KESKUSTELU

Aslak nyt kannattaa tehdä seuraavanlainen kytkentä! Otat sen johdon jolla palautat sitä sähköä jakeluyhtiölle . Kytket sen johdon parranajokoneeseen menevään johtoon (kytkentä tehtävä nopsasti , koska sähkö valuu johtimissa nopeammin kuin vesi). Tällä kytkennällä saat energiavapaan parranajokoneen joka kierrättää samaa sähköä aina ja ikuisesti. Eikä sähkömittari pyöri häiritsevästi..
Jos parta alkaa pitenemään niin teoria palautetusta sähköstä ei välttämättä toimi . No Joulupukille on aina töitä.

Sähkön liikkuminenkin perustuu paineen vaihteluihin.

savor

;):)

Meinaakko että johonki kohthan tehhän alipaine ?
Jolloin sähkö huilaa vähemmin paineistettuun johtimen oshan ?
Entä jos johthon tehhänki tiukka solmu, sekö heittää sähkö huilaamasta ?
Pirkele senthän, pitäskö minun alkaa lukemhan sähköoppia ?
Ja jos niin , mitä kirjaa alkupaloiksi suosittelisit ?
Niin tämä on Savorille, Savon keisarille.
No hulluja non nuo Savolaiset.

Älkää Savoria uskoko.

Mannemies Valde Hagert näyttää kuva-esimerkin avulla,
kuinka se sähkö kulkee..

_________________
Miksi ihmisjulmuuden sievistelemätön arvostelu on rasistista kansan kiihoittamista?


Julmat naisten alistajat

Niin, pitäis kai sitä minunkin lukkee noita kirjoja, niin voisi soveltaa tuota omaa ajatusta sähköönkin.

Vaan ei ole vielä malttanut.

Tiälä päin Suomee kun ei laakasta heti, vuan naatiskellaan ensin.

Vuan paine se on, joka selittää sähkönkin liikkeen, sanokee minun sanoneen.

Savor

;):)

Oot hullu. You are insane.

Luehan borri 317 Miksi planeetat ovat pyöreitä aiheesta myös muokkaus.

Ja tee se ajatuksella.

Tiesitkö, että

3 = ilon numero

1 = me kaikki

7 = täydellistä

ja näin

317 = täydellisen iloista yhdessä oloa.


Savor

;):)

Ei taida savolainen painetulkinta käydä tähän. Jo laitostieteen virallinen sana jännite. Siihen lisäämme käsiyksen, laitostieteestä alkavan ja minun vahvistamani, käsityksen sähkön kaksisuuntaisesta huilaamisesta.
Käytettävä sana Savoonkin on VETO eikä suinkaan paine. Elektronit vetävät positiivisia vaikutushiukkasia ja nämä vetävät elektroneja. Vaihtovirrassa veto käännetään päinvastaiseksi jaksona 50/s.

Varsin paljon koulun aiheuttama käsitys kansassa, että sähkö kulkisi
johtimen sisässä. Ja tämän jakaa myös Jukteri-Savor, kun väittää, että
sähkö kulkisi paineella. Todellisuudessa sähkö kulkee elektroneina johtimen pinnassa ja vaikutushiukkasina kuin liisteri tai vesikalvo suksen alla johtimien pinnalla. Sähkö näin nimenomaan paineetta kulkee
johtimen pintaa esteettömimmin. Paine sisältä tulee johtimen vastuksena.
Painehäiriöt ulospäin tulevat eristeettömistä vuodoista, oikosuluista,
myös katkosten yhteydessä. Paineen ilmenemisen viasta huomaamme kun sulake palaa. Käytettäessä vaihtovirrasta vain yhtä vaihetta eli kahta johdinta voi tulla ylijännite- ja ylivirtahäiröitä elikkä paine kasvaa.
Tällöinkin sulake palaa. - Kun tähänkin mörskään 1984 oli vain kahden johdon eli yksivaihevaihtovirta, sulakkeita paloi tuon tuostakin, ja niitä piti olla aina varalle mukava varasto. Siirryttyä tuolloin kolmeen johtoon eli kolmivaihevirtaan ei ole palanut enää kertaakaan.Todistaa myös, että sisäjohdot ovat olleet täysin kunnossa.

Kun sähköä käytetään hehkulampuissa, sähköhelloissa ja sähkölämpöpattereissa, siinä kyllä voi sanoa savoksi, että painetta eli vastusta käyttäen vangitaan sähkön liikevoimaa eli energiaa. Sen sijaan sähkömoottoreita sähkö käsittääkseni vetää eikä suinkaan toimi niissä painevoimana.

Lisäys. Vetäminen eli VETO tässä on lähellä käsitettä ALIPAINE eli IMU.
Vähintään Savorin pitäisi täydentää näillä käsitteillä savolaista kaiken selittävää paineteoriaansa.

_________________
Kaikki on liikkeenään ilmenevän aineen suhteita ynnä aistivain havaitsijain suhdetta niihin.

Rakenna biosähköparisto perunasta (Aslakilla lienee puikulaa):
LINKKI: 500 lb Potato Battery

Ps. Perunoita ei muka saisi syödä, kun niistä on imetty sähkö pois?

Meinaakko Sie salai että tuo kuvan kuormuri, mennä hörni sähköllä ?
Ja vielä sillä sähöllä joka tuli niistä potuista , jokka siellä lavalla olthin ?
Jos nuin on niin tuplathan pottumma ens' kesänä ja sanothan Rovakairalle
pijä sähkös. Mulla sitä piisais vaikka myynthin.
Mutta en mie köyhille myy mithän. Toks' tuota Reitaria.

Sitä solen mieki jo kauvon miettiny mikä son nuissa potuissa ?
Seku penikkana keitettyä pottua pijethin liimana,senku kuori soli siinä kuoren alla hyvä liima. Meillä on vieläki vanhoissa valokuvakirjoissa , potulla liimattuja kuvia ,ja hyvin on pysynhet .
Sitte se saapi raavas mies niitä rehuja , salaattija ja kaikenmaailman vihanneksija lappaa mahan täythen , jaku pierasee son taas nälkä. Mutta juntaappa kunolla pottuja, ei sinä päivänä evästä ennää haluta, senku röyhtelee vain. No son näköijhäns se sähkö joka se potuissa jyllää.
Kaikkeja sitä oppii ku kyllin vanahaksi elelee.

No joo, bio ja bio. Tuossahan on korvattu tavallisen sähköparin elektrolyytti perunalla. Juu, ei kannata syödä perunaa, johon on hapettunut jotain metallia.

_________________
Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Kun siis sähkö huilaa jokseenkin johdinsäikeen pinnassa ( paksu johto on siis tehtävä säikeistä), ei vaikutuksella ympäristöön ole selvää rajaa.
Varsinainen kenttä tulee vaikutushiukasten eli positiivisen virranosan irtoamisesta ympäristöön. - Johtamattomat aineet ja eristeet pidättävät nimenomaan elektroneja. - Kuten liike atomissa, myös tässä tapauksessa
liike on kaartava. Siten hiukkasliike lopulta päätyy takaisin johtimeen.
Virran eli huilaamisen vaihtelut aiheuttavat myös kentässä vaihteluita.
Kuten myös varsinaisen magneettisuuden, vaikutus korkeintaan ulottuu lähiavaruuteen.

Radioaallot, ja ne tietysti laitostieteessä on onnistuttu sotkemaan kenttävaihteluiksi. Juuri niistäpä ei ole kyse, vaikka lähteenä ovat samat johtimet. Vaan vaikutushiukanen saatuaan energiaa ihan fotonin periaatteella kiteytyy A-0-pisteeseen ja lähtee valon nopeudella.
Kideosan liikerata on suora, ja voi periaattessa ulottua miten kauas avaruuteen tahansa. On siis otettu vastaan radiojaksoja varsin kaukaakin avaruudesta. - Vaikkakaan ei vielä elävien olentojen lähettämiä. -
Kideosan vaikutus on sen nopeusenergian vaikutusta sm-energiana. Kun jakso varsinaisiin fotoneihin verattuna on harva, atomi ennättää palautua.

Avaruudessa ei ole havaittu eetteriä, jota muuten alkujaan kuviteltiinkin radioaaltojen välittäjäksi. Siitä tulevat suomen sanonnat "sanomista eetteriin" ja "sanomista eetteristä". Ja tässäkin pätee jo Einsteinin toteama, että fotonissa ei ole sisäistä liikettä, ei kulje aika. Ainoa mahdollinen matkamuoto radiojaksoillekin on kidemuoto.

Myös "radioaaltojen" kerrotaan noudattavan fotonien yleistä punasiirtymää. Törmätessään energiakkaampiin eli jaksokaampiin fotoneihin yksilöhiukkaset poistuvat radiojaksoista. Yleisen punasiirtymän tasoittuminen johtaa mikrosäteilyyn, kuten olen muualla jo paljon aikaisemmin kertonut.

_________________
Kaikki on liikkeenään ilmenevän aineen suhteita ynnä aistivain havaitsijain suhdetta niihin.

Entä voisiko avaruuteen, vrt. ukkoset, muodostua kaksi suurta sähkövarausta, toisen, positiivisen, kantajina metallit, toinen negatiivinen elektroneista. Ja näiden välillä iskisi suuri avaruuden salama, tai pikemminkin salamakimppu?

Vaikutushiukkasten kenttä ei leviä varsin kauas, elektronejakaan ei vaikkapa Maan lähellä ole riittävän tiheässä. Huomaa kuitenkin revontulet ilmakehän harvassa yläsosassa.

Vaan otetaanpa jättiläistähti lopullaan. On syntynyt keskustan tienoille
suuri metallien kertymä. Paitsi plasman elektroneja yleensä, niitä alkaa pursuta jo kasaan käpertyvästä ( Savorin ilmaisua käyttääksemme) sisuksesta. Plasmahan tuossa jättiläisessä on varmaan 15 miljoonaa astetta tai enemmänkin, ja plasmahan varsin tiiviinä, kuin metallina, johtaa sähköä. Niinpä metallien ja elektronipilven välillä iskee valtava salamakimppu. Tämän seurauksena suuri määrä vetyä ja heliumia kuumenee leimahduslämpötilaan, ehkä sata miljoonaa astetta, ja fuusioituu.

Tuosta johtuisi jättiläisen supernovaräjähdys. Vety ja helium sinkoutuvat avaruuteen, metallit puolestaan puristuvat kasaan ja ytimet hajoavat ydinhiukkasiksi. Pinnnan ollessa pieni gravitaatiokin kasvaa fotonien energiaa vastaavaksi. Jos massaa on riittävän paljon, elektronit muodostavat pintaan kaiken energian ulosmenon pysäyttävän elektroniverhon.

Auruinkotähden poksahdus ja vajaa kasaan painuminen tilavuudeltaan luokkaa Maan valkoiseksi kääpiöksi.

Ehkä voin täsmentää eli hiukan muuttaa tähtien fuusion käsitystäni.
Tähän asti ajattelin, että olisi ollut vedyn jakava raskaiden aineiden välikehä, jonka tuntumassa sähköpurkaukset vastusta kohdaten kuumentavat vetyä ja heliumiakin fuusiolämpötilaan. Jospa sittenkin
kuten laitostiede, sijoitamme raskaat aineet, siis metallit, keskelle.
Silti pidämme kiinni 6 - 7 miljoonan asteen sisuslämpötilasta, johon siis vaaditaan lisänä sähkökuumennusta. Kehä olisikin elektronien pilvi, ja sähköpurkaukset iskevät sen ja metalliytimen välillä.

Supernovassa tai poksahduksessakin nuo purkaukset kasvavat hetken hitusessa suunnattomasti, kun metalliydin vaipuu kasaan.

Fuusion edellytykseksi käsittääkseni riittää plasman eli vahintään 5000 asteen lämpötila, sähkö ja myös suuri puristus hoitaa loput. Siis maan sisuksesakin ovat edellytykset fuusiolle. Teho sentään on ehkä vain
prosentin siitä mitä Auringosta Maan pintaan tulee. Paljon enemmän kuitenkin kuin Maan fission eli ydinten hajoamisen tuotto. Muutan aiempaa käsitystäni sikäli, että vetyä ja heliumiakaan tuskin on Maan sisuksessa. Lähinnä voisivat fuusioitua aineet hapesta lähtien.

Maan magneettinapojen sijaintihan kuitenkin vaihtelee, ja toisinaan navat vaihtavat paikkaa. Läínnä kyse olisikin sitten siitä, että plasmatilassa oleva rautametalli lilluu hiljalleen edestakaisin nestemäisessä molekyyliraudassa.

_________________
Kaikki on liikkeenään ilmenevän aineen suhteita ynnä aistivain havaitsijain suhdetta niihin.

Tuo laitostieteen kauan jauhama selitys sähkövirrasta elektronien liikkeenä. Se on ilmennyt myös oman esitykseni puutteena. Elektroniselitys ei ole suoraan virheellinen, mutta se on puolitotuus.

Sähkömoottori. Jostta se toimisi, pitää liikkeessä olla, olla mekaanisena voimanlähteenä mekaanuiselle koneelle raskaan perusineen, siis atomin ytimien. Siirtyen vastakohtaan mekaanuisen voiman käyttämään dynamoon tai generaattoriin liikkeessähän on ytimien raskas perusaine.
Ja vielä kuumentavat vastukset. Niissäkin on nostettava nimenomaan raskaan ydinaineen lämpötila.

Laitostieteenkin, palstalaistenkin, toteamus, että suljetussa virtapiirissä virtalähteen vaikutus etenee, nääs kosketuksena, suurella nopeudella elektronista elektroniin. Äsken kirjoittammamme perusteella täytyypä olla myös eteneminen suurella nopeudella ytimestä ytimeen. Eli protonista protoniin, koska neutronit eivät ole sähköisesti varsin aktiivisia.

Metallinen johdin, parhaimpia kulta, hopea ja kupari. Siinä on positiivinen protoniaineen pinta, ja sen päällä irrallisten elektronien pinta. Sähkövirta käynistyy generaattorin ankkurin liikkeestä, ja edellytys on magneettisuus. Jännite, se onkin protonipinnan ja sen päällä olevan elektronipilven välinen. Johtimen protonipinta ei voi kulkea. Elektronit kulkevat sen päällä kuin lumilaudat rinteessä. Jännite juuri on se rinne.

Muutokset, kuten vaihtiovirran 50-jakso, eivät niinkään edenne vaikutuksena elelktronista elektroniin ja protonista protoniin, vaan näiden molempien vuorovaikutuksena, kuten se tapahtuu atomin sisälläkin, tosin nopeuden ollessa varsin vaatimaton, 10 m/s. Vaikuttustapa ei ole suora eli mekaanine kosketus, vaan kuten atomin sisässäkin, vaikuttushiukkasten välittämä. Nämä samalla ovat positiivinen virranosio.

Erotuksena aiemmasta selityksestäni, johtimen smv sähkömotorinen voima on protonipinnan ja elektronien välinen, mutta se vaikuttaa vaikutushiukkasten, samalla johtimen positiivisen virranosion, välityksellä.

Purkaukset vapaassa kaasutilassa suurella jännitteellä, kuten ukkosella.
Tällöinhän varaukset ovat yhden virtalähteen sijasta kahdessa paikassa.
Liikkeeeseen ottavat itse osaa myös positriiviset ja negatiiviset ydinionit.

_________________
Kaikki on liikkeenään ilmenevän aineen suhteita ynnä aistivain havaitsijain suhdetta niihin.

Elektroneille sujuin ja nopein tapa kulkea on kulkea johtimen pintaa.
Tämä on kuitenkin ideaali, jota lähimpänä ovat ainakin kulta, hopea ja kupari. Osittain mukna on myös liiketrtä johtimen sisässä, ja myös atomieelektronien liikettä. Kaukan ideaalista ainakin rauta.

Sähköinen jännite metalliydinten ja elektronien kesken. Tämä kuitenkin johtaa siihen, että metalliydinten massa koko johtimesta ottaa osaa liiikkeeseen, jännitteen muodostukseen, kauttaaltaan. Ja tästä seuraa päätelmä, että vaikutushiukkasetkin liikkuvat kauttaaltaan johtimen sisässä. Pintaselitys koskee siis varsinaisesti vain elektroneja, ja niitäkin ideaaliselityksenä.

Toisaalta elektronien ja positiivisen metallin välillä on eri varausten välinen lähentävä eli jarruttava voima. Ja sen vaikutuss riippuu myös virran määrästä. Sen sijaan, mitä korkeampi on jännite vastukseen ja virran määrään verrattuna, sen suurempi on sähkön liikkuvuus.

Eriste, se lähinnä estää elektronien liikkeen. Kun ne eivät pääse läpi,
ei positiivinenkaan virranosio pääse kulkemaan.

Milloin tyhjähkö tila, vaikka ilma, on eriste, milloin johde. Jälleen on kyse
elektronien liikkumisen kynnyksestä. Niin kauan kuin eivät pääse irtoamana, ilma on eriste.

Puhdas vesi nesteenä ei johda sähköä, koska se ei dissosioidu, hajaannu, ioneiksi. Märät pinnat ovat herkkiä johtamaan, koska epäpuhdas vesi sisältää ioneja, ja sähkön vaiktus lisää niiden määrää.

Suprajohtavuus. Perustunee siihen, että lähellä absoluuttista nollapistettä johteen sisäinen liiken ynnä vaikutus elektroneihin on lakannut. Sähkövirta liikkuu nyt ideaalisesti, nähtävästi vain pintaa, minkään estämättä.

Lisäys. On aiemmin ehdotettu, muistaakseni Paul M, siihen suuntaan, että mitä suurempi jännite, sitä selvemmin sähkövirta kulkee johtimen pintaa. Näyttäisi nyt minustakin perustellulta.

_________________
Kaikki on liikkeenään ilmenevän aineen suhteita ynnä aistivain havaitsijain suhdetta niihin.