kun väitin, ettei tätä kappaletta näin pidä soittaa, kun sitä tulkitsivat jotkut minulle tuntemattomat.

Musiikki oli varmasti laadukasta myös muiden pianistien tulkitsemana, mutta en silti pitänyt siitä, koska olin fiksaantunut.

_________________
Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.

Sisäistämisen nopeus riippuu ehkä musiikillisesta lahjakkuudesta, vaikka se onkin vaikea määritellä. Mitä tarkemmin tiedostat soitetut sävelet, hahmotat teemat ja rakenteen, mitä enemmän huomaat yksityiskohtia, sitä nopeammin pääset musiikkiin sisään. Usein jotkut tematiikat jäävät muistiin vasta useamman kuuntelun jälkeen. Rock-musiikissa voi käydä niin, että jotain soitettuja ääniraitoja huomaa vasta useamman vuoden kuuntelun jälkeen, kun musiikkia kuulee paremmalla stereolaitteistolla.

"Laadukkaassa" musiikissa on enemmän pureksittavaa, eli enemmän mietittyjä (tai sattumanvaraisia) musiikillisia yksityiskohtia. Tässä käsitän laadukkuuden vain edellä käsittelemäni musiikillisen lahjakkuuden kautta. Täysin toisenlainen näkökulma on asenne, ja sen tärkeys musiikissa. Siten en sano, etteikö esim. punk olisi laadukasta musiikkia.

_________________
http://www.theuselessweb.com/
http://yourlogicalfallacyis.com/
http://i.imgur.com/GmFOs.jpg

''Fiksaantunut''

Kerro lisää.

Kaikki itselle tuntemattomat/ei niin tavanomaiset sointukulut, sävellajit/moodit (joiden pohjalle kappaleet muodostuu) ovat luonnollisesti vaikeammin lähestyttäviä juttuja, kuin ne, joita olet kuullut vaikkapa läpi elämäsi tavalla tai toisella, alitajuisesti tai tietoisemmin. Musiikki on monessa läsnä, jopa hississä! ...

Vaikeasti lähestyttävää musiikkia voi tehdä hyvin tai sitten huonosti. Pistät kappaleeseen 5 mollisointua peräkkäin, kyhäät kannet, jossa on tissit ja myyt miljoonalla - saatat tavoittaa kulttifaneja tai sitten sut leimataan paskaksi. ... joo

Paljon on kiinni ymmärryksen ja myös asenteen määrästä jotain musiikkityyliä kohtaan, paljonko sitä pystyy analysoimaan vai kykeneekö lopulta paljoakaan.

Ymmärryksestä nyt ensin sen verran, että esimerkiksi länsimainen ihminen ei luonnollisesti voi väittää ymmärtävänsä nepalilaisten munkkien kuorolauluja ja kyseiset ihmiset eivät pysty ensimmäisenä analysoimaan länsimaista rockia. Ihmisen tulee olla osana kyseistä kulttuuria, ennen kuin pystyy ymmärtämään sen musiikkiakaan.

Jotain pohdintaa asenteista. Vaikka musiikkia ei ymmärtäisikään, omat pikku tutkimukset spotifyssä tai vaikkapa kirjastossa ovat muovanneet vaikka toisen kulttuurin/genren/yms musiikin kiinnostavaksi jotenkin. Kuitenkin sellaiseksi, jota haluaa lähestyä. Asenne sitä omaa tutuinta musiikkia kohtaan voi tietenkin olla sellainen, että kaikki on ennalta-arvattavaa, tylsää, vanhaa. Kuitenkin voisin uskoa, että vuosien päästä on hauskaa kuunnella sitä omaa musiikkia, jossa ne juuret omalle musiikin kuuntelulle oli. Ja ehkä se ei enää tunnukaan tylsältä.

Olen huomannut itsessäni jotenkin jänniä piirteitä. Haluan löytää oman musiikkini itse ja jos esim ihminen, joka mielestäni omaa huonon musiikkimaun, ehdottaa jotain bändiä testille, en ota sitä välttämättä vakavasti. Sen ei välttämättä tarvitse olla edes huono musiikkimaku vaan mun asenne sitä ihmistä kohtaan jossain tietyssä tilanteessa. Mun on paljon vaikeampi lähestyä sen nimeämää bändiä kuin, jos olisin itse löytänyt sen (vaikkapa) samaisen bändin itse aiemmin.

Justin Bieber -casessa voisin mututuntumalla sanoa, että sun asenne ei sitä kohtaan ole tarpeeksi hyvä jostain syystä (:D), pystyäkses ylipäätänsä "tutkimaan" kyseistä musiikkia sen vertaa, että sulta heräisi ymmärrystä siihen. Tai sitten vaihtoehtoisesti se on sulle sitä samaa tuttua sydämetöntä skeidaa, jota esim mtv suoltaa sun alitajuntaan joka päivä, töissä, autossa. Onkohan niin, että varhaisiässä, ympäristön vaikutuksessa kehittyy jonkinnäköinen lähtökohta omalle musiikkimaulle, jota alkaa sitten kehittämään.

Kaipa mä oon tarpeeksi offtopic -juttuja pohdiskellut.

Jokatapauksessa: Kyllä, tarvitsen esimerkiksi Jazzeille useamman kuuntelukerran. Nyt on ollut soinnissa jonkin verran John Coltranen Blue Train. Tunnistan sen jazziksi, ymmärrän sitä sen verran, että osaan nauttia siitä, mutta useammalla kuuntelukerralla saan useammasta palasesta kiinni, joka tarkoittaa sitä, että kun kerran olen levyn sisäistänyt, saan siitä enemmän irti ja nautintoa, kun osaan tarttua koko levyn tunnelmaan kerralla. No juu, meni suurin osa siitä levystä ensimmäisellä kerralla totaalisen ohi, vaikka Coltrane -mittakaavassa ei mitään vaikeeta tavaraa olekaan.

John Coltranen miellän laatumusiikiksi sen takia, kun mielestäni siitä tunnelmasta loistaa läpi se soittamisen nautinto ja intohimo. Oikeastaan paljoa muuta en musiikilta pyydä. Toki sen tarvitsee miellyttää mun korvaa.

Toisen laidan esimerkki on Jimi Hendrix: vähän tavanomaisempaa sointukulkua omalle korvalle, mutta onhan se rautaa aina. Siinäkin on teeskennelty vähän, äänitetty miten sattuu (esim monona), mutta soittamisen ilon löydän, rokkaavan svengin ja myöskin tyydyttävän, munakkaan kappaletarjonnan. Sounditkaan ei siis ole mun juttu, ei se oo laadukkaan musiikin tae mun näkökulmasta.

Toki sitten on mielestäni yksinkertaisesti huonompaa musiikkia, joka on joko tehty innokkaasti, mutta tulos on huonoa - aloittelijamoka. Tai sitten sen on kyhänneet ammattimuusikot, vailla sydäntä, joka on pahimmassa tapauksessa vielä niin tuulesta temmattua, että hudiksi menee.

Aloittelija, joka yrittää svengata, saa toki mun pisteet. Asenteeni heitä kohtaan on jo lähtökohtaisesti paremmalla mallilla siis kuin sitä ammattimuusikkoa kohtaan, joka kyhää pakkopullana sydämetöntä, muka taiteellista mjusiikkia.

Kiitos ja anteeksi.

Ei välttämättä ole. Ei kaikki helposti nieltävä musiikki ole huonoa tai nopeasti kuluvaa. Vaivattomuus, keveys tai erikoisuuksien välttely ei välttämättä tarkoita sitä, ettei musiikista löydy nyansseja.

Minusta tietynlainen helppous on pelkästään positiivinen laadullinen ominaisuus, vaikka onhan toisaalta oikein vittumaisen vaikealla musiikilla helpompi snobbailla, kun ei sellaista kukaan muu jaksa kuunnella.

_________________
We're all mad here.