Spanish Stradivarius II vuodelta 1687.

Useimmat viulistit uskovat, että Antonio Stradivarin tai Guarnerin vanhat viulut
ovat soinniltaan ylivertaisia muihin - ja aivan erityisesti uusiin - viuluihin
verrattuna. Mestarillisen soinnin selitystä on etsitty niin mekaanisista kuin
akustisista tekijöistä.

Kukaan ei ole kuitenkaan tutkinut, vaikuttaako soittimen historiallinen ja
rahallinen arvo viulistin käsitykseen Stradivariuksen äänestä.

Claudia Fritz Pariisin yliopistosta yhdysvaltalaiskollegoineen pyysi 21
kokenutta viulistia vertailemaan Stradivariuksia ja Guarner del Gesù -viuluja
uusiin laatuviuluihin. Kaksoissokkotesti paljasti, että
soittajille mieluisin soitin oli uusi, vähiten pidetty taas yllättäen
Stradivarius.

Soittimen ikä ja arvo korreloi lievästi sen kanssa, miten laadukkaaksi soitin
ylipäätään miellettiin. Useimmat viulistit eivät kuitenkaan kyenneet testissä
sanomaan, oliko heidän suosikkisoittimensa vanha vai uusi.

Tulokset ovat räikeässä ristiriidassa nykykäsitysten kanssa. Yksittäisten
soittajien mieltymykset olivat merkittävämpiä kuin yleiset erot uusissa ja
vanhoissa soittimissa.

Stradivariuksen "salaisuuden" etsimisen sijaan tutkimukset kannattaisi
keskittää siihen, miten viulistit arvioivat soittimia: mitkä ominaisuudet ovat
heille tärkeimpiä, tutkijat ehdottavat.

Tutkimuksen julkaisi Pnas. 

Lisää aiheesta:

  23