Älypuhelimen ydin oli aikansa supertietokone.
Älypuhelimen ydin oli aikansa supertietokone.

Ohjelmoija Hannah Fry kertoo, miten pärjätä tekoälyn kanssa.

Se laskee sinulle lyhyimmän reitin, suosittaa sinulle sopivat elokuvat ja tietää, mitä mainosta et voi vastustaa.

Arvasit oikein. Se on algoritmi ja kohta kaikkialla: älypuhelimissa, oikeussaleissa – jopa taiteilijoina.

Algoritmit tuntevat tapasi ja valitsevat asioita puolestasi. Mitä vapautta sellainen on vapaassa maassa? Kuinka tässä näin kävi?

Suostuimme 2000-luvulla algoritmien opastuksiin vapaaehtoisesti, lähinnä älypuhelimia näpräämällä. Vastineeksi hyväksyn-napin painallukselle saimme teknojäteiltä mahtavia ohjelmia, kuten hakupalvelu Googlen ja Facebookin, joka verkostoi vanhat tutut ja etsii uusia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Näytön sormeilu on jäänyt päälle. On laskettu, että suomalainen rullaa tekstiä puhelimensa ruudulla yli 200 metriä päivässä –  olemme kuulemma Euroopan ykkösiä.

On ehkä syytä välillä vaihtaa peukalo etusormeen ja selata perinnäistä kirjaa.

Mikä se algoritmi oikein onkaan ja mitä se osaa eri aloilla? Siitä kertoo brittiläinen matemaatikko ja ohjelmoija Hannah Fry.

Hei maailma on siirtymäriitti

Harva muistaa, että älypuhelimessa on itse asiassa 2000-luvun kallis supertietokone, laite, joka oli maailman nopeimpia laskimia 15 vuotta sitten. Se osaa.

Paljon onkin tekoälyllä ja algoritmeilla meitä peloteltu. Kirjan hyytävän herkullisista esimerkeistä huolimatta algoritmi ja oppiva tekoäly ovat ihmiselle kumppaneita. Kuin tahdikkaita hovimestareita, väittää Fry. Siis täysin päinvastaisia kuin Terminator-elokuvan tekoäly Skynet, joka käskee koneiden tuhota ihmiskunnan.

Kirjan nimi vaatii selityksen. Hello world eli Hei maailma on sanapari, jonka aloittelevat ohjelmoijat saavat yleensä ensiksi esiin näyttöön. Siksi se on kuin siirtymäriitti ohjelmoinnin maailmaan.

Fry ei opeta ohjelmoimaan vaan viljelee vertauksia ja esimerkkejä. Algoritmi on kuin helppo kakkuresepti, vaihe vaiheelta etenevä tarkka ohje. Se takaa, että kakku valmistuu, ennen kuin vieraat saapuvat, ja että se maistuu siltä, miltä pitääkin.

Tätä nykyä algoritmit ovat niin mutkikkaita, että edes niiden tekijät eivät aina tiedä, miten oppivan hermoverkon tai tekoälyn sisältämä algoritmi päätyi ratkaisuunsa. Oppivissa algoritmeissa on monta kerrosta ja lukuisia kytkentöjä. Yleensä ne laskevat ilmiöille arvoja tuloksen saamiseksi. Sitten ohjelmoija säätää niitä hieman ja katsoo, mitä algoritmi sylkee ulos.

Tarkoittaako tämä sitä, että algoritmit ovat karanneet luojiensa käsistä?

Fryn mukaan ei. Tosin niillä yritetään esimerkiksi tehdä itseohjaavia autoja. Ensi kolarit on jo ajettu algoritmien autoillessa.

Ihminen pitää koodata mukaan

Kirjan luvut ovat ytimekkäitä kuin ohjelmanpätkät: Valta. Data. Oikeus. Lääketiede. Autot ja niin edelleen.

Melko alussa on luku Data. Sitä lukiessa panin kirjan hetkeksi sivuun ja mietin, miten olen suojautunut tietojeni keräämiseltä yritysten käyttöön.. Kyllä, Ad­Block on päällä. Se estää räätälöidyn mainosvyöryn. Moni sivu usuttaa AdBlockin purkuun. Se kannattaa kuitenkin tehdä vain tilapäisesti. Toinen keino väistää datankeräystä on käyttää hakukonetta, joka ei jäljitä tekojasi verkossa. Sellainen on esimerkiksi DuckDuckGo.

Hakukoneen kehittänyt Google lupaa, että mitään ei kirjata eikä polkuja jäljitetä. Voin vain toivoa, että yritys toimii lupaustensa mukaan.

Paljoa muuta kaltaiseni tavallinen verkossa liikkuja ei voi tehdä yksityisyytensä eteen.Lisäsuojaa tuo EU:n gdpr eli tietosuoja-asetus , joka astui voimaan keväällä. Sen turvin voi poistattaa omia tietojaan teknojättien datahallin syövereistä. Tosin harva haluaa lähteä tähän uuvuttavaan taisteluun.

Algoritmeista on ilmestynyt suomeksi jo useita kirjoja, ja Hello World on kirjon helposta päästä.

Jotkin Fryn kertomat algoritmien hassutukset ovat ehkä tulleet uutisista tutuiksi, mutta uusiakin hän esittelee.

Tieteellisintä antia kirjassa on 1700-luvun englantilainen pappismies Thomas Bayes, jonka ainakin tilastotieteilijät hyvin tuntevat. Hänen menetelmänsä pyörittävät oppivia algoritmeja.

Kirjassa on mainittu myös asioita, joihin algoritmi ei pysty. Esimerkiksi täydellisen elokuvan kaavaa oppiva algoritmi ei osaa – eikä opi.

Algoritmit tekevät myös virheitä, ja ne ovat puolueellisia, Fry muistuttaa. Joku syöttää tietokoneeseen laskentaohjelman, eikä hän ole kaikkivoipa.

Algorimit pitääkin Fryn mukaan rakentaa niin, että ne voi kyseenalaistaa. Ja siten, että ne ottavat joka vaiheessa huomioon ihmisen.

Timo Paukku on Sanoma tiedetoimituksen toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 13/2019

Hello World. Hannah Fry, suom. Jaana Iso-Markku, Bazar 2019. 285 s., 25 €.

Sisältö jatkuu mainoksen alla