KESKUSTELU

Mielenkiintoinen homma.

http://arxivblog.com/?p=251

Australialaiset astronomit ovat laskeneet hologrammin tähtienvälisestä aineesta. Laskentaan käytettiin pulsarin säteilemiä fotoneita, jotka siroavat ja interferoivat tähtienvälisessä aineessa - todennäköisesti kaasussa ja pölyssä. Tällainen laskenta ei ole aiemmin onnistunut, mutta nyt Mark Walker ryhmineen onnistui tekemään merkittävän läpimurron Sydneyn yliopistossa ja menetelmän avulla on saatu tuotettua "kuva" - eräänlainen hologrammi tähtienvälisestä aineesta.

Menetelmän avulla voidaan saada entistä tarkempia mittauksia pulsareista ja tietoa tähtienvälisen aineen luonteesta.

Ryhmän paperi. Julkaisusta en tiedä.



Menee yli hilseen, mutta jännittävältä kuulostaa!

Toisin sanoen he ovat pystyneet laskemaan taajuusavaruudessa mikä on sirottanut valonsäteitä. Tämä on periaatteessa käänteismuunnettavissa meidän tilavuus-aika-avaruuteemme.

Olen aina pitänyt pulsareitten signaaleja radioastronomian eräinä kaikkien mielenkiintoisimpina havaintokohteina.

Sinänsä ei ole yllättävää että sähkömagneettisen pulssin avulla saadaan selville kaikenlaisia asioita; sehän on esim. pulssitutkan periaate. Mutta kaiken informaation saaminen esille, analysoimalla pulssia, on hyvin monimutkainen asia. Pulssi on aina yhdistelmä erilasia taajuuksia; sitä enempi taajuuskompotteja löytyy mitä jyrkempi pulssin reuna on.

Pulsareitten tunnettu erikoisominaisuus on dispersio (”delay”), joka johtuu siitä, että pulssi on kulkenut pitkiä matkoja tähtienvälisen avaruuden läpi, joka ei suinkaan ole täysin tyhjää avaruutta! Dispersio tarkoittaa sitä, että pulssi tulee perille vastaanottimeen eri aikaan eri taajuuksilla. Tämä ilmiö katsotaan yleensä johtuvan avaruuden elektronitiheydestä.

Tietenkin tuhansien valovuosien matkaa kulkenut pulssi sisältää myös hieman informaatiota muusta avaruutta täyttävästä materiasta, hiukkasista, molekyyleistä ja tomusta.

Polarisaatio, doppeler ja dispersio-ominaisuuksia analysoimalla pätevä tutkija pystyy siis päättelemään kaikenlaisia asioita siitä, mitä pulsarin pulssi on kohdannut matkalla. Mutta mikään helppo homma se ei ole.

Sähkömagneettiset kentät ovat yleensäkin vielä tutkimuksen alla, eikä niistä suinkaan kaikkea vielä tiedetä! Eikä sekään ole aivan selvää, miten pulssit syntyvät pyörivän neutronitähden kohdalla.

Tutkimuksen yhdeksällä tuhannella vakiolla tuskin saa kovin tarkkaa kuvaa pulsarin ja meidän välisestä avaruudesta. Voisi verrata JPEG kuvaan, jonka koko on 9 kB ja jolla pyritään kuvaamaan avaruuden koostumusta tuhansien valovuosien matkalta.

Sain läntiseltä taivaalta tämmöisen kuvan:

Mikrofonin tuulisuojus (aka E. Tuomioja)

Niin siis eihän tuo tuotettu kuva tietenkään ole kovin tarkka, mutta tässä onkin kysymys läpimurrosta tarvittavien laskenta-algoritmien kehittämisessä. Laskentatarkkuus siis varmasti kehittyy ajan myötä (riippuen luonnollisesti myös käsiteltävästä datasta). Itse uskon että tämä on merkittävä uutinen sekä pulsarien että tähtienvälisen aineen ominaisuuksien tutkimuksen kannalta - nimenomaan tuon dispersion osalta.

Hyvin mielenkiintoisen uutuutena pitäisin myös tätä havaintoa, jossa 23 millisekuntipulsaria on löytynyt samassa pallosmaisessa tähtijoukossa! Useammat näistä ovat myös binääripulsareita. Niillä on joku läheinen massa samassa gravitaatiosysteemissä.

Lähes puolet kaikista tunnetuista millisekuntipulsareista on nyt havaittu samassa pallomaisessa tähtijoukossa.

Kaikki nämä pulsarit tiedetään siis olevan käytännöllisesti katsoen samalla etäisyydellä. Täten niitten suhteen voidaan erotta tähtien välisen aineen vaikutuksia ja pulsarin paikallisen syntymekanismin efektejä.

Klassinen tapa arvioida pulsarien etäisyyttä on ollut mitata kunkin pulsarin dispersiota, siis viivettä taajuuden funktiona.
The 23 millisecond radio pulsars in 47 Tucanae:

http://www.naic.edu/~pfreire/47Tuc/

http://www.naic.edu/~pfreire/47Tuc/47tuc_bw.gif

Kappas vaan! Ja vielä suht lähellä 47 Tucanaessa. Tästä pitääkin lukea lisää.

Millisekuntipulsareitten ääniä, ”sfäärien sinfoniaa”?

http://www.jb.man.ac.uk/~pulsar/Educati ... 1-8000.wav

!

Pultsarit kommunikoivat keskenään ?

Tietoja kyseisestä pallomaisesta tähtijoukosta eteläisellä tähtitaivaalla, jossa sijaitsee n. 23 ”nopeasti sykkivää radiotähteä”, pulsaria. Koska periodit ovat millisekunnin luokaa niitten äänet muistuttavat lähinnä musiikki-instrumentteja kuin yksittäisiä pulsseja.

http://www.jb.man.ac.uk/~pulsar/Educati ... 1-8000.wav

Pallomainen tähtijoukko 47 Tucanae (NGC 104) havaittiin vuonna 1751, ja luultiin ensin olevan yksittäinen tähti.

Etäisyys arvioidaan olevan noin 13 tuhatta valovuotta, ja tähtijoukon läpimitta 120 valovuotta. Tähtijoukko on kooltaan miltei sama kuin täysikuu.

The image in this page was obtained by David Malin with the 3.9-meter Anglo-Australian Telescope.

http://messier.obspm.fr/xtra/ngc/n0104.html

Olipa tosi hienoja ääniä.
Ihmeellistä että tietty harmonia oli esillä kaikissa nuissa äänissä.

Nuo kun saisi vielä pantua nuoteille, jotaki mahtavaa sais aikhan.
Miten nuo äänet oli koottu ?
Oliko sattumanvaraisesti, vai oliko tahallisesti järjestelty ?

Eiköhän toi olla tarkotuksella muunnettu kuuluvan äänen tasolle. muutoinhan tuota säteilyä ei pahemmin kuule.